tag:blogger.com,1999:blog-3709705104555508862024-03-13T15:28:33.979+02:00Minä, kuntourheileva perheenäitiSeijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.comBlogger42125tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-61628274770242656862016-05-30T12:27:00.000+03:002016-06-02T22:11:55.848+03:00NUTS Karhunkierros 55 km<h4>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">TALVI</span></h4>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Pitkä, pimeä ja vaikea talvi on vihdoin selätetty ja nyt saa aurinko paistaa! Talven harjoittelu ei ole täysin ollut sitä mitä olisi pitänyt olla elämän muiden kiireiden takia. Pakko on ollut suhteuttaa asiat siihen, että olen vain tavallinen perheenäiti, joka yrittää </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">pyörittää perheen arkea </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">vaativan työn ohella. Juoksu on harrastus, jonka tarkoitus on olla kivaa ja palauttaa elämän muusta kuormittavuusta, ei kuormittaa lisää. Olen yrittänyt olla itselleni armollinen. Jos joskus pitkän päivän jälkeen tuntui, etten jaksa lähteä lenkille, en lähtenyt. Aina talvella en myöskään valinnut juoksua, vaan hiihdin mieluummin. Hiihdin niin kauan, kun hiihtokelejä vaan riitti. </span><br />
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Ensimmäinen juoksukunnon testaus oli huhtikuun lopussa Iissä, jossa juoksin puolimaratonin. Elämäni helpoin puolikas kevyellä helpolla juoksulla ja tuloksena pieni ennätysparannus. Parempaankin olisin pystynyt, mutta mokasin jättämällä villahousut pois kylmässä säässä ja palellutin reiteni ja takapuoleni. En tiedä johtuiko paleltumisesta vai mistä, mutta jalat eivät meinanneet toeta juoksusta ja polvien kulumia särki pitkän aikaa. Tästä johtuen aloin harkitsemaan uudelleen, juoksenko asfalttimaratonia enää ollenkaan. Asfaltti on selkeästi liian raju alusta minun jaloille.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<h4>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">NUTS KARHUNKIERROS</span></h4>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Vihdoin koitti kauan odotettu NUTS Karhunkierros viikonloppu. </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Millään ei ollut meinannut malttaa odottaa, että uudelleen reitille pääsisi itseä koettelemaan</span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">, vaikka mielessä toki oli edelleen viimevuoden rankka kokemus. Reissu alkoikin heti pienellä seikkailulla, kun navigaattoria seuraamalla löysin itseni jostain pottupeltoteiltä keskeltä sorakuoppia matkalla Kuusamon lentokentälle Sussua hakemaan. Lentokenttä ja Sussu löytyi kuin löytyikin ja päästiin vihdoin myös Rukalle. Sussu kerkesi talkoilemaan ja minä kerkesin hieman torkkumaan ennenkuin Sanna saapui Rukalle illalla. Varusteet ja eväät kasaan reppuihin aamua varten ja sitten alkoikin aamun odotus.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-21pqUUd5hA0/V0vibvO2s_I/AAAAAAAADmY/i7nc5RyrT8Y8bBJZop8XkAAMAa9xuag4ACLcB/s1600/Puskassa%2BKK2016.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-21pqUUd5hA0/V0vibvO2s_I/AAAAAAAADmY/i7nc5RyrT8Y8bBJZop8XkAAMAa9xuag4ACLcB/s400/Puskassa%2BKK2016.jpg" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Terveisiä puskasta!</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Sanna heräsi jo kukon laulun aikaan omalle 80 km taipaleelleen. Me Sussun kanssa saimme nukkua ihan mukavat yöunet. Rauhalliset aamutoimet ja iloksemme pääsimme vastaanottamaan myös 160 km voittajan maaliin, ennenkuin bussit kohti Oulankaa lähtivät. Oulangassa vielä viimeiset kisavalmistautumiset, missäpä muuallakaan kuin puskassa.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Vihdoin pääsimme matkaan. Starttaajia oli mielestäni hirmu paljon. Jono liikkui hitaasti kävelyvauhtia eteenpäin. Meni hyvän aikaa, että edes pienelle hölkälle pääsi ja valitettavasti minun kisa olikin sitten jo siinä. En ruuhkassa nähnyt edessä olevaa laakeaa kiveä ja kompastuin siihen. Polvi auki, reilu verenvuoto ja kämmenet auki, haavat täynnä sepeliä. Melko varmuudella taisi muutama ärräpää tilanteessa päästä suusta... </span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Yritin tutkia vahinkoja, polvi näytti pahalta veren takia, mutta mielestäni ommeltavaa haavaa ei ollut. Kaivoin kämmenistä varovaisesti sepelit pois. En todellakaan aikonut luovuttaa ja kääntyä takaisin. Pettymystäni niellen jatkoin verkkaisesti matkaa. Polvessa oli kipua, mutta otin heti buranan ja päätin hölkätä hissukseen eteenpäin.</span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span></div>
<br /></div>
<div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-O-So7aHixkA/V08cX0B6LyI/AAAAAAAADpU/HV14QYI2nEEBPkfRsGaOtmKcEH6SzRhMwCLcB/s1600/13346983_10210144687517115_7583844688403376503_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://4.bp.blogspot.com/-O-So7aHixkA/V08cX0B6LyI/AAAAAAAADpU/HV14QYI2nEEBPkfRsGaOtmKcEH6SzRhMwCLcB/s400/13346983_10210144687517115_7583844688403376503_n.jpg" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Mari Maier</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Hyppäsin jo heti ensimmäiseen eteentulevaan puroon nilkkoja myöten ja pesin polven ja käden haavat. Näillä toimin jatkettiin. Alussa olikin ihan mukavaa tasaista neulaspolkua, joka meni mukavasti, mutta kohtapa sitten oltiinkin juurakkojen keskellä. Juurakot todellakaan eivät ole minun vahvuuteni. Ja kauaahan ei mennyt, kun olin taas nurin, kun yritin juosta ja kaivaa taskusta geeliä yhtäaikaa. Polven haava sai mukavan savi- / turvekuorrutuksen. Lisää naarmuja kehoon. Jatkossa energian ottaminen vain pysähdyksissä tai kävelyvauhdissa. Pesin aina haavojani vedellä, kun sopiva vesistö tuli eteen. </span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Kolmas kaatuminen meinasi olla sellainen, että nyt loppuu usko. Kävelyvauhdissa energiaa ottaessa nurin ja silloin sattui polveen niin hirveästi, että olin varma, että matkanteko loppuu siihen. Jouduin hetken puhaltelemaan, nielin kyyneleitä ja pettymystä. Näinkö kävisi, että ultraajaa minusta ei tällä reissulla tulisikaan? Istuin hetken mättäällä, puhaltelin ja kasasin itseäni. Lähdin jatkamaan matkaani ontuen, mutta polven pahin kipu onneksi hellitti jossain vaiheessa. </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Ajatukset ja tunteet olivat sekavat, mitenkä ikinä selviäisin illaksi Rukalle? Matkaahan on vielä vaikka kuinka. Harmitti, kun muuten olo oli niin hyvä. Kanssakilpailijat valittivat kuumuutta ja tajusin, ettei minua kuumuus haitannut ollenkaan. Minua haittasi vaan minun surkeat kintut. Kitkajoen vuolaan virran vierellä kävelessä kaivoin puhelimen taskustani, että alan soittelemaan kavereille omaa surkeuttani. No eipä siellä sitten ollutkaan puhelinverkkoa, joten turha kapistus se on puhelinkin tuolla...</span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-JrywE3wlX8s/V0vz5_J4UjI/AAAAAAAADmo/xKkSN1-SPkMH7Z7BF8v1ympxTnIwwjFsgCLcB/s1600/KK%2B2016%2Bpolvi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://4.bp.blogspot.com/-JrywE3wlX8s/V0vz5_J4UjI/AAAAAAAADmo/xKkSN1-SPkMH7Z7BF8v1ympxTnIwwjFsgCLcB/s400/KK%2B2016%2Bpolvi.jpg" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Kitkajoen vierellä oleva reitti oli muuten paikoin aika vaarallinen. Hyvin kapea polku, välillä lähes pystysuoraa seinämää vuolaasti virtaavaan Kitkajokeen. Pysähdyin jälleen kerran pesemään haavojani veden äärelle laakealle kivelle. Tietenkin liukastuin ja olin sitten reisiäni myöten Kitkajoessa. Tulipa polvetkin nyt sitten huuhdottua oikein kunnolla. Tuolla pätkällä onneksi kulkijoita oli aika paljon. Ihan yksin ei tarvinnut olla. Minua myös piristi, kun Sina meni ohitse ja hänen kanssaan muutama ajatus kerittiin vaihtaa. Sinakin oli varma, että kävelemälläkin ehdin kyllä illaksi maaliin. Tuolloin aloin jo uskoa itsekin asiaan.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Ylämäet ja porraspätkät minulla sujuivat mukavasti. Yleensä aina ylämäessä saavutin porukkaa ja mitään ongelmaa mäkien kanssa ei minulla ollut. Seuraava piristysruiske minulle tuli kohdassa, missä reitti yhtyi 33 km juoksijoiden kanssa. Todennäköisesti heidän häntäjuoksijat olivat minun kohdilla ja jopa kävelemälläkin menin porukasta ohi. Reitti oli helppoa polkua ja paikoin yritin ottaa juoksuaskeleitakin, mutta polvi ei tykännyt yhtään juoksun tärinästä. Mutta nyt ei haitannut, fiilikset olivat jo ihan erit. Uskoin taas itseeni ja maaliin pääsyyn. </span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-tkun2OSS7o8/V0v38CFOeBI/AAAAAAAADm0/L2Mu2XANvdAJyepspfiwx7Z2_0sVp_8vwCLcB/s1600/KK%2B2016%2BKoski.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://4.bp.blogspot.com/-tkun2OSS7o8/V0v38CFOeBI/AAAAAAAADm0/L2Mu2XANvdAJyepspfiwx7Z2_0sVp_8vwCLcB/s400/KK%2B2016%2BKoski.jpg" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ihania maisemia löytyy tältä reitiltä!