sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Testijuoksua ja tavoitteita

Eilen oli ohjelmassa jälleen Iin testijuoksut ja suunnitelmissa oli juosta 10 km. Harvoinhan kaikki menee toivotulla tavalla ja tottakai tähän perheeseen rantautui oksennustauti juuri parhaiksi. Eilen aamulla heräsinkin sitten kunnon päänsärkyyn ja olin varma, että tauti on nyt iskemässä minuun, koska pojalla alkoi tauti päänsäryllä. Mietin mitä teen ja päätin kuitenkin lähteä Iihin buranalla lääkittynä. 

Ilma oli ihana, aurinko paistoi :) Koko ajomatkan kävin kamppailua mitä teen... Vointi oli muutoin ok, päänsärkyä lukuunottamatta. Päätin sitten ajomatkan aikana vaihtaa kympin vitoseen. Jos alkaa yrjö lentämään, niin eipä takaisin ainakaan ole pitkä matka ;) 

Olin Iissä aika myöhään, vasta 20 min ennen starttia. Kerkesin kuitenkin pikku verkat käydä tekemässä yhdessä yhden toisen juoksijan kanssa ja ei ongelmia verkatessa. Huomasin myös unohtaneeni kiireessä pitkähihaisen hikipaidan kotiin, jonka oli ajatellut laittaa juoksupaidan alle. Ilma oli kuitenkin aika viileä, vaikka aurinko paistoikin. Vaihtoehtona juosta joko fleece päällä tai lyhythihaisella ja päätin juosta lyhythihaisella. Pitää juosta sitten lujempaa jos alkaa viluttamaan :)

Kympin ja puolikkaan juoksijat lähtivät matkaan ensimmäisenä. Aika mukavasti oli juoksijoita Iihin kokoontunut.  Ennen omaa lähtöä kerittiin tuttujen tyttöjen kanssa vaihdella kuulumisetkin. Fiilis oli itsellä rento ja hyvä. Ajatuksissa oli juosta sellaista vauhtia, millä voisin kuvitella juoksevani pidempääkin matkaa. 

Lähdettiin matkaan aika vauhdikkaasti ja pyrin heti hiljentämään vauhteja "sopiviksi". Ensimmäinen kilometri meni 4.56. Jouduin ensimmäiset kilometrit pidättelemään itseäni, ettei vauhdit karkaisi liian koviksi. Juoksu oli rentoa ja helppoa, ei mitään ongelmia! Päänsärkykään ei juurikaan vaivannut koko matkalla. Lyhythihainen paitakin oli täysin toimiva ratkaisu! Olin juoksun aikana jo aika riemuissani juoksun helppoudesta. Samalla vähän harmittelin, etten kuitenkin lähtenyt kympille, koska olisin todennäköisesti saanut hyvän pohja-ajan tälle vuodelle siitä juoksusta. Mutta turhapa sitä oli jossitella. Tilanne oli se mikä oli. Viimeinen kilometrikin meni todella helposti, hieman jopa vauhtia nostaen. Loppusuoran jaksoin vetää ihan kunnon spurtilla :) Loppuaika 26.26, parani reippaan minuutin kolmen viikon takaisesta. Ei voi kuin olla tyytyväinen. 

Juoksun "käppyrät": Harjoitustulos 27.04.2013 11:03

Vaikka minulla oli juoksun jälkeen kiire kotiin, niin kiire ei ole koskaan ettei kerkeäisi juoksukavereiden kanssa jutustella. Mukava oli nähdä porukkaa ja vaihtaa kuulumisia. Myös muilla oli juoksut sujuneet hyvin ja ennätyksiä oli syntynyt. :) Pakko mainita, että hurjia juoksijoita oli liikenteessä, puolikkaan voittaja 1.13.25 ja toiseksi tullutkin alle 1.17!

