Kesän todennäköisesti viimeinen kymppi tuli laputeltua tänään kotikylässä Kempeleessä. Juoksu sujuikin mukavasti ilman isompia ongelmia ja uusi ennätys kirjattiin nyt lukemiin 56.18.
Olin jo ajat sitten päättänyt, että tässä kotikisassa juoksen kympin enkä puolikasta. Syy tähän on se, että elokuussa yleensä näihin aikoihin on turhan lämpimät olosuhteet minulle puolikkaan juoksemiseen. Viikolla kuitenkin kun säätiedotuksia seurailin, alkoi mielessä itää, että ehkä sittenkin juoksen sen puolikkaan. Luvattiin nimittäin vesisadetta kisapäiväksi ja suht viileää keliä. Torstai-iltana varmuuden vuoksi join pari mukillista tankkausjuomaa, kun en sen kummemmin ollut kisaan valmistautunut, kun ei kympille tarvitse. Perjantaina käytiin pyöräilemässä puolikkaan reitti ja keli olisi silloin ollut täydellinen juoksuun: hienosta tihkusadetta ja pilviä. Lämmintä oli +18. Olin siinä vaiheessa täysin varma, että matka vaihtuu puolikkaaseen.
Lauantaiaamuun herätessä epäilys alkoi kuitenkin hiipiä mieleen, kun jo kahdeksalta aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämmintä oli + 15 astetta. Säätiedotus olikin muuttunut hieman yön aikana ja sadetta ei olisi kisan aikana tiedossa, vähän myöhemmin kylläkin. Juostut hellekisat ovat varmaan jättäneet minuun jonkinlaiset traumat, koska juostuani Zeppeliiniin kisakansliaan, en hetkeäkään epäröinyt hakiessani numerolappua, että haluaisin sen vaihtaa puolikkaaseen. Hiki oli jo minulla jo tuossa vaiheessa... Samalla reissulla hain Squeezyn kojulta vähän täydennystä, koska urheilujuoma oli päässyt juuri loppumaan. Myös Squeezyn energia"pastillit" lähtivät mukaan, koska niitä olen tykännyt napostella joskus pitkiksillä.
Kisakansliasta sain ystävällisen palvelun ja hyvien juoksujen toivotusten lisäksi mukaani myös tuotepaketin kuten viime vuonnakin. 500 ensimmäistä ilmoittautunutta olivat oikeutettuja kyseiseen pakettiin. Paketin sisältö ei ollut pettymys tälläkään kertaa ja kyllä pitää ihan kehua, että missään muussa kisassa ei ole yhtä hyvää tuotekassia mukaansa saanut! Yleensähän kun ei saa yhtään mitään! Paitsi joissain kisoissa saa juoksupaidan kylläkin. Sekin on erittäin hyvä bonus juoksutapahtumaan osallistumisesta. Kylläpä vain Elovenat olivat kisan jälkeen kova sana välipalaksi ja nyt illalla on Tupla kummasti maistunut! :)
Kisapaikalle menin pojan kyydillä aika viime tinkaan. Sen verran ajoissa, että kerkesi Lidlistä hakea juomaa ja sitten vessareissu ja vielä pienet verryttelyvedot ottamaan ja tietenkin niin, että kerkesi tuttujakin tapaamaan. Sitten lähtöön, jossa lisää tuttuja. Yritin katsella juoksijoita myös sillä silmällä, olisiko sellaisia juoksijoita kenen peesiin voisi lähteä, mutta en löytänyt ketään. Hyvä fiilis oli lähdössä ja ei edes jännittänyt yhtään!
Ensimmäinen kilometri meni aika vauhdilla, koska oli alamäkivoittoinen. Tasoittelin sitten vauhtia ja juoksu tuntui hyvältä. Sen kun juoksin vaan menemään ja todella yritin keskittyäkin juoksemiseen, en siihen mitä kello näyttää missäkin vaiheessa. En halunnut, että ajatus karkaa yhtään muualle kuin juoksemiseen sillä hetkellä. Keli oli hyvä, ei ollut liian kuuma. Ainoastaan puuskittainen tuuli vähän antoi lisähaastetta juoksuun.