</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Kanssakisaajat tuskailivat jo, kun Juuman huoltoa, Oulangasta n. 31 km ei kuulunut. Ilmeisesti aika moni oli arvioinut nesteiden kulutuksen / riittävyyden alakanttiin. Mutta tulihan se huolto sieltä vihdoin ja kovasti siellä olikin porukkaa. Huolto kyllä piristää ihmistä kummasti. Söin reilusti banaania, join urheilujuomaa ja vettä. Cokistakin olisin halunnut, mutta sitä ei ollut tarjolla. Täytin juomarakkoni, mutta ongelma minulle tuli, kun en haavaisilla käsilläni meinannut saada rakon sulkijaa paikalleen. Mutta onneksi paikalla oli pelastava ritari, joka auttoi. Kiitos Samille avusta! Sannakin saapui huoltoon ja kerittiin vähän vaihtamaan kuulumisia. Hyvävoimaisena tankit täydennettyinä lähdin kävellen jatkamaan matkaa. Jalkavammakin alkoi olla jo unohduksissa. Mikään ei estäisi minua pääsemästä maaliin.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Mukavasti matka etenikin. Nautin maisemista ja ilmasta. Varsinkin ylämäet oli minulle mieltä ylentäviä kokemuksia joka kerta. Ne sujuivat minulla niin hyvin, että sain niistä lisää voimaa. Alamäet olivat polvelle vähän vaikeampia. Mutta ei haitannut. Kaikki sujui tosi hyvin ehkä noin 45 km asti. GPS minulla oli sammunut jo 39 km:ssa. En muistanut ladata Polarin akkua täyteen. Päkiän rakot puhkesivat ensin toisesta jalasta ja melkein perään toisestakin. Myös yhden varpaan kynnen verirakko puhkesi. Tunne oli kuin neulatyynyllä olisi kävellyt. Harmitus uhkasi tulla uudestaan ja pelko siitä, että matkanteko tyssäisi Konttaiselle. Hyvin pienin ja varovaisin askelin jatkoin matkaa. Portaissa otin kiinni 33 km juoksijan, joka oli aika voipunut. Hänellä oli juoma loppunut ja annoin hänelle vettä. Kerroin, ettei hirmu pitkä matka huoltoon enää olisi. </span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Konttaisella oli huollossa useampi kisaaja, joka oli raatoautolla lähdössä pois. Minullekin autoa tarjottiin haavojen ja hankalan kävelyni takia. Yritettiin puhua sellaisesta asiasta kuin järjestä. Huollossa oli kuitenkin Ville, joka kysyi mikä on isoin ongelmani. Sanoin että jalkapohjan kipeät rakot. Hän sanoi, että niiden kanssa pärjäisin kyllä maaliin asti ja voinnissanihan ei ole mitään vikaa. Maaliin kyllä kerkiäisin puoleenyöhön mennessä. Vointini oli loistava ja kipujen kanssa selviäisin kyllä. Lähdin siltä seisomalta töpöttelemään kohti Rukaa. Tiesin mitä on edessä, mutta olin päättänyt selvitä lopun reitin vaikka mikä olisi. </span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Ensimmäinen paha louhikkonousu ja -lasku olivat tuskalliset. Käsihaavojen takia en pystynyt oikein ottamaan tukea köydestä, jouduin menemään oman tasapainon ja jalkalihasten tuella. Sain seuraa miehestä, jonka kanssa aiemminkin matkan varrella oltiin yhdessä matkaa taitettu. Hän oli kärsinyt krampeista, mutta nyt voittanut ne. Mutta hän jäi minusta toisen nousun jälkeen. Nousut olivat minulle edelleen helpompia kuin laskut. Viime vuonna tuo pätkä oli minulle yhtä tuskaa ja nyt vammaisenakin tuntui, että selvitän nousut ja laskut kuin tuosta vaan. Ilmeisesti kävellen edetty matka oli jättänyt niin paljon voimia, että mäet eivät tuntuneetkaan niin pahoilta. Saavutin nuoren naisen, jonka kanssa jatkettiin yhdessä matkaa. Olin niin keskittynyt omaan suoritukseeni ja maaliin pääsemiseen, etten edes älynnyt kysyä / katsoa nimeä, mutta tuloslistan perusteella epäilen hänen olleen seurakaverini Hannan. </span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Saavutimme vielä muitakin kisaajia, jotka olivat miehiä. Valtavaaran nousukin sujui ainakin omasta mielestä ketterästi. Valtavaaran huipulla oli tosi voittajafiilikset jo. Kertasimme mitä kaikkea tulee vielä olemaan edessä. Alamäki, joka olisi myös helppoa alustaa, mutta juoksua ei jalkapohjat sallineet enää tässä vaiheessa. Parempaa etenemistä kuitenkin kuin töpöttelyä. Saavutimme myös Petrin, jonka kanssa aikaisemminkin matkan aikana olimme tavanneet. Hänellä oli polvi alkanut oireilemaan. Hän osoittautui myöhemmin sitten seurakaverini Hannan mieheksi. </span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Viimeinen mäki, jonka tiesimme etukäteen pahaksi ja puuduttavaksi alkoi. Soitin Sussulle, että kohta olisin maalissa. Kyyneleet tulivat silmiin ja painoin eteenpäin, enää ei edes sattunut. Jätin kilpakumppanini mäessä, niin kiire minulla oli maaliin. Viimeinen alamäki ja sitten loppusuora, josta kuului jo kellon kilkatukset. Yritin jotain juoksunnäköistä ja Sussu juoksi loppusuoran yhdessä minun kanssa. Vihdoin maalissa, jossa Sanna odotti skumppapullon kanssa! Maalissa oli vastassa myös Hanna ja Kaisa. Sain palkinnoksi amuletin ja oman lehmänkellon. Halaukset tytöiltä. Jee! Tein sen, pääsin maaliin ja vielä monta tuntia ennen puolta yötä!</span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-vMJPTarXKc4/V0wBW9gm1aI/AAAAAAAADnI/xqcUQ6Ll3OM0Mc2uz0oVBoiOnf66PFz9ACLcB/s1600/Maalissa%2BKK2016.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-vMJPTarXKc4/V0wBW9gm1aI/AAAAAAAADnI/xqcUQ6Ll3OM0Mc2uz0oVBoiOnf66PFz9ACLcB/s400/Maalissa%2BKK2016.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Voittajafiilikset!</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Maalissa en ollut väsynyt enkä uupunut, kuten olin viime vuonna. Voimia oli vielä hyvin jäljellä. Fiilikset tosi mahtavat! Ruokaa ja juomaa, seurustelua muiden kanssa, tekstiviesti kotiin, että olen hengissä. Sitten kämpille suihkuun, ja pakolliset somepäivitykset, jonka jälkeen kyllä sammuttiinkin aika lahjakkaasti koko porukka.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-r4ouG3lnbLQ/V0wC-5cLwpI/AAAAAAAADnU/3GvCPhiYIcIIhvvq7LntZBBOeorR1BrNACLcB/s1600/S%25C3%25A4%25C3%25A4ret%2BKK%2B2016.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://3.bp.blogspot.com/-r4ouG3lnbLQ/V0wC-5cLwpI/AAAAAAAADnU/3GvCPhiYIcIIhvvq7LntZBBOeorR1BrNACLcB/s400/S%25C3%25A4%25C3%25A4ret%2BKK%2B2016.jpg" width="223" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näillä säihkysäärillä päästiin <br />
kuitenkin aika pitkälle!</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Nyt matka jatkuu kohti Pallasta ja siellä matkana myös 55 km. Lupaan yrittää pysyä tolpillani tällä kertaa! </span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Kiitos NUTS ja kiitos talkooporukka! Isot kiitokset myös kanssakilpailijoille kaikesta kannustuksesta matkan aikana. Täällä jos missä sai tuntea yhteen hiileen puhaltamisen voiman! Kiitos ystävät! Pallaksella jatketaan!</span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: arial, helvetica, sans-serif;">NUTS Karhunkierros video:</span></div>
<div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/O9P7WWMgx9M/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/O9P7WWMgx9M?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-28384234196733801222015-12-31T16:58:00.003+02:002015-12-31T23:13:43.600+02:00Vuoden 2015 yhteenvetoa<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Yksi juoksuvuosi on jälleen saatu pakettiin. Loppuvuonna blogissa on ollut hiljaista, mutta elämä on ollut niin hektistä, että aikaa ja energiaa kirjoittamiseen ei vain ole ollut. Valitettavasti tämä vuosi ei muutenkaan mennyt niinkuin piti. Tiedostin hyvissä ajoin normaalin elämäni kiireet ja kuormittavuuden, jonka takia en asettanut mitään isoja tavoitteita itselleni. Joskus kuitenkin asiat menee hyvinkin erilailla kuin oli ajatellut... Vuosi sitten olen kirjoittanut näin:</span><br />
<i><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br />"</span><span style="background-color: white; color: #555555; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 13.2px; line-height: 18.48px;">Tälle vuodellekaan minulla ei ole numeraalisia tavoitteita. Päätavoite on selviytyä NUTS Pallas 55 km kunnialla maaliin. Minulle pelkästään se on jo iso tavoite ja olen todella onnellinen jos siitä selviän! Muutoinkin tulen osallistumaan enimmäkseen polkujuoksu tapahtumiin. Pallaksen jälkeen kalenteri on auki. Todennäköisesti palauttelen itseäni rauhassa ja pidän juoksusta taukoa hetken. "</span></i><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Alkuvuosi meni sairastellessa ja toipuessa vähän rajummasta virusinfektiosta TGC:lle asti. Vielä silloin kun Gran Canarialle lensin, en ollut varma starttaanko kisaan. Sain tuolla viikolla kuitenkin viimeiset verikokeiden tulokset ja pari päivää ennen kisaa voin sen verran hyvin, että näiden asioiden valossa uskalsin startata. En lähtenyt tavoittelemaan muuta kuin maaliin pääsyä. Rauhallinen pitkä lenkki oli tarkoituksena tehdä. <a href="http://shenttonen.blogspot.fi/2015/03/koykkyrista-gran-canarian-vuorille-tgc.html">Kisa menikin tosi hyvin</a>, vaikka reitti oli rankka, oli kova helle ja auringonporotus sekä minulla väärät kengät jalassa. Jaksoin ja voin koko kisan ja kisan jälkeenkin todella hyvin! Kisan aikana suostuin myös haastateltavaksi jossa lupasin palata TGC:lle vielä uudestaan ja luonnollisesti seuraavalla kerralla pidemmälle matkalle. Tuo lupaus pitää kyllä vielä toteuttaa, mutta ei vielä vuonna 2016.