Loppuverkat tein sitten vasta kotona kotitiellä, kun aikataulut oli mitkä olivat. Mielessä oli jo alkanut elää ajatus, että josko pitäisi kuitenkin miettiä tuon kauden avauspuolikkaan aikatavoite uudelleen? Kaiken järjen mukaanhan minun pitäisi pystyä jo nyt tuon kahden tunnin alitukseen. Pähkäilyjen ja kokeneempien juoksijoiden kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen  päätin, että yritän jo Terwalla sitä kahden tunnin alitusta. Siellä on jänispalvelu ja kahden tunnin jäniksen mukaan lähden ja siinä kyydissä yritän pysyä. Joko onnistun tai en. Eihän se sen kummempaa ole :)

Näissä ajatuksissa uuteen viikkoon! :)

Kisakenkä :)

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Haaste

Sain tämän haasteen Parhaita päiviä -blogin kirjoittajalta. 
Kiitos hänelle haasteesta! Haasteen tarkoitus on löytää uusia 
blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.


OHJEET

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Haastetun pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastetun pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Haastetun pitää kertoa, kenet hän on haastatnut.
6. Ei takaisin haastamista.


11 (RANDOM) FAKTAA MINUSTA

1. Katson tosi vähän telkkaria, koska en pysty aikatauluttamaan elämääni minkään tv-sarjojen takia.

2. Saatan purkaa joskus turhautumistani shoppailuun.

3. Toisaalta en kuitenkaan tykkää shoppailusta. Kun löydän  mitä tarvin, ostan sen. En jaksa kierrellä ja haeskella päämäärättömästi jotain...

4. Väsyneenä kiukuttelen ja valitettavasti Niklas-poikani on perinyt saman luonteenpiirteen minulta.

5. Fanitan Cheekiä :)

6. Tykkään punaviinistä, mutta muut alkoholipitoiset eivät sitten juuri maistukkaan. Suosikkijuomani on vesi ja kuplavesi.

7. En voisi varmaan elää ilman saunaa, ainakaan täällä pohjolassa. Saunon joka päivä.

8. Perheeni on minulle tärkein asia maailmassa.

9. Ystävät ovat minulle tärkeitä ja pyrin heidän kanssaan viettämään muistorikkaita hetkiä edes joskus.

10. Tykkään työstäni. Työni ja työyhteisöni eteen pyrin aina tekemään kaikkeni.

11. Tykkäämme matkustellla. Aina on loma mielessä! ;)


HAASTAJAN KYSYMYKSET MINULLE

1. Onko sinulla ollut ikäkriisiä?
Ei ole - ainakaan vielä...

2. Mikä bloggaamisessa on vaikeinta? Mitä bloggaaminen antaa sinulle?
Olen niin tuore bloggaaja, etten osaa vielä vastata tähän. Ehkä onkin ajan kuluttua olen viisaampi ja kysymyksen voi esittää uudestaan :)

3. Mihin kysymykseen haluaisit vastata?
Kaikki on valmiiksi järjestettynä. Lähdetäänkö kahdeksi viikoksi Mauritiukselle?

4. Miten läheisesi suhtautuvat bloggaamiseen?
Ei mitenkään?

5. Mistä haaveilet?
Ehkä siitä, että olisi enemmän aikaa itselle ja perheelle. Voisi matkustella enemmän ja saada toteuttaa omia ja lasten  harrastuksia paremmalla aikataululla. Kerkiäisi kotonakin joskus tekemään jotain enemmän...

6. Mitä tekisit jos kukaan ei koskaan saisi tietää sitä?
Ei kai sellaista asiaa olekaan mitä en haluaisi jakaa jonkun toisen kanssa?

7. Mikä olisi pahin mitä voisi tapahtua blogin pitämisen kannalta?
Tällaistakaan asiaa en ole edes miettinyt...

8. Koska olet viimeksi havahtunut ylenmääräiseen herkutteluun?
Varmaan toissa joulun jälkeen

9. Mikä liikkuminen on parasta tällä hetkellä? Mitä teet mieluiten?
Ympäri vuoden: juoksu! Tällä hetkellä vielä juoksun ohella CrossFit, mutta voimailu jää muutaman viikon päästä tauolle. Kesän myötä kuvioihin tulee myös rullaluistelu, pyöräily ja ehkä uutena avovesiuinti.

10. Miten vietät lepopäivät?
Jos tarkoitetaan lepopäiviä liikunnasta, niin en tee kehonhuoltoa kummempa liikuntaa. Koti- ja pihatöitä en laske liikunnaksi.

11. Mitä meinaat tehdä seuraavaksi?
Laittaa nukkumaan, että huomenna aamupäivällä jaksan hölkätä testikympin läpi. Ja elän toivossa, ettei perheessä jylläävä vatsatauti saa minustakin otetta...


Olen myös nyt vähän tylsä ja rikon sääntöjä, mutta en jatka nyt haastetta eteenpäin. Ihan siitä syystä, kun sama haaste näyttää jo kiertäneen aika lailla ainakin ne blogit mitä itse olen lukenut.


sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Mistä kaikki alkoi?

Nyt on vihdoin tunne, että kesä on tulossa! Viikossa on tapahtunut tuolla ulkona niin paljon! Tiet alkavat olla jo melkein täysin sulat, nastat on laitettu jo kaappiin kesälomalle!

Haluan kiittää kaikkia kannustuksesta ja positiivisesta palautteesta liittyen blogin aloittamiseen. Myös on esitetty joitain kysymyksiä, joihin yritän kyllä vastata. Kaikki vaan pitäisi kirjoittaa aina ylös, kun jonkun kanssa jostain juttelee. On tuo sama pää kesät talvet...

Minulta on tiedusteltu onko minulla aikaisempaa urheilutaustaa ja sitä miten nyt aikuisena olen juoksemisesta innostunut. Ne jotka tuntevat minut jo pidemmältä ajalta tietävätkin, että olen lapsena/nuorena harrastanut aktiivisesti yleisurheilua. Päälaji oli korkeushyppy, jossa olen myös pärjännytkin ihan mukavasti. Hyppäsin myös pituutta, mutta mikään erityisen lahjakas en siinä ollut. Päälajeista huolimatta harrastin monipuolisesti varmaan ihan kaikkia lajeja, ainakin kokeilin niitä. Pärjäsin myös muissa lajeissa ihan ok, mutta korkeushypystä muodostui se päälaji, koska siinä taisin olla lahjakkain. Pitemmillä  juoksumatkoilla en ollut mitenkään lahjakas, mutta osallistuin maastojuoksuihin ja 800 m juoksuunkin, ihan vain harrastuksen takia. Arvaattekin, että myös ottelin: 3-ottelua ja 4-ottelua. 

Uskon, että lapsuuden monipuolisesta liikunnan harrastamisesta on minulle nyt vanhemmalla iällä ollut huomattavaa etua verrattuna liikunnan aloittavaan aikuiseen, joka aloittaa harrastamisen ihan nollasta. Minulla on kuitenkin ollut hyvin rakennettu pohja sieltä nuoruudesta ja vaikka välissä on ollut taukoakin ihan reippaasti, niin kroppa on näyttänyt aika mukavasti mukautuvan erilaisiin aktiviteetteihin.

Haluan tässä vaiheessa vielä korostaa asiaa monipuolinen harrastaminen, koska tämä on asia minkä kanssa omien lastenkin kanssa olen saanut taiteilla poikien ja valmentajien kanssa. Nykyään liian pian pitää mennä vain yhden lajin mukaan ja lajien harrastamiset on suunniteltu niin monta kertaa viikossa, ettei muille lajeille ja harrastuksille jää tilaa. Tai sitten valitettavasti kuulee myös harrastuksensa takia uupuneista lapsista ja nuorista. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lasten pitää saada harrastaa mahdollisimman monipuolisesti eri lajeja ja myöskin huomioiden oma motivaatio. Se mikä tuntuu kivalta ja mukavalta sitä pitää saada tehdä. Joskus voi treenit jättää väliin, jos on juuri mukavat pihapelit meneillään tai joskus on tärkeää saada olla vaan kavereidenkin kanssa. Vastaankin saa väittää ;)




Minulla itsellä tuli lähemmäs kymmenen vuoden tauko oikeastaan kaikessa liikunnassa tehtyäni kolme ensimmäistä poikaani. Rullaluistelu taisi olla ainut laji mitä harrastin. Kunnolla liikunnan pääsin aloittamaan vasta vuonna 2003, kun neljäs poikani oli reilun vuoden ikäinen. Rullaluistelin ja kävin salilla 3-4 x viikossa. Kesän aikana sain laihdutettua kaikki raskauskilot pois ja seuraavan puolen vuoden aikana vielä hyvin paljon lisääkin. 2004 keväällä tai kesällä saliohjaajani huomautti minulle pari kertaa, että olenko huomannut olevani jo vähän liian laiha. Että jos laihdutan, kannattaa harkita laihdutuksen lopettamista. En ollut huomannut olevani laiha, mutta lopetin laihduttamisen.

Juoksemaan aloin omaan tahtiini vuonna 2005. Ilman mitään tavoitteita, omaksi ilokseni. Silloin eka kertaa tajusin, että juokseminenhan on kivaa ja vapauttavaa! 2006 syksyllä muutettiin nykyiselle paikkakunnalle ja ensimmäinen puolivuotta oli sopeutumista. Liikuntaa vain harvakseltaan. Sitten seuraavana keväänä vanhat tutut: rullaluistelu ja juoksu olivat taas kuvioissa. Ja syksyllä lihasjumien oltua hurjat päätin aloittaa salin uudelleen ja kävinkin siellä sekä juoksin hyvin aktiivisesti 2008 joulukuuhun asti, eli juniorin raskauden puoliväliin asti, jolloin oli pakko lopettaa vaivojen takia. Taukoa tuli toukokuuhun asti ja koko äitiysloman suht aktiivisesti pystyin harrastelemaan, mutta juostua ei tullut paljoa. 

Sitten olikin uusi tilanne edessä. Paluu töihin... Liikunta jäi siinä luovimisessa lähes kokonaan. Salilla alussa edes kävin, mutta sekin jäi pois olkapää ongelmani takia ja jotenkin en vaan kerinnyt edes miettimään enää koko asiaa. Kävi niin, että annoin työn viedä itseki kokonaan... Kunnes loppuvuonna 2011 sairastuin en sen kummempaan, mutta kovempaan hengitystieinfektioon ja seurauksena vielä rytmihäiriöt ja tajusin, että minähän olin töihin palaamisen jälkeen lihonutkin vaikka kuinka paljon! 

Samaan aikaan jo suunniteltiin omaan työkuviooni liittyvää juoksukoulua, johon luonnollisesti olin osallistumassa itsekin. Jotenkin se tuntui nyt tulevan itsellekin oikeaan aikaan ja osallistuin kyllä hommaan ihan tosissani. Kalenteroin kaikki lenkit valmiiksi ja pidin niistä myös kiinni. Oli sitten tyyntä tai myskyä. Edes kovemmassa lumipyryssä ei suunniteltu lenkki jäänyt väliin. Hyvällä varustuksella selviää mistä vaan!




Vaikka olikin vapauttavaa alkaa taas harrastamaan aktiivisesti, kärsin myös aika paljon alaraajavaivoista. Morton diagnosoitiin, joka ei siis johdu juoksemisesta, mutta juoksua se ei välttämättä kestä. Minulle on kuitenkin luoja suonut aika korkean kipukynnyksen. Jossain vaiheessa sen ollessa pahana kävin kyllä monet mietteet läpi, että mitä jos en pystykään juoksemaan jalalla? Lonkka vaivasi myös ja varsinaista syytä sen kipuiluun ei ole tiedossa. Mutta todennäköisesti lihaskunto ei lantion seudulla ole ollut ihan kohdillaan.

Oli aikoja etten pystynyt jalkojen takia juoksemaan, mutta silloin rullaluistelin. Uskaltauduin parin vuoden tauon jälkeen uudelleen luistimille. Kaaduin juniorin ollessa ihan vauva, kun kivi meni luistellessa laakeriin. Pieni kammo jäi kaatumisesta, mutta hetihän sitä oli uudelleen sinut luistelun kanssa. Ruskamaratonin jälkeen jalat oli ihan sököt. Marssin sitten pyöräkauppaan ja ostin uuden pyörän itselleni ja tein lenkit pyöräillen. Aina pystyy kuitenkin jotain tekemään, jos ei pysty juoksemaan.

Näistä kokemuksista lähti minulla sitten myös ajatus, että minun keksittävä juoksun rinnalle jotain muutakin ja lihaskuntoon täytyy kiinnittää enemmän huomioita. Liian paljon olin mennyt vain juoksun huumassa. Lueskin netistä ja lehdistä aika paljon erilaisista harjoitusmuodoista ja kun törmäsin CrossFit harjoitteluun, tiesin heti että tuota minun täytyy kokeilla. Tammikuusta asti olen nyt salilla käynyt ja todennäköisesti tulen kisakaudellakin jonkin verran käymään. Ainakin silloin, kun saan vaivoja taas itselleni kehiteltyä ;)

Nyt kun palaa vuoden takaiseen, minkälaiset oli ajatukset ja tavoitteet ja miettii aikaa ja tunnelmia missä olen nyt. Juoksukaverini Krista kiteytti asian mielestäni hyvin: Vuosi sitten minulla oli ajatuksena vain jaksaa juosta Terwamaratonin puolikkaalla maaliin. Vuodessa on kuitenkin tapahtunut aika paljon kehittymistä ja tänä päivänä ollaan ihan eri tunnelmissa. Suunnitelmat ja tavoitteet ovat olleet jo pitkään selvillä. Eli ihan eri tunnelmissa ja tavoitetasoissa mennään nyt! :)

Minä siis jaksoin juosta sen Terwan puolikkaan oikeastaan ihan "helposti" ja aikaankin (2:24) olin tosi tyytyväinen. Tunne maalissa oli huikea! Jo silloin tiesin, että tämä todellakaan ei jää tähän! Seuraava kisa ei vaan vielä silloin ollut tiedossa. 

Siitä tämä sitten lähti... kun olin ylittänyt Terwan maaliviivan! Suosittelen lämpimästi samaa myös muille!



sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Miksi minä urheilen?

Moni hengenheimolainen on viime aikoina alkanut purkamaan ajatuksiaan blogin muodossa itselle rakkaasta harrastuksestaan ja siitä mistä kaikki on lähtenyt ja mihin on menossa eli mitkä ovat kenenkin tavoitteet. Moni on vähän varoen myös kertonut aiheuttavansa jonkinlaista hämmennystä ja tuhahtelua lähipiirissään harrastuksensa takia. Julkisesti kun ei saa hehkuttaa omista suorituksistaan, ilonaiheistaan ja onnistumistaan.  Ihmiset pitävät urheilevaa ihmisistä jotenkin erilaisena tai erikoisena? Jopa ajatellaan, että urheileva ihminen kuvitelee olevansa jollain lailla parempi kuin muut ihmiset? Näissä ajatuksissa päätin minäkin alkaa kirjoitella asioita omasta harjoitelustani ja ajatuksistani siitä.

Minä olen pääasiassa saanut asiassa vain tukea ja kannustusta harrastukseeni ja minulla on myös onni omistaa perhe, joka on auttanut minua harrastukseni toteuttamisessa, jakanut niitä onnistumisen iloja ja myöskin tyynesti kuunnellut minua silloin, kun en ole jossain onnistunut. Mutta kyllä minullekin on joitain kertoja esitetty kysymyksiä ja ihmettelyjä miksi treenaan ja rääkkään itseäni ja miten ihmeessä minulla aika riittää tähän kaikkeen. Haaveileeko tuo hurahtanut mamma pääsevänsä vanhoilla päivillään vielä huipulle vai mitä se itsestään luulee? 


Vastauksia: Treenaan, urheilen ja kilpailen itseäni vastaan, koska se tekee minut onnelliseksi. Aina kun minä onnistun ja pääsen tavoitteeseeni, se saa minut tuntemaan onnellisuutta. Alkuvuonna aloin harrastamaan CrossFit salilla treenaamista ja treenit voivat välillä olla rankkoja ja haastaviakin. Olen tullut treeneistä myös kipeäksi, mutta onnistuessani ja selvitessäni jostain kovasta treenistä, seurauksena on ollut aina onnellisuuden tunne. Minä selvisin! Eli kyllä pääsyy siihen miksi urheilen on se tunne mikä siitä tulee! 

Aika: Treenaan 4-5 x viikossa. Viikonloppuisin kumpanakin päivänä ja viikolla lisäksi 2-3 kertaa. Ymmärrän ja tiedän, että perheellisillä työssäkäyvillä ihmisillä aika on rajallinen. Niin on minullakin. Minulla on vaativa työ ja pojat, joiden välillä pitää sukkuloida harrastuksensa kanssa. Mutta kyllä se onnistuu, kun pistää kaiken onnistumaan ja käyttää luovaa mielikuvitusta.

Minä kalenteroin yleensä kaiken etukäteen viikoa tai pariakin ennen, niin tiedän missä minun tulee milloinkin olla. Miehellä on vuorotyö ja aina ei meidänkään aikataulut mene yksiin. Meillä on viidestä pojasta kotona vielä neljä poikaa, mutta vain yksi heistä on enää "pieni poika". Hänet voi ottaa salitreeneihin mukaan ja juoksutreenit pystyn soveltaen tekemään vaikka kotitiellä reilun 500 m rinkiä juosten ja pojat voivat leikkiä pihalla ja näkevät minut lähes koko ajan. Kesäisin myös poika erittäin mielellään tulee urheilukentällekin itsekin juoksentelemaan ja hyppimään, kun äiti treenaa ja isoveli on jalkapalloharjoituksissa viereisellä kentällä. Kun urheilukenttä ei enää motivoi, vieressä on leikkipuisto, johon voi seuraavaksi siirtyä. Leikkipuiston vieressä kulkee pururata ja siinä kohdin sattuu olemaan kaksi oikein mukavaa mäkeä missä voi sitten jatkaa treenejä. Talvella poika kulkee mukana hiihtolenkillä pulkassa. Pulkkaa on helppo vetää mukana, kun sen kytkee vyöllä vyötärölle.

Ei tämä harrastus ole ollenkaan niin hankalaa aikatauluttaa, kuin luulisi! Ja yhtenä pointtina haluan korostaa, että harrastaminen yhdessä lasten kanssa on oikein mukavaa ja myös palkitsevaa. Ei omaa treenaamista ole mikään pakko suunnitella niin, että perhe on siitä täysin ulkopuolinen. 



Tavoitteet: Minulla on tavoitteita, ne ohjaavat ja antavat motivaatiota harjoitteluun. Tavoitteeni liittyvät juoksemiseen. Minusta ei koskaan tule huippujuoksijaa enkä myöskään unelmoi sellaisesta. Minulla on myös terveydellisiä rajoitteita, jotka estävät joitain haaveita, mutta sen kanssa pystyy elämään. Asetan tavoitteeni ihan oman itseni kehittymisen ja terveyden kannalta sopiviksi ja se saa riittää. Fyysisiltä ominaisuuksiltani olen kaukana ihannejuoksijasta, mutta mitä sitten? Rakastan juoksemista ja juoksen juoksemisen ilosta. Tälle kaudelle päätavoitteeni on alittaa puolimaratonilla kahden tunnin raja. Edellytykset sen onnistumiselle pitäisivät olla olemassa.

Joskus toisilta juoksijoilta on tullut kommenttia tuohon voimaharjoitteluun liittyen. Kunnon oikea juoksijahan ei saisi hankkia juoksua haittaavia lihaksia, koska ne hidastavat. Tässä asiassa olen sillä kannalla, että kuten jo sanoin, minun tavoitteeni ei ole tulla huippujuoksijaksi. Minä haluan pysyä kunnossa ja mielellään saada harrastaa monipuolista liikuntaa ilman vaivoja. 

Viime kaudella minulla oli suhteellisen paljon vaivoja. Oikeassa jalassa Mortonin neurooma kiukutteli koko kauden. Myös vasen lonkka vihoitteli. Morton on uinunut syksystä asti, johtuen ehkä järkevämmistä kenkävalinnoista, mutta ehkä myös siksi, koska olen vähentänyt juoksua reilusti ja korvannut sen CrossFit treenillä. Lihasten vahvistuttua, lonkkakipu ei ole toistaiseksi antanut mitään merkkejä itsestään. Tällä hetkellä olen siis lähes vaivaton, ja sehän jos mikä on aivan loistavaa! Kamalinta olisi olla kesä telakalla vaivojen takia! Eikä ne lihakset ainakaan hidastavasti ole vauhteihin vielä vaikuttaneet.

Välillä (kuten nytkin) käyn kuitenkin kamppailua asian kanssa, mihin pitäisi ensisijaisesti kiinnittää huomiota, että juoksu kulkisi mahdollisimman nopeaa. Eiliseen 5 km testijuoksuun olin alkuun aika pettynyt, mutta kyllä pettymys on jo hieman laantunut, kun haastavassa kelissä suoriuduin matkasta kuitenkin ihan sillä tasolla kuin minun tässä vaiheessa oli odotettuakin. Tottakai olisin silti halunnut olla vieläkin nopeampi! Kun analysoi juoksua muuten, se oli minulle kuitenkin ihan helppoa ja ongelmatonta. Nyt  sitten lähdetään talven "hidastelun" jälkeen vaan hakemaan lisää vauhteja kesää ajatellen. Ensimmäinen koitos olisi toukokuun lopussa juostava Terwamaratonin puolikas. Samassa tapahtumassa juoksin viime vuonna elämäni ensimmäisen puolikkaan ja siitä tämä sitten lähti!

Kuten jo aiemmin mainitsin perheeni tuen, niin ilman heidän tukeaan ja mukanaoloaan en pystyisi harrastustani näin aktiivisesti toteuttamaan. Kaikkien apu ja tuki on ollut merkityksellistä! Vanhemmat, appivanhemmat, pojat, ystävät ja hengenheimolaiset, heitä kaikkia on tarvittu ja tullaan tarvitsemaan jatkossakin. Myöskin juoksuopeni Maijan neuvot ovat olleet ehdottoman tärkeitä minulle. Minä olen siitä tunnollinen oppilas, että teen tunnollisesti kaiken mitä käsketään. Niillä opeilla myöskin selviydyin ensimmäisestä puolimarasta ja paransin sen aikaa 12 minuuttia kesän aikana. Tälle kaudelle tein omat ratkaisuni harjoittelun suhteen, mutta juoksuharjoittelussa edelleen on taustalla ne Maijan opit. Myöskään ilman rakkaan mieheni tukea ja järjestelyissä mukana oloa en olisi pystynyt näin paljon harjoittelemaan ja kisoihin osallistumaan. Häneltä jos keneltä on varmasti välillä vaadittu aika pitkää pinnaa minun kanssa.

Tällä kaikella yritän sanoa sitä, kuten kaikki muut juoksijat sen tietävätkin: onnistuminen kisassa ei ole pelkästään sen kisamatkan juokseminen ja ennätyksen tekeminen. Se vaatii paljon aikaa, vaivaa, hikeä ja kyyneleitäkin sekä monen muun ihmisen panostusta ja apua jo ennen sitä varsinaista kisaa. Matka lähtöviivalle on paljon pidempi ja vaativampi suoritus kuin itse kisassa juostava suoritus...

Näissä ajatuksissa toivotan kaikille oikein hyvää alkavaa viikkoa ja tsemppiä itse kullekin omaan  harrastukseensa sekä toivotaan paljon auringonpaistetta ja lämpimiä kelejä!