Parin kilometrin jälkeen koin sitten sellaisen deja vun. Takaa kuului sellaisia ääniä, että tuli tunne, että olen elänyt hetken aikaisemminkin. Äänet ei olleet sen kummempaa kuin miehen rykimistä ja yskimistä, mutta jotain tuttua siinä oli. Jatkoin kuitenkin matkaani asiaa sen kummemmin miettimättä. Ensimmäisellä juomapaikalla hörppäsin suuhuni tarjotun urheilujuoman ja kaadoin veden päälleni. Olin erittäin tyytyväinen itseeni, kun tämä kaikki meni ihan putkeen! Mielestäni en edes kävellyt, vaan kaikki tapahtui juostessa. Kehittymistä!
Muutoinkin olin tyytyväinen, koska juoksu vaan sujui ihan itsestään. Välillä katsoin sykemittarista keskiaikaa ja olin tyytyväinen. Ainut ongelma kisassa muodostui vaatevalinnastani. Laitoin Lidlistä ostamani juoksuhameen päälle ja seurauksena oli sitten mojovat hiertymät sisäreisissä. Huolimatta siitä, että laitoin reisiin vaseliinia, koska epäilinkin "lahkeiden" olevan liian lyhyet. Opetus: juokse kisat aina hyviksi todetuilla juoksuvaatteilla, vaikka ne olisivatkin jo viime vuonna hankitut ja useammat kisat jo käyneet! Sisäreidet olivat siis jo juostessa aika kivuliaat ja pelkäsin, että olen lopulta niin ruhjeilla, että verikin alkaa valumaan valtoimenaan.
Kotikisan "huono" puoli on se, että pitää olla skarppi ympäristön suhteen. Mies ja pikkupoika olivat matkan varrella pyöräillen useammassa paikassa kannustamassa ja en tietenkään halunnut missata heitä. Pojalle on pakko vilkuttaa. Ja mies oli kameran kanssa liikenteessä, joten hymykään ei olisi pahitteeksi. Vanhempi poikakin tuli kaverinsa kanssa vastaan ja tottakai piti yrittää näyttää "iloiselta". Pikkupoika ei meinannut millään käsittää, miksi äiti aina jatkoi juoksua, eikä koskaan pysähtynyt kohdalle. Aina jäi huutelemaan äitiä perään, kun nähtiin. Ja yhden kohdan olen missannut täysin, enkä ole rekisteröinyt, että he ovat paikan päällä. Nimittäin puolinvälin kääntöpaikan.
Olin varmaan niin onnessani, kun pääsi kääntymään jälkimmäiselle puoliskolle, koska en ole ympäristöstä rekisteröinyt juuri mitään. Paitsi, että hetken päästä tajusin sen deja vun. Vastaan tuli tuttu mies, sama mies jonka kanssa Rovaniemen niin iki-ihanassa kesäsäässäkin juostiin lähes koko matka yhdessä! Ja taas juostaan...
Kuudes kilometri olikin sitten vaikein. Siihen sisältyi matkan kovin ylämäki. Oikeasti kirosin mielessäni ja teki mieli huutaa, että vihaan ylämäkijuoksua! Mutta mies ja poika olivat ylämäen päällä odottamassa. Ei auttanut kuin hymyillä ja vilkuttaa... Sitten taas vähän helpotti ja matka sujui normaalisti kohti huoltopaikkaa. Takaa kuului koko ajan tutut "äänet". Mietin vaan, että tuo ääni on kyllä pakko pitää takana.
Toinen juomapaikka (siis sama paikka kuin edellinenkin) sujui yhtä mallikkaasti kuin ensimmäinenkin. Nyt vaan järjestyksessä vesi päälle ja Squeezy naamariin ja matka jatkuu sen kummempia miettimättä. Tässä kohdin ohitin pari juoksijaa, jotka lähes koko matkan olivat juosseet näköpiirissäni vähän etäämmällä. Hyvin menee! Mutta se ääni seuraa minua edelleen... Juoksu kulki muuten hyvin, mutta taas seuraavassa ylämäessä, joka oli alikulun ylämäki, tuntui että vauhti taas hiipuu. Hitto, että mie edelleen inhoan ylämäkiä! Alamäet on paljon mukavampia. Niitä osaan sentään juosta! Ja se ääni kuului vieläkin tuossa jossain minun selän takana...
 |
| Enää vajaa 2 km maaliin ja hymy ei hyydy! |
Kokonaisuutena olin ollut tyytyväinen juoksuun. Olin edelleen ohittanut muita juoksijoita. Olin myös ihan varma, että nyt alittuu tavoiteaika. Olin seuraillut sykemittaria ja se oli viimeiset kerrat näyttänyt keskivauhteja 5.27-5.29. Vajaa kaksi kilometriä ennen maalia taas vilkaisin ja vähän hätäännyin kun näytti keskiaikaa 5.30. Ajattelin, että nyt pitää juosta ja lujaa, että aika riittää. Sitten vaihdoin näytön tilaan, missä näkyy juokseva aika. Tajusin, että ei hemmetti, en millään kerkiä enää alittamaan 55 min! Matkaa reilu kilometri ja aikaa 5 min... No ei kai se auttanut kuin laittaa tassua toisen eteen ja yrittää kuitenkin.
Viimeinen kilometri tai oikeastaan viimeiset kaksikin olivat aika rankkoja. Alussa ne olivat alamäki voittoisia, mutta nyt lopussa päinvastoin. Yritin kovasti, mutta ihan hillittömään loppukiriin en pystynyt. Edessä juoksi mies, jonka halusin ottaa kiinni. Rekisteröin, että takaa tuli myös joku joka pyrki ohi. Voi ei, se deja vu, se yrittää päässä ohi peesattuaan ensin koko kisan. Juoksija menikin ohi, mutta se ei ollut se mies keneksi luulin. Se deja vu olikin jäänyt jo johonkin! Edessä oli nyt kaksi miestä, jotka halusin ohittaa! Yritin kyllä, mutta en loppusuoran ylämäessä yksinkertaisesti jaksanut enää juosta kovempaa. Hävisin siis näille miehille hieman. Mutta tämän vanhan kisakumppanin voitin kuitenkin vähän isommalla erolla kuin viimeksi ;)
 |
| Maalissa! |
Kokonaisuutena tämä oli hyvä juoksu, vaikka pieni harmitus jäikin tuon ajan suhteen. Mutta ennätys parani 2 min ja siihenhän ei kuitenkaan voi olla tyytymätön! Erityisen tyytyväinen olen omaan suoritukseeni juomapaikoilla, koska nyt jälkeen käyriä tarkastellessakin, ne ovat menneet tosi hyvin! Vauhti ei ole hiipunut juuri yhtään. Tässä asiassa jos jossain olen nyt ihan eri tasolla kuin esim. viime vuonna, jolloin yleensä aina vedin juomat vaan henkeen ja sitten yskin kauan aikaa :)
Kempele-Z-Maratonilla on myös aina erittäin hyvät arvotapalkinnot ja tänä vuonnakin maalissa nostin numeron arpalaatikosta. Kävin Zeppelinin kisakansliasta lunastamassa voiton, joka oli sateenvarjo. Niitähän tarvitsee aina! :)
Jatkoa ajatellen mieltä jää vähän kaivelemaan, kun tavoiteaikaa kympillä edelleenkään en ole saavuttanut. Myöskään puolikkaan suhteen en hirveän toiveikas ole tavoitteen saavuttamisen suhteen, koska se tarkoittaisi sitä, että kolmen viikon päästä minun täytyisi juosta kaksi samanlaista kymppiä putkeen, minkä tänään juoksin. En jaksa uskoa, että ihan samaa tahtia pystyn puolikkaalla kummatkin kympit juosta. Mutta jos ei muuta, niin ainakin uutta ennätystä lähdetään Leviltä hakemaan! Vähempään en tyydy! :) Näissä positiivisissa ja odottavissa ajatuksissa kohti Leviä ja Ruskamaratonia!