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-Awni0IPb98w/VoU3R6GJdlI/AAAAAAAACnY/j9lMu12MeAQ/s1600/WP_20150307_006.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="225" src="http://1.bp.blogspot.com/-Awni0IPb98w/VoU3R6GJdlI/AAAAAAAACnY/j9lMu12MeAQ/s400/WP_20150307_006.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähdön tunnelmaa</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">TGC:n jälkeen pystyin harjoittelemaan reilun kuukauden normaalisti, mutta sitten tuli seuraava takapakki. Sairastuin taas ja tällä kertaa kunnon keuhkoputkentulehdukseen ja astmaatikkona olinkin sitten hetkessä ihan tukossa. Tästä toipuminen vei kolmisen viikkoa ja ennen Rukan Karhunkierrosta en montaa varovaistakaan lenkkiä kerinnyt saada alle.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><a href="http://shenttonen.blogspot.fi/2015/05/nuts-karhunkierros-31-km-olihan-se-matka.html">Karhunkierros</a> oli ihan huippu tapahtuma, mutta tähän mennessä elämäni rankin kisa. En tiedä vaikuttiko edeltävä sairastaminen ja huono kunto sen takia asiaan, mutta en ole koskaan ollut niin puhki kuin olin KK:n jälkeen. Toki kisassa tullut nilkkavamma ja myrskykin häiritsi suoritusta jossain määrin. Alkuun ajattelin, ettei ikinä tuonne enää, mutta uudelleen olen taas toukokuussa menossa ja tällä kertaa pidemmälle matkalle! Reitti on rankka, mutta toivottavasti kunnialla selviän pidemmästäkin matkasta.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-e3XqQ4-6fCU/VoU4DIODFQI/AAAAAAAACng/Vkz_dFuTj34/s1600/21004291890_5af3ee7477_b.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="263" src="http://4.bp.blogspot.com/-e3XqQ4-6fCU/VoU4DIODFQI/AAAAAAAACng/Vkz_dFuTj34/s400/21004291890_5af3ee7477_b.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Aapo Laiho</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kesäkuun alussa, kaksi viikkoa KK:n jälkeen juoksin sitten </span><a href="http://shenttonen.blogspot.fi/2015/06/ensimmainen-maraton.html" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">ensimmäisen maratonini Perniössä</a><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">. Hulluahan se oli noin pian KK:n jälkeen lähteä maratonille, mutta koska kisa järjestettiin viimeisen kerran Perniössä, enhän sitä voinut väliin jättää. Maraton oli vielä yöllä, joka ei ole minulle ollenkaan optimi aika juoksulle. Lähdin tekemään rauhallista pitkää lenkkiä, tavoitteena olla juoksun jälkeen maratoonari. Jaksoin hyvin ja sykkeetkin pysyivät lähellä pk:ta. Jalat olivat vaan jo kympin jälkeen ihan tönkköinä ja kipeät, mutta tulipa todistettua, että täysin tönköillä puupökkelöjaloillakin pystyy juoksemaan reilut 30 km ;)</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-rSp8iyOWbUw/VoU4wKxsb8I/AAAAAAAACns/sRM71u_j_bk/s1600/SJ2015-638.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://3.bp.blogspot.com/-rSp8iyOWbUw/VoU4wKxsb8I/AAAAAAAACns/sRM71u_j_bk/s400/SJ2015-638.jpg" width="386" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Jari Tomppo</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kisatahtini oli aika nopsa, Perniöstä 3 viikon kuluttua oli seuraava kisa </span><a href="http://shenttonen.blogspot.fi/2015/06/elamani-ensimmainen-dnf-raahe-trail.html" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Raahe Trail Run 21 km</a><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">. Tässä kisassa kohdalleni osuikin sitten elämäni ensimmäinen keskeytys muljautettuani nyt pahemmin jo kerran KK:lla muljahtaneen nilkkani. Autokyydin jouduin soittamaan itselleni metsään, että pääsin sieltä pois. Keskeyttäminen on kova paikka ja millään ei haluttaisi antaa periksi. Mutta mielessä oli kuitenkin päätavoitteeni Pallas 55 km ja toivonkipinä, että kun keskeytän, nilkka kerkeäsi parantua Pallakseen mennessä ja pystyisin siellä starttaamaan. No näinhän ei tietenkään käynyt ja aika pian jo jouduin luopumaan ajatuksesta startata Pallaksella ja myin osallistumisoikeuteni eteenpäin. Harmitti ihan suunnattomasti, mutta tilanne oli vaan hyväksyttävä.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-oZNf0gRPbfE/VoU4-Gvv8uI/AAAAAAAACn0/TwsC-w82Q_o/s1600/WP_20150628_002%2B%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://1.bp.blogspot.com/-oZNf0gRPbfE/VoU4-Gvv8uI/AAAAAAAACn0/TwsC-w82Q_o/s400/WP_20150628_002%2B%25281%2529.jpg" width="225" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Seuraavan kerran starttasin numerolappu rinnassa vasta elokuussa ensin työkavereiden kanssa ExtremeRunille hauskanpitoon ja seuraavaksi Kempeleen kympille. Lähdin juoksemaan kympin kaverin kanssa tavoitteena juoksuttaa hänet alle tuntiin. Tässä onnistuimmekin ja ihan kevyesti! Nilkka kesti jo hyvin juoksun tasamaalla, mutta poluilla epätasaisella alustalla nilkka muistutteli olemassaolostaan. Yhtään ei kärsinyt vääntää tai muljautella nilkkaa lisää. Elokuussa osallistuin myös <a href="http://shenttonen.blogspot.fi/2015/08/pyssymaki-extreme-polkujuoksu.html">Pyssymäki Extreme Polkujuoksuun</a>, joka olikin nimensä mukaisesti todellinen extremejuoksu! Maasto todella haastavaa, paljon suossa rämpimistä ja lähikontakti käärmeen kanssa. Tuolloin sattui myös kesän lähes ainoat hellepäivät, mutta tänä vuonna en kokenut mitään ongelmia helteisissä olosuhteissakaan. En kokenut, että helle olisi haitannut minua mitenkään erityisen paljon. Tässä suhteessa siis on tapahtunut huomattavaa kehitystä.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-eNzLJLjut3M/VoU7PUuTQNI/AAAAAAAACoY/0D1q8Q30Vec/s1600/InstagramCapture_84df1f80-625c-4463-a38f-f14ec95e71ea_jpg.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://2.bp.blogspot.com/-eNzLJLjut3M/VoU7PUuTQNI/AAAAAAAACoY/0D1q8Q30Vec/s320/InstagramCapture_84df1f80-625c-4463-a38f-f14ec95e71ea_jpg.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Laatuaikaa ystävien kanssa ExtremeRunilla</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Syyskuussa alkoi uusi harjoitusohjelmani kohti seuraavan vuoden koitoksia. Tunnollisesti syys-marraskuun etenin harjoitusohjelman mukaisesti. Ainoastaan lokakuussa osallistuminen jo pitkään haaveilemalleni Vaarojen Maratonille toi hieman poikkeuksia harjoitusohjelmaan. Vaarojen Maraton ei ollut lähellekkään niin "paha", kuin oletin sen muiden kertomusten perusteella olevan. Reitti oli tekninen ja haastava sekä hidas, mutta ei mielestäni lähellekkään niin rankka kuin Karhunkierros. Toki voi olla, että olin nyt paremmassa kunnossa kuin toukokuussa KK:lla keuhkoputkentulehduksen jälkeen. Reitti oli kyllä muutoin täysin kaikkien kehujen arvoinen! Mahtavat oli maisemat, mieli lepäsi kun siellä taivalsi. Kolille pitää ehdottomasti mennä vielä uudestaan ihan vain vaikka itsekseen metsään rymyämään.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-iikuTNA0SmU/VoU6coODWeI/AAAAAAAACoQ/15mCNc8fidc/s1600/WP_20151003_003.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://3.bp.blogspot.com/-iikuTNA0SmU/VoU6coODWeI/AAAAAAAACoQ/15mCNc8fidc/s400/WP_20151003_003.jpg" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vaarojen Maraton selvitetty!</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Marraskuun lopussa oli jälleen vuorossa NUTS Köykkyri, jossa edustin ensimmäistä kertaa uutta polkujuoksuseuraamme Northern Trail Runnersia. Todella h</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">ienoa saada kuulua tähän upeaan porukkaan! </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"> </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tänä vuonna olin varannut päivään enemmän aikaa kuin viime vuonna ja kiersin 40 kiekkaa käyttäen aikaa 3 h 25 min. Tarkoitus oli kyllä lopettaa hyvissä ajoin ja keretä käymään paljussakin, mutta kun hyvin ja suht keveästi askel nousi, ei sitä malttanut lopettaa ennen aikojaan! Ja kisapäivähän ei loppunut maaliviivan ylitykseen, vaan jatkui seurakavereiden kanssa muine suorituksineen ja rasteineen ihan seuraavaan aamuun saakka. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-V99FlGpXeMo/VoU7iNYEPnI/AAAAAAAACog/V2a1N5WWFOc/s1600/12314466_863419000443442_74595321951115943_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://1.bp.blogspot.com/-V99FlGpXeMo/VoU7iNYEPnI/AAAAAAAACog/V2a1N5WWFOc/s400/12314466_863419000443442_74595321951115943_o.jpg" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: NUTS</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Köykkyrin jälkeen joulukuu on mennyt enimmäkseen höntsäillessä. Elämän kokonaiskuormitus huonoine yöunineen on ollut niin korkea, että aikaisemmista vuosista olen jo oppinut, että joulukuu kannattaa ottaa ihan iisisti. Myös harjoitusohjelmassa joulukuu on suunniteltu kevyemmäksi. Huhtikuun keuhkoputketulehduksen jälkeen olin saanut olla terveenä (nilkkavammaa lukuunottamatta) koko ajan, mutta tiesin entuudestaan, että joulun aikaan yleensä aina sairastan jonkun taudin. Niin kävi nytkin. Onneksi on ollut vaan pientä flunssaa, mutta sen verran tukossa olen ollut kuitenkin, että puolet kuusta on mennyt flunssasta toipumiseen. Nyt pikkuhiljaa palailen normaalin harjoittelun pariin. Nilkkavamma on parantunut muutoin ihan hyvin, mutta nilkka on jäänyt selkeästi liikerajoitteisemmaksi tai jäykemmäksi häiriten esim. yhden jalan kyykyissä sekä askelkyykyissä. Ei siis toimi läheskään yhtä hyvin kuin toinen nilkka.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kaikesta sairastamisesta ja nilkkavammasta huolimatta pääsin kilometreissä tuhannen kilometrin paremmalle puolelle ( n. 1100 km). Liikuntaa kaikkinensa ajallisesti on ollut tänä vuonna edellistä vuotta vähemmän (180 tuntia) johtuen edellä mainituista syistä, mutta jaloin kuljettuja kilometrejä on tästä huolimatta päässyt kertymään enemmän kuin viime vuonna, jolloin kilometrejä kertyi hieman vajaa 1000 km. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-WVuOJ25v0MY/VoVCXFbt9dI/AAAAAAAACo0/ocwZ4KAmInk/s1600/71928b13-249a-4a7c-95d6-1efdc846dd25.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://1.bp.blogspot.com/-WVuOJ25v0MY/VoVCXFbt9dI/AAAAAAAACo0/ocwZ4KAmInk/s400/71928b13-249a-4a7c-95d6-1efdc846dd25.jpg" width="223" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hämärillä poluilla...</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vuodelle 2016 olen asettanut itselleni tavoitteita ja suunnitellut <a href="http://shenttonen.blogspot.fi/p/kisakalenteri_10.html">kisakalenteria</a> jo hyvissä ajoin. Aion nyt myös juosta muutaman asfalttikisan. Tänä vuonna a</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">inoastaan yhden kisan juoksin asfaltilla (Perniö), kaikki muut olivat polkukisoja. Muutoin tulevaisuudessa aion keskittyä vain noihin pidempiin polkujuoksuihin. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Juoksu ja polkujuoksu on minulle edelleen rakas harrastus, ei pakkomielteinen elämäntehtävä. Suhtaudun harrastukseeni asenteella, että sen pitää olla hauskaa ja sen pitää palauttaa ja tukea minua jaksamaan tätä normaalia hektistä arkea. Rakastan juosta ja vaeltaa metsissä, tuntureilla, vaaroilla ja vuorilla. Juoksun kautta on tullut elämääni uusia ystäviä ja tuttavuuksia. Harrastukseni on myös tukenut ja auttanut minua voittamaan jo monta fyysistä vaivaani. Toivon siis saavani ensi vuonnakin juosta mahdollisimman paljon ja pysyä terveenä sekä välttyväni tapaturmilta. Sitä samaa toivon myös kaikille muillekin! </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Hyvää ja onnellista uutta vuotta 2016!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-66516872287552533822015-08-28T00:25:00.000+03:002015-09-01T22:05:09.463+03:00Pyssymäki Extreme Polkujuoksu <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-lTE47ja55hg/Vd9TFS10UUI/AAAAAAAACC0/qzE2m7myBtc/s1600/pepylapalkki2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="186" src="http://1.bp.blogspot.com/-lTE47ja55hg/Vd9TFS10UUI/AAAAAAAACC0/qzE2m7myBtc/s400/pepylapalkki2.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kuten kisan nimikin ihan selkeästi kertoo sen olevan extremejuoksu, siitä huolimatta en olisi ikinä uskonut koko reitin olevan yhtä extremeä! Alkuun olin hyvin pettynyt itseeni ja suoritukseeni, mutta muutaman päivän Pyssymäkeä sulateltuani minulla jo vähän naurattaakin viikonlopun extremeseikkailu!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ajelin jo perjantaina Sannan luo Haapavedelle vähän lähemmäksi kisapaikkaa. Lauantaiaamuna klo 5.50 pystyyn ja aamupalalle ja seiskalta matka alkoi jo kohti Pyssymäkeä. Matkan aikana viimeiset tankkaukset Northforcen Extreme urheilujuomalla. Sannalla oli ultramatkan 56 km startti 8.40. Pitkänmatkalaisten lähtö toteutettiin väliaikalähtönä. Sannan starttia odotellessa ja auringon jo silloin mukavasti paahtaessa totesin, että tänään ei edes pitkämatkalaiset kerkeä juuri yhtään tehdä matkaa viileämmissä olosuhteissa.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-vKqu8y2mws4/Vd9WKIkC7uI/AAAAAAAACDA/oE3ROqXKch0/s1600/WP_20150822_006%2B%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://4.bp.blogspot.com/-vKqu8y2mws4/Vd9WKIkC7uI/AAAAAAAACDA/oE3ROqXKch0/s400/WP_20150822_006%2B%25281%2529.jpg" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sanna saateltu matkaan!</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sannan lähdön jälkeen palasin kisakeskukseen ja auringon paahtaessa päätin pysytellä sisätiloissa piilossa auringolta. Oma starttini 25 km matkalle olisi vasta klo 11.30. Olisin itsekin toivonut aamulähtöä, koska aamut sopivat minulle parhaiten. Mutta tällä kertaa olisi tyydyttävä lähtöön ja matkan tekoon auringon porottaessa kuumasti koko ajan. Vajaa tunti ennen starttia kömmin ulos katselemaan ympärilleni ja vähän venyttelemään lihaksia. Kisakeskuksessa olikin jo vilinää ja muiden osallistujien kanssa pohdittiin reittiä ja sen vaativuutta. Kaisa oli minulle pukuhuoneessa jo kertonut, että reitti olisi hidas ja suota ja märkää olisi paljon. No, olinhan minä ennenkin suossa kahlannut, enköhän minä suot selvitä. Hieman vitsailtiin myös käärmeistä, kun oltiin jo törmätty yhteen kuolleeseen käärmeeseen ja paikallisilta oltiin kuultu, että alueella on paljon käärmeitä.</span><br />
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-V1wEFdnfcls/Vd9bfzbwa8I/AAAAAAAACDU/2nuNXgv1G5E/s1600/F31A2364.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="http://2.bp.blogspot.com/-V1wEFdnfcls/Vd9bfzbwa8I/AAAAAAAACDU/2nuNXgv1G5E/s400/F31A2364.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">25 km tavaltajien matka on alkanut.</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vihdoin päästiin matkaan ja alku oli mukavaa ja helppoa kärrypolkua. Mukavuutta ei kuitenkaan kestänyt kauaa ja pian oltiinkin jo ensimmäisessä suossa rämpimässä. Suo ei kuitenkaan minua haitannut. Jalat olivat kyllä lievästi sanottuna ihmeissään yhtä-äkkisestä metsässä juoksemisesta. En ollut vielä kertaakaan metsässä tai poluilla käynyt juoksemassa kesäkuisen nivelsidevammani jälkeen. Polut olivat hyvin teknisiä ja kapeita, otin hyvin varovaisesti etten loukkaisi nilkkaani uudelleen. Varovaisuudesta huolimatta jo ensimmäisten kilometrien aikana kaaduin useamman kerran.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Meitä muodostui neljän naisen porukka jotka peräkkäin taivalsivat eteenpäin. Hanna sanoi jo aika pian, että hänen vatsa ei vedä mitään, mikään ei tunnu imeytyvän. Hän jäikin melko pian porukasta. Itse otin taktiikaksi ottaa energiaa vähän tiheämmin kuin normaalisti ja neuvoin samaa muillekin sekä kehoitin huolehtimaan elektrolyyttitasapainosta. Juomana minulla oli juomarepussa vettä ja pullossa <a href="http://www.northforce.fi/index.php/fi/kauppa/extreme-urheilujuomajauhe/">Northforcen Extremeä</a>, jossa on reilusti elektrolyyttejä. Juomia otin pieniä kulauksia aika tiheään ja energiaa (<a href="http://www.northforce.fi/index.php/fi/kauppa/endurance-energiageeli-kofeiini-30-g/">Northforcen geelejä</a>, <a href="http://www.gnld.fi/fi-fi/product/WeightManagement/Snacks/NeoLifeBar">Neolifen energiapatukkaa</a>) 25-30 min välein. Normaalisti viileämmissä olosuhteissa otan energiaa n. 40 min välein ja se riittää minulle hyvin. Nytkin kroppa pelasi tosi hyvin, ei mitään ongelmia. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kaisa oli ottanut meihin vähän etäisyyttä ja toisen Kaisan kanssa jäätiin kahdestaan jatkamaan matkaa. Juteltiin mukavia ja Kaisa kertoi tämän olevan hänen ensimmäinen pitkä kisansa koskaan. Siinä vaiheessa olin jo todennut maaston hyvin vaativaksi ja arvelin, ettei asia tulisi varmaan muuttumaan koko kisan aikana. Kompastelin lähes jatkuvasti ja olin jo vääntänyt kummatkin nilkkani kipeästi. Ja nämä vääntymiset tapahtuivat ihan kävelyvauhdeissa. Minulle sopi hyvin tehdä matkaa yhdessä Kaisan kanssa, kaksin on aina mukavampaa kuin ihan yksin. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tupsahdettiin metsästä sitten tielle, jossa oli mies meitä ohjaamassa. Hän viitoili meitä jatkamaan tietä pitkin. Riemastuin, kun ajattelin, että nyt saisikin sitten juosta. Lähdin juoksemaan, mutta pysähdyin, kun olin varma etteihän me nyt tiellä sentään juostaisi. Olin varmaan lähtenyt väärään suuntaan. Huusin miehelle, että oikeastiko me mennään tätä tietä pitkin? Mies vastasi, että kyllä, huolto olisi 2,3 km päässä. No minua ei tarvinnut enää käskeä, nyt saisin juosta! Sanoin Kaisalle, että nyt pitää juosta, kun kerran siihen on mahdollisuus! Toivoin että hän pysyisi mukana, mutta aika pian hän jäi vauhdista. Tie oli varjoton, täydessä auringonporotuksessa sai juosta, mutta minua ei haitannut. Ihanaa kun pääsi etenemään esteettömästi! Huollossa täytin pulloni, join kaksi mukia urheilujuomaa ja söin puoli banaania. Siellä kuulin myös, että 25 km voittaja oli tullut jo maaliin käyttäen matkaan aikaa alle 2 tuntia! Huh huh mitä vauhtia! Itse olin silloin ollut matkalla 2 tuntia ja matkaa takana vasta 13,5 km!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jatkoin matkaani karussa erämaassa. Maasto oli tosi vaikeaa, juurikaan ei pystynyt juoksemaan. Tämän tästä löysin itseni turvaltaan maasta. Tämä alkoi jo tuskastuttamaan minua. Ikinä en ollut kaatuillut näin paljon, tuskin koskaan aikaisemmin yhteensäkään yhtä paljon, kuin nyt tällä reitillä. Kaatuilu vaikutti siihen, että aloin pitää itseäni ihan surkeana ja huonona polkujuoksijana. Miksi kuvittelen olevani polkujuoksija, kun en edes pystyssä pysy? Pitäisiköhän minun miettiä uudellen tätä koko hommaa ja palata juoksemaan vain tasaiselle ja juosta vaikka ultria tasamaalla? Siellä ainakin saisi juosta! </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Reitillä oli kymmeniä ja taas kymmeniä ojien ylityksiä. Joihinkin ojiin oli laitettu kapeita puunrunkoja "silloiksi", mutta aika usein hylkäsin huterat "sillat" ja hyppäsin tai harpoin pitkillä jaloillani ojat yli. Tämä oli oikeastaan ainut asia missä minulle oli pituudestani ja pitkistä jaloistani hyötyä. Ja olin myös tyytyväinen vahvoihin reisiini, kun jaksoin väsymättä aina ponnistaa ja hypätä ainakin omasta mielestä ihan sulavasti ojien ylitse. Mietin viime vuoden <a href="http://shenttonen.blogspot.fi/2014/07/polkujuoksua-yottomassa-yossa.html">Salla Midnight Trail Marathonia</a> jolle osallistuin. Siellä ihmiset nurisivat reitin muutamasta huonokuntoisesta pitkospuusta. Nauroin ääneen, kun ajattelin, että siellä sentään oli pitkospuut soiden ylitykseen, ihan luxusta! Ikinä en itse valittaisi enää mistään vastaavasta!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Matka eteni hitaasti mutta varmasti. Olin aikamoisen pettynyt itseeni, kun matkan teko oli niin hidasta. Väsynyt en ollut yhtään ja jalatkaan eivät painaneet. Sykkeetkin pysyttelivät lähellä PK-tasoa. Kroppa pelasi hyvin ja hellekään ei haitannut. Jonkinlainen raivo varmaan sai minusta sitten otteen, kun jossain vaiheessa huomasin olevani koko ajan vihainen ja tupisin ja kiroilin itsekseni koko ajan. Suotkin alkoivat jo ärsyttää minua, vaikka mieluummin rämmin kyllä suossa, kuin niillä kapeilla olemattomilla poluilla joilla kompastelin ja potkin itseäni nilkkoihin koko ajan! </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olin tässä vaihessa jo ymmärtänyt olleeni hölmö, kun edes olin kuvittellut Nivalan sydänmailta, erämaan keskeltä löytyvän polkuja? Kuka ne sinne olisi tallonut? </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vajaa neljä kilometriä ennen maalia JUOKSIN pitkin polkua, kun tapahtui ehkä sekunnin kohtaaminen. Käärme! Mitään ei ollut siinä vaiheessa tehtävissä, olin ilmassa ja jalkani osuisi käärmeeseen. En tuntenut mitään, mutta kuulin kuinka käärme sähähti. Pysähdyin ja käännyin, mutta käärmettä en enää nähnyt. En tiennyt oliko se purrut minua. Hassua, mutta en säikähtänyt yhtään. Kai olin valmiiksi jo sellaisessa mielentilassa, että olin vaan todella raivoissani, kun käärme uskalsi tulla tuolla lailla tielleni. Olin tietenkin huolissani mahdollisesta puremasta ja varpaassa tunsinkin muka mahdollisen pureman. Sinne erämaahan en kuitenkaan voinut asiaa jäädä ihmettelemään, maaliin olisi päästävä ja pian. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kovin paljoa minua ei ollut hymyilyttänyt enää loppumatkasta, mutta sitten näin hiihtäjän vilahtavan näkökenttääni. Pertil Jeerdalenhan se siellä suolla minua vastaan hiihti ja hehkutti mahtavaa kisaa sekä upeaa säätä. Hän sai minutkin repeämään nauruun. Hän oli niin täynnä virtaa, että varmaan osa siitä hyväntuulisesta energiasta tarttui minuunkin!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-SGweiT-L4iM/Vd9qyqIjh6I/AAAAAAAACDk/PCAWlaUZW4c/s1600/IMG-20150822-WA0049.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://2.bp.blogspot.com/-SGweiT-L4iM/Vd9qyqIjh6I/AAAAAAAACDk/PCAWlaUZW4c/s400/IMG-20150822-WA0049.jpg" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pertil Jeerdalen</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Viimeiset kilometrit kuluivat ja kohta tunnistinkin maisemia. Maali on lähellä! Ihanaa, kohta olisin perillä.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-Ld7sE-ckY2s/Vd9sUjwkxuI/AAAAAAAACDs/GQUK6PdJhgM/s1600/F31A3516.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="http://2.bp.blogspot.com/-Ld7sE-ckY2s/Vd9sUjwkxuI/AAAAAAAACDs/GQUK6PdJhgM/s400/F31A3516.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maalissa!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-_Io6DSIYNQY/Vd9y4BXubyI/AAAAAAAACD8/Nhrs78YvkMk/s1600/WP_20150822_007.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://3.bp.blogspot.com/-_Io6DSIYNQY/Vd9y4BXubyI/AAAAAAAACD8/Nhrs78YvkMk/s400/WP_20150822_007.jpg" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mie olin nopeampi kuin käärme,<br />
ei löytynyt hampaanjälkiä. ;)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="text-align: center;"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Maaliin päästyäni olin iloinen, mutta samalla pettynyt itseeni. Aikaa oli kulunut yli neljä tuntia, mutta voimia oli hyvin jäljellä. Harmitti, kun en ollut pystynyt tekemään parempaa suoritusta enkä antamaan kaikkeani. Menin ensiapuun tarkistuttamaan jalat käärmeenpureman varalta. Hampaanjälkiä ei onneksi löytynyt mistään. <a href="http://teamkunnostamo.blogspot.fi/2015/08/pyssymaki-extreme-228-hikea-ja.html?spref=fb&m=1">Hanna</a> oli joutunut keskeyttämään ja odotteli maalissa Kaisaa maaliin saapuvaksi. Jäin itsekin odottelemaan ja Kaisan päästyä hienosti maaliin, mentiin sitten yhdessä pesulle. Loistava suoritus <a href="http://kaisahjah.blogspot.fi/2015/08/pyssymaki-extreme2015-ei-makia.html?m=1">Kaisalta</a>, joka ensimmäisenä pitkänä kisanaan "joutui" tällaiseen extremeseikkailuun ja selvitti sen läpi kunnialla!</span></span><br />
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 12.8000001907349px; text-align: center;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Omaa pettymystäni on hieman lieventänyt ja lohduttanut se, kun muiden kisaajien blogeja lukemalla olen ymmärtänyt , että muillakin oli samoja ongelmia ja muutkin kaatuilivat, en vain minä. Muilta kisaajilta olen saanut myös vahvistusta, että reitti oli oikeasti todella vaativa, en ole yksin ajatuksen kanssa. Omalla kohdalla Pyssymäki on ollut ehkä vaativin reitti tähän astisista. Toki tunturit ja vuoret antavat oman haastavuutensa, mutta kaikissa edellisissä polkukisoissa on kuitenkin ollut polkua mitä voi juosta! </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kaikkinensa Pyssymäen kisa oli todella hyvin järjestetty ja reitti oli merkattu tosi hyvin! Kertaakaan ei tarvinnut miettiä minne suuntaan pitäisi mennä, paitsi silloin siellä tiepätkällä vähän epäilin käsittäneeni väärin... ;) Isot kiitokset järjestäjille, talkooväelle sekä <a href="http://nivala66.blogspot.fi/">Onnille</a>, joka on koko tapahtuman alulle panija. Vaikka reitti olikin vaikea, niin siitä huolimatta ei tullut tunnetta, ettei koskaan enää. Tiedä vaikka joskus taas sieltä soilta ja ryteiköistä itseni löydän rämpimästä. ;)</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kisasta olen toipunut todella hyvin. Rakkoja ei tullut, ainoat vauriot ovat uudelleen kipeä nilkka, naarmut ja mustelmat ympäri kehoa, jotka tulivat kaatuilujen seurauksena. Lihakset eivät ole olleet kipeät kisan jäljiltä, pientä asiaan kuuluvaa kivistystä on tuntunut. Palautuminen on sujunut kiitettävästi, uskon että palautumisjuomana käyttämälläni <a href="http://www.gnld.fi/fi-fi/product/WeightManagement/Protein/NeoLifeShake">Neolifen pirtelöillä</a> on positiivinen osuutensa asiaan. Juoksemassa olen jo käynyt ja jalka nousee yllättävän kevyesti. Kaiken kaikkiaan höntsä- ja telakkakauden jälkeen sekä oman elämän hektisyyden keskellä, jo pelkästään se, että pääsin irroittautumaan ja osallistumaan Pyssymäki Extreme Polkujuoksuun, on jo saavutus. Pää tuli nollattua onnistuneesti ja jatkossakin aion käyttää samaa hyväksi todettua menetelmää! Vaaroja odotellessa... :)</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">PEP2015 KISAVIDEO</span></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/wUp6Lwv6Ueo/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/wUp6Lwv6Ueo?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-78857748072869641342015-07-21T20:03:00.001+03:002015-07-21T20:38:01.391+03:00Ajatukset jo kohti ensi vuotta<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Terveisiä kesälomalta! Muutaman päivän kesälomalla ololla oli jo sellaiset seuraukset, että ajatukset päässä alkoivat jäsentyä uudelle mallille. :) </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Viime ja tälle kuluvalle vuodelle en ole oman kiireisen elämäni takia halunnut isompia tulostavoitteita asettaa. Mieluiten olen halunnut fiilistellä ja nauttia matkasta kuin kisata aikaa vastaan. Tavoitteena tälle vuodelle oli kuitenkin juosta ultramatka, mutta kohtalo päätti toisin. Tämä vuosi on nyt mennyt monelta osin aika lailla penkin alle, joten olen katsonut parhaaksi suunnata ajatukset jo kohti ensi vuotta. Todella toivon, että ensi vuodesta tulee ehjempi ja pysyn terveenä eikä vammoja tulisi.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">NUTS Pallas on nyt tulevana viikonloppuna ja aina kun luen tapahtumasta jotain, vihlaisee ja kirpaisee tuolla sisällä jossain. Niin kovasti olisin halunnut olla siellä mukana, mutta nilkka ei ole edelleenkään täysin parantunut, joten vamman tultua tein oikean päätöksen jättää Pallas väliin. </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Nilkka on kuitenkin jo siinä kunnossa, että olen päässyt tasamaalla juoksemaan. Lenkeilläni olen pähkäillyt tätä loppuvuotta ja päätynyt luopumaan kokonaan ultramatkasta. Sen aika on sitten ensi vuonna. Olen menossa Vaarojen maratonille lokakuussa ja siellä haluan olla täysissä sielun ja ruumiin voimissa, enkä halua mennä sinne jumissa ja huonosti palautuneena. Täysin pieleen tämä vuosi ei kuitenkaan ole mennyt, kisamatkat ovat olleet huikeita ja olen kuitenkin juossut ensimmäisen maratonini. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Nyt elokuussa juoksen Kempeleessä kympin yhdessä kaverini kanssa. Siitä tulee hyvä vk-treeni, en lähde tavoittemaan ennätyksiä, mennään täysin kaverin vauhdeilla. Toivottavasti pysyn perässä. :) Elokuun loppupuolella on Pyssymäki Extreme Polkujuoksu, jossa ensin aioin juosta 58 km matkan. Olen kuitenkin päätynyt tyytymään 25 km matkaan, että jaksan sitten lokakuun alussa Kolilla hyvissä voimissa juosta Vaarojen maratonin. Elokuu on muutoinkin minulle kiireistä ja stressaavaa aikaa, joten ei ole järkevää vetää itseään ihan piippuun. Vaarojen jälkeen ajatukset ja harjoittelu suunnataankin sitten jo ensi vuoteen. Tai oikeastaan ensi vuoteen tähtäävä harjoitusohjelma alkanee jo syyskuussa.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ensi vuoden kisakalenterikin on jo hyvin hahmottumassa:</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Maaliskuu: Transgrancanaria 44 km (vielä hyvin epävarmaa pääsenkö tuonne lähtemään)</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Huhtikuu: Puolimaraton Iissä, aikatavoite alle 2 tuntia.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Toukokuu: NUTS Karhunkierros 53 km</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kesäkuu: joku puolikkaan mittainen välikisa: Raahe Trail Run, Rovaniemi Maraton, Paavo Nurmi tai joku muu...</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Heinäkuu: NUTS Pallas 55 km</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Syyskuu: Maraton Kiimingissä, aikatavoite tarkentuu myöhemmin.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Nyt kun ensi vuosi on suunniteltu ja suunnitelmat julkaistu, voi huokaista ja jatkaa hyvillä mielin kesäloman viettoa. Toteutus vielä puuttuu, mutta eikö hyvin suunniteltu ole jo melkein kuin puoliksi tehty...? ;)</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-XvUjr_1MeiE/Va53oBGNRVI/AAAAAAAACCM/zMgr_qhmJbU/s1600/InstagramCapture_28bfa41a-c865-476e-ae61-25274b7de5eb_jpg.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://2.bp.blogspot.com/-XvUjr_1MeiE/Va53oBGNRVI/AAAAAAAACCM/zMgr_qhmJbU/s320/InstagramCapture_28bfa41a-c865-476e-ae61-25274b7de5eb_jpg.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eihän elämä pelkkää juoksua ole ;)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-8062821751118495932015-06-29T20:49:00.000+03:002015-06-30T20:06:36.442+03:00Elämäni ensimmäinen DNF Raahe Trail Runilla<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-_CI_Sy6YPyo/VZFs1fm_QqI/AAAAAAAACBY/J6CeJp7bS_E/s1600/WP_20150627_006.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="225" src="http://3.bp.blogspot.com/-_CI_Sy6YPyo/VZFs1fm_QqI/AAAAAAAACBY/J6CeJp7bS_E/s400/WP_20150627_006.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pintakaasuttelijat lähtötunnelmissa :)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Niin siinä kävi, että tämäkin päivä tuli vastaan: tuloksiin merkintä DNF ja keskeltä metsää autokyydillä takaisin kisakeskukseen.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Raahe Trail Runin 21 km piti olla minulle hyvä välietappi ja hyvä treeni kohti NUTS Pallasta. Mitenkään tavoitteellisesti en siihen suhtautunut, tarkoitus oli vain juosta hyvä, reipas pitkähkö polkulenkki ja harjoitella edelleen energian ottamista kisan aikana.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olin hyvissä ajoin kisapaikalla numerolapun haussa. Pukuhuoneessa jutusteltiin muiden kisaajien kanssa. Monella jännitti aika paljon, mutta minä en tällä kertaa hermoillut vähääkään. Päivikin tuli pian myös paikanpäälle ja yhdessä lähdettiin hieman verkkaamaan. Päiville tämä olisi ensimmäinen polkujuoksukisa. Startissa sitten tavattiinkin muita tuttuja juoksijoita ja hyvällä fiiliksellä lähdimme Wanhan Herran paukusta matkaan.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Lähdin rauhallista vauhtia juoksemaan. Ajattelin, että otan alun rauhallisesti ja sitten jos lopussa siltä tuntuu, niin juoksen reippaammin viimeiset kilometrit. Matkan teko alkoikin ihan mukavasti, olo tuntui hyvältä ja kroppa tuntui pelaavan hyvin. Tästä tulisi kyllä vielä hyvä lenkki! Metsässä oli hyvin märkää. Käytönnössä mudassa ja ravassa juoksimme heti alusta alkaen. Minusta se oli vaan hauskaa vaihtelua. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mutta jo noin 3 km (<i>en ole vielä purkanut Polaria, joten korjaan oikean paikan myöhemmin</i>) juoksun jälkeen jo sattui. Juoksin pieneltä sillalta takaisin leimikkoon ja jalka astui jotenkin tyhjään. Alla piti olla maata, mutta heinän alla taisi olla kuoppa tai jotain... Nilkka pyörähti ja tajusin heti, että nyt sattui... Päivi tuli minun perässä ja kysyi sattuiko pahasti. Sanoin, että jatkaa matkaa vaan minä tulen omaa vauhtia. Nilkutin eteenpäin ja pian pahin kipu hellittikin. Keskeyttäminen ei tuolloin vielä ollut vaihtoehto, toivoin että jalka kestäisi maaliin asti. Otin buranan.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Maasto oli mielenkiintoista. Välillä mentiin puolta säärtä myöten vedessä ja välillä oli hyvää juostavaa alustaa tai pehmeää hiekkaa. Nilkan kipu alkoi taas yltyä. Ensimmäisellä juomapaikalla otin motillisen urheilujuomaa ja jatkoin edelleen matkaa. Pian alkoi mieleen tulla ajatuksia, että jos nilkka olikin mennyt niin pahasti, että en juoksisi pitkään aikaan? Jos en pääsisikään Pallakselle, joka on ollut koko kauden päätavoitteeni? Nilkka turposi ja kenkä alkoi ahdistaa, jouduin hölläämään Salomonien nauhoja...</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Yllättävän kova kamppailu piti itsensä kanssa käydä päätöksestä keskeyttää. Mutta vaakakupissa painoi loppukausi ja halu päästä Pallakselle. Ja järjellä ajateltuna hullua olisi juosta, kun jalka ei juuri enää kestänyt astua. Ensin soitin miehelleni, että näin on käynyt, että joudun keskeyttämään ja sitten soitin kisan turvallisuusvastaavalle. Olin tuossa vaiheessa taivaltanut 6,7 km ja turvallisuusvastaavalta sain ohjeet jatkaa matkaa 8 km kohdille, josta hän pääsisi autolla minut hakemaan. </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Takaa tuli juoksijoita ohi, kun kävelin ja välillä löysäilin kenkää lisää, kun jalkaa pakotti. Kaikki kysyivät onko kaikki ok ja tarvitsisinko apua. Kerroin pärjääväni, hätää ei ole ja apua olisi jo tulossa. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tuon pätkän aikana kun kävelin, kerkesi ajatella monenmoista polkujuoksuun liittyvää. Monesti kisoihin valmistautuessa ja pakatessa sitä on mielessään harmitellut, miksi pitää ottaa näin paljon tavaraa matkaan turhaan kannettavaksi. Nyt olin mm. meinannut jättää puhelimen kokonaan pois, koska kyseessä oli näin lyhyt matka. Se ei ollut pakollinen varuste, mutta otin onneksi kuitenkin sen mukaan. Mietin, jos Rukalla olisin loukannut nilkkani näin pahasti, melkein kaikki pakolliset varusteet olisivat siinä kelissä olleet tarpeen, etten olisi paleltunut ja jäätynyt sinne korpeen. Vauhdin hidastuessa kävelyksi huonossa kelissä sitä olisi jäähtynyt hyvin nopeasti ja kaikki lisäenergiakin on enemmän tarpeen tuossa tilanteessa. Monesti myös ennen pitkiä polkukisoja käydään erilaisia keskusteluja siitä, että onko todella tarpeen ottaa noin paljon tavaraa mukaan kannettavaksi. Uskokaa vain, kyllä se kaikki on arvioitu tarpeelliseksi pahimman varalle ja lopulta se pahin ei välttämättä ole kuin niin yksinkertainen asia kuin nilkan nyrjähdys.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Pääsin turvallisesti autokyydillä takaisin kisakeskukseen jonne myös soitin mieheni hakemaan minulle puhdasta kampetta autolta. Jalkaa hoidin kylmällä ja kohoasennolla. Kisakansliasta myös kuulin, että olin arvonnasta voittanut hierontalahjakortin. Ihan tyhjin käsin ei siis täältä tarvinnut poistua. Itse kisasta jäi hyvä fiilis, järjestelyt toimivat hyvin. Myös se tuli nyt koettua, että loukkaantuneen kisaajan evakuointi sujuu juohevasti. Kiitokset järjestäjille kaikesta!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-S2oCjf7fgaQ/VZF9PWHHztI/AAAAAAAACBo/MRFGVXKrSmE/s1600/InstagramCapture_966476fd-b1fa-4639-8cd6-a30b2926d353_jpg.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://1.bp.blogspot.com/-S2oCjf7fgaQ/VZF9PWHHztI/AAAAAAAACBo/MRFGVXKrSmE/s400/InstagramCapture_966476fd-b1fa-4639-8cd6-a30b2926d353_jpg.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kylmähoitoa </td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-e4gv5ErpivU/VZF9cjcWntI/AAAAAAAACBw/ZR8U8uTlxB4/s1600/WP_20150628_002%2B%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://4.bp.blogspot.com/-e4gv5ErpivU/VZF9cjcWntI/AAAAAAAACBw/ZR8U8uTlxB4/s400/WP_20150628_002%2B%25281%2529.jpg" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vuorokausi kisan jälkeen</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kaikkinensa nyt kuitenkin käy niin, että keskeytyksestä huolimatta juoksutaukoa varsinkin epätasaisilta poluilta tulee nyt reilusti. Pallakseen mennessä jalka ei ole vielä siinä kunnossa, että lähtisin riskeeraamaan parantumisen. Joudun kauden päätavoitteeni jättämään nyt sydän särkyen väliin. Todennäköisesti tasaisella pystyn jo juoksemaan reilun kuukauden kuluttua, mutta epätasaisille maastoille nilkan toipumiseen menee enemmän aikaa. Epätasaisella uudelleen revähtäminen on riskinä, joka taas viivästyttäisi paranemista.Toivottavasti viimeistään Vaarojen maratonille mennessä nilkka olisi täysin terve. Siellä on tiedossa paljon juurakkoa ja muuta mukavaa maastoa :) Nyt elän toivossa, että ilmat lämpeäsivät niin paljon, että merikin lämpeäsi ja pääsisi Nallikariin uimaan avovedessä. Pitää edes uimalla yrittää nyt pitää peruskuntoa yllä... :)</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Alla Raahe Trail Runin virallinen kisavideo</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/Gjgt3FNtBYk/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/Gjgt3FNtBYk?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><a href="https://www.blogger.com/"></a><span id="goog_560919247"></span><span id="goog_560919248"></span><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-25328983097796277092015-06-12T22:41:00.000+03:002015-06-12T22:48:52.922+03:00Ensimmäinen maraton!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-yV_GSUpK0aI/VXm3eHCBJlI/AAAAAAAAB_U/yNKbvH2eKT0/s1600/SJ2015-638.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://1.bp.blogspot.com/-yV_GSUpK0aI/VXm3eHCBJlI/AAAAAAAAB_U/yNKbvH2eKT0/s400/SJ2015-638.jpg" width="386" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Jari Tomppo</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Yksi iso haave on toteutunut. Olen nyt maratoonari! Lapsuuden maisemissa Perniössä juoksin ensimmäisen maratonini Suomi-Juoksu tapahtumassa. Ei ole kauaa siitä, kun murehdin alkavaa polviartroosivaivaa ja sen takia maratonhaaveiden ylle tulleita isoja mustia pilviä: </span><a href="http://shenttonen.blogspot.fi/2014/02/kun-unemat-murenevat.html" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Lue täältä</a><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"> Voisi varmaan sanoa, että kun on tarpeeksi asennetta, tahtoa ja motivaatiota, pystyy mihin vaan!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Karhunkierroksen jälkeen palautuminen oli hidasta. Yleensä olen nopea palautumaan, mutta nyt olin tukossa oikeastaan koko kaksi viikkoisen kisojen välillä. Kävin tuona aikana vain kerran lenkillä, koska jalat olivat todella jumissa ja kaatumisessa kolahtaneet polvet olivat myös todella arat, joten</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"> katsoin parhaaksi lepuuttaa niitä kunnolla ennen maratonia. Nykyään näitä minun polvia ei kärsi paljoakaan kolauttaa, kun niihin tulee heti tulehdusreaktio, joka taas on ihan normaalia atroosipotilailla.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olin tullut Perniöön äidin luo jo keskiviikkona, että pitkä ajomatka ainakaan ei olisi jaloissa painamassa. Jännittää en osannut maratonia, kuten yleensäkään en etukäteen kisoja jännitä. Kisalauantai tuntui pitkältä. Moneen kertaan toivoin, että kumpa pääsisi jo starttaamaan. Vähän hirvitti, että startti olisi vasta klo 23, jolloin normaalisti olisin jo peiton alla lämpimässä nukkumaan menossa. Kuuden aikoihin hain kisakansliasta numerolapun ja chipit. Tämän jälkeen alkoi vielä tuntien odotus omaan starttiin. Nyt myös alkoi jo vähän jännittämään tuleva koitos. Selviäisinkö sitä? Mitä jos en jaksaisikaan?</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-5Jj2hwKFRyE/VXnKQ2F-3ZI/AAAAAAAAB_k/vIhN-VsgOlY/s1600/WP_20150606_008.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://4.bp.blogspot.com/-5Jj2hwKFRyE/VXnKQ2F-3ZI/AAAAAAAAB_k/vIhN-VsgOlY/s400/WP_20150606_008.jpg" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eväät valmiina</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Laittelin eväät valmiiksi. Northforcen Extreme urheilujuomaa, vettä, geelejä ja mustikkasoppaa. Niillä plus kisassa tarjottavilla juomilla ja eväillä olisi tarkoitus pärjätä. Kymmeneltä menimme äidin ja äidin naapurinmiehen Alvarin kanssa kisapaikalle laittamaan oman huoltopyödän valmiiksi. Äiti olisi minulla huoltajana mukana koko yön. Satoi hieman ja tuuli. Ilma ei ollut kovin lupaava.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Verkkasin rauhallisesti ja minua vaivasi kovasti, kun Ultra Boostit eivät millään meinanneet ongelmitta istua minun jalkoihin. Jos vaikka minkälaista tuntemusta oli. Vaihdoin kengät Salomonin Sense Mantroihin ja kävin niillä pikku hölkällä. Huomattavasti paremmin sopeutuivat jalkoihin. Tein päätöksen lähteä niillä matkaan ja tarvittaessa vaihtaisin kenkiä.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Lähdimme äidin ja Alvarin kanssa starttipaikalle. Halusin tuulen ja vesisateen takia pitää takkia päällä viime hetkille saakka. Hieman oli tuossa vaiheessa huoli siitä, että joutuuko sitä surkeassa kelissä ensimmäisen maratoninsa juoksemaan...</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vihdoin päästiin liikenteeseen ja täytyy sanoa, että sen jälkeen keli ei vaivannut minua enää yhtään! Juoksu lähti mukavasti kulkemaan, jouduin himmailemaan koko ajan etten juoksisi liian lujaa. Minua oli neuvottu ottamaan hyvin rauhallisesti, ei saisi kiirehtiä. Ensimmäinen kymppi meni ihan mukavasti, mutta sitten alkoi kaksi viikkoa aiemmin juostu Karhunkierros painamaan jaloissa. Vaihdoin kengät Ultra boosteihin ja siitä olikin apua polviin. Kipu polvista katosi kokonaan. Mutta muutoin jalat olivat kuin lyijyä ja niihin sattui. Enkä tosiaan ollut juossut kuin reilun kympin siinä vaiheessa...</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-mFy2N5QESFw/VXsiglnckzI/AAAAAAAAB_4/CXD8PXkjwlM/s1600/SJ2015-577.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="http://2.bp.blogspot.com/-mFy2N5QESFw/VXsiglnckzI/AAAAAAAAB_4/CXD8PXkjwlM/s400/SJ2015-577.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Jari Tomppo</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olen käynyt Perniössä ala-asteen ja kisakeskuksena toiminut koulu on ollut kouluni 3 ensimmäistä luokkaa. Myös osa kisareitistä on vanhaa koulumatkaani. Kisareitin varrella oleva leikkipuisto on nuoruudessani ollut paikka, minne me nuoriso kokoonnuimme. Nytkin siellä oli nuoria miehiä illan vietossa ja kovasti minuakin kannustivat ja oluttakin yrittivät tarjota. Kieltäydyin kohteliaasti enkä raaskinut heille sanoa, että olut ei oikein minulle maistu. En myöskään viitsinyt mainita, että samaisessa leikkipuistossa reilu 25 vuotta aikaisemmin olen ensimmäiset 3 pulloa olutta maistanut ja pitkin pusikkoja sitä oksentanut... Nuoret miehet huikkasivat, että aikoivat olla tukenani koko yön. Ajattelin että se tuki varmaan tuleekin tarpeeseen, kun näillä jaloilla vielä reilu 30 km olisi matkaa taivallettavana.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Huoltopaikalla äiti nopeasti oli oppinut jo etukäteen huutamaan, että mitä tarvitsisin. Poikani ja isäpuoleni olivat myös vuorotellen käymässä huoltopaikalla kannustamassa. Nesteytys minulla toimi hyvin ja energiaa riitti. Ainoastaan jalkojen kanssa oli isoja ongelmia. Matka eteni kierros kierrokselta, otin rauhallisesti ja olin varma että minusta tulee tänä yönä maratoonari.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Reilun puolivälin jälkeen jouduin tekemään vessareissun, jonka jälkeen matka jatkui taas. Matkalla oli mukava jutella muiden kisaajien kanssa ja yhtä sun toista siellä sattuikin, mutta niistä ei sen enempää. Hauskaa oli aamuyön tunteina ohitella joko laidasta laitaan kulkevia baarista kotiin taivaltavia tai matkalla olevia ultraajia. Se on pakko sanoa, että enemmän oli niitä hortoilevia baarista palaavia ;) Pojat oli leikkipistosta siirtyneet kunnantalon "terassille" ja kannustus jatkui edelleen. Itse voin koko ajan tosi hyvin ja jaksamisessa ei mitään ongelmaa.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kun jäljellä oli enää 4 kierrosta jalat olivat ihan tukossa ja kipeät, jo kaukaa huusin äidille, että nyt buranaa! Pöydän luona epäilin jo että kestääköhän jalat loppun asti. Vieressä oleva 60 km suorittanut naisjuoksija totesi minulle napakasti, että kestää ne, siitä ei ole epäilystäkään! Sanoin, että joo... vaikka kävelen maaliin jos ei muuten! Koko matkalla en kävellyt muuten, kuin näillä neljällä viimeisellä kiekalla kävelin reitillä olevan ainoan yhden pienen ylämäen. Tämänkin siksi, ettei vaan sattuisi mitään, mikä estäisi maaliin pääsyni.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Viimeiselle kierrokselle lähtiessäni olin kuin siipiä vailla. Jos jalat olisivat kestäneet, olisin tanssinut vaikka ripaskaa. Väsymyksestä ei tietoakaan, askel oli yllättävän kevyt. Kohta olisin maalissa ja maratoonari! Kylällä naisten 100 km voittaja Noora suorastaan kiiti ohitseni lentävällä askeleella. Hänkin oli viimeisellä kierroksella. Huutelin tsempit perään ja kohta hän katosikin näköpiiristäni. Uskomatonta, että melkein 100 km juostua joku menee vielä noin lujaa! Kerrostaloilta joku mies pyöräilee rinnalleni ja kysyy aionko juosta koko yön? EN! Tämä on viimeinen kierros! Ja hymyilen kuin Naantalin aurinko! Mies onnittelee minua suorituksesta jo nyt. Loppumatka menee kuin siivillä ja riemu on suunnaton, kun olen koululla. Olin edellisellä kiekalla sanonut äidille että menee minua maaliin vastaan. Muille suoralla oleville huoltajille isoon ääneen kerron tulevani nyt maaliin. Ja sitten olenkin jo maalissa! </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-3E8FQp1-I-o/VXsrokmnbnI/AAAAAAAACAI/L6-WqDpz1U8/s1600/SDC11230.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="http://3.bp.blogspot.com/-3E8FQp1-I-o/VXsrokmnbnI/AAAAAAAACAI/L6-WqDpz1U8/s400/SDC11230.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tältä näyttää vajaa minuutin vanha tuore maratoonari<br />
<br /></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-unOiIWcES5I/VXsr2PocgVI/AAAAAAAACAU/_4VTcP14A1Y/s1600/SDC11231.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="http://1.bp.blogspot.com/-unOiIWcES5I/VXsr2PocgVI/AAAAAAAACAU/_4VTcP14A1Y/s400/SDC11231.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lisää kuvateksti</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kokonaisuutena olen suoritukseeni tyytyväinen, vaikka aikaa kuluikin hieman reilu 5 tuntia. Maraton oli minulle ensimmäinen ja halusin vain päästä maaliin. Jalkojen takia olin välillä huolissani, jos ne ei kestäisikään. Jaksaminen ei ollut koetuksella missään vaiheessa. Sykkeet olivat vain hitusen yli pk sykkeiden. Olin myös naisten maratonin 3. ja sain tästä myös palkinnon. Harvoin sitä ekalla maralla pääsee kolmen parhaan joukkoon. Ja vaikka osallistujia ei ollut kuin kolme naista, niin juosta se maraton silti piti tuohonkin sijoitukseen :)</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olin ajatellut, että minulle riittää, että saan juosta tämän yhden maratonin. Jatkossa pysyisin vain poluilla. Mutta heti minulla oli tunne, että tulen juoksemaan maratoneja vielä uudelleenkin. Vaikka asfaltti on minun jaloille myrkkyä, voinen juosta maran kerran tai pari vuodessa myös asfaltilla. Seuraavalla kerralla olen myös rohkeampi ja uskallan lähteä matkaan reippaammin. Jaksan kyllä. Jaksaisin vaikka pidempiäkin matkoja. Ja nyt kun tiedän, että pystyn juoksemaan tönköillä jaloillakin yli 30 km, tiedän että ihan helpolla en millekään matkalle tule hyytymään.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Järjestelyt toimivat kisassa todella hyvin, ja ihmiset olivat todella kannustavia ja ystävällisiä. Iso kiitos järjestelyporukoille kaikesta! Kiitoksen ansaitsee myös äitini, joka aamuyön pikkutunneille asti jaksoi olla kylmässä, tuulessa ja sateessa minua huoltamassa ja kannustamassa. </span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jos vertaa kisoja, niin Karhunkierros oli fyysisesti paljon paljon vaativampi. Sen jälkeen olin aivan poikki. Tämän maratonin jälkeen olisin voinut lähteä vielä vaikka humpalle, mutta harmi vaan, että kaikki humppapaikat olivat jo kiinni :) Palautuminen on ollut myös nopeaa. Keskiviikkona olisin voinut jo lähteä lenkille, mutta irronnut varpaankynsi esti tämän. Vaikka morton ei pahasti vaivannutkaan, taidan aina juosta morton jalan varpaat kippurassa. Lihakset eivät ole olleet kipeät, enkä ole joutunut töissä linkkaamaan portaita. En olisi koskaan uskonut, että palaudun maratonilta näin helposti!</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Maratonin merkeissä tullaan palaamaan aivan varmasti vielä uudestaan!</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-67762845064303947232015-05-26T01:32:00.000+03:002016-05-30T20:39:58.659+03:00NUTS Karhunkierros 31 km - olihan se matka!<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="font-size: large;"><i>"jatkan jaksan vaikka väkisin</i></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"><i>jos ois helppoo, kaikki tekis niin</i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"><i>mus on voima, jota en voi vaimentaa</i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"><i>pusken täysii aina vaan</i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"><i>mun ei täydy, vaan mä saan!"</i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"><i><br /></i></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-AUZOIMGTDYE/VWNahyaGOvI/AAAAAAAAB9E/z3_Px0Dgbaw/s1600/InstagramCapture_33f915ce-e178-4c61-804b-c35a065c1c0e_jpg.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://3.bp.blogspot.com/-AUZOIMGTDYE/VWNahyaGOvI/AAAAAAAAB9E/z3_Px0Dgbaw/s400/InstagramCapture_33f915ce-e178-4c61-804b-c35a065c1c0e_jpg.jpg" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"><i><br /></i></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">TGC:n jälkeen olin ilmoittautunut Karhunkierroksen jonotuslistalle ajatuksena 53 km matka. Huhtikuun lopussa vaivasi allergiat sekä sairastuin jälleen flunssaan, tällä kertaa kunnon keuhkoputkentulehdukseen, jonka seurauksena keuhkoputket täysin tukossa ja astmalääkitys tapissa. Paraneminen kesti niin kauan, että katsoin parhaaksi ottaa itseni pois jonolistalta ja tyytyä KK:lla lyhyempään 31 km lenkkiin. Ajattelin, että käyn Rukalla lenkkeilemässä hyvän kevyen pitkän lenkin. Pitkä lenkki kyllä, mutta elämäni rankin sellainen...</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Koko kevät harjoittelun suhteen minulla on mennyt enemmän ja vähemmän pilalle sairastelujen takia. Kunnon ehjää harjoittelua minulla ei ole oikein alla nyt yhtään. Lähinnä peruskestävyydessä on lenkkieni pääpaino ollut. Pitkiä rauhallisia lenkkejä paljon, vauhtilenkkejä tai vetoja ei yhtään. Mutta näillä mennään mitä on annettu. </span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Kisaviikko oli kiireinen, yhdelläkään lenkillä en työpäivien pituuden takia kerennyt käymään. Huolehdin kuitenkin hyvästä nesteytyksestä sekä hiilihydraattien ja energian saannista. Juomapullo kulki koko viikon mukana ja jos en kunnolla kerinnyt syömään, turvauduin apteekin runsaasti hiilihydraatteja sisältävään energiavalmisteeseen. Tankkauksen suhteen olin luottavainen.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Rukalle saavuttiin perjantaina jo hyvissä ajoin puolen päivän jälkeen. Kylässä oli jo mukava vipinä käynnissä. Yhtään en jännittänyt omaa tulevaa koitosta, mieli oli rauhallinen. Onhan näitä lenkkejä tehty jo niin paljon. Enemmän jännitin 160 km matkalle lähtevien puolesta. Ilma oli aika kylmä ja itsellä vähän hirvitti, kun yön selkään nuo 34 urheaa miestä ja naista starttasivat.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-vlA5qmnJQzk/VWNiHMkWtrI/AAAAAAAAB9U/TYmix4bGgWg/s1600/WP_20150522_006.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="225" src="https://2.bp.blogspot.com/-vlA5qmnJQzk/VWNiHMkWtrI/AAAAAAAAB9U/TYmix4bGgWg/s400/WP_20150522_006.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sissit Sari ja Saara lähdössä 160 km matkalle.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Illallisella ollessamme tuli jo tietoon, että ensimmäinen reitiltä harhautuminen oli tapahtunut noin 5 km kohdalla. Illan seurasin pitkänmatkalaisten taivalta tabletiltani ja kun pummeja tuli aika monta, vähän alkoi epävarmuus iskeä itseenkin, josko tuo onkaan ihan selvää, että ilman eksymistä itsekään tuolta erämaasta pois selviän? Yölläkin heräilin seuraamaan palluroita näytöllä, mutta jossain vaiheessa gps seuranta oli kaatunut kokonaan useammaksi tunniksi. Facebookista aamulla sitten luin sitten, että pisimmät pummit olivat olleet jopa 18 km pituisia!</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Aamupalalla puheenaiheet pyörivät aika paljon reitiltä harhautumisen mahdollisuudessa, mutta meidän pöytäseurueemme tuli kuitenkin siihen johtopäätökseen, että reitti on tarkoitettu kuljettavaksi pohjoisesta etelään, joten meille reittimerkit olisivat täysin selvät ja emme eksyisi. Maastokarttasovelluksen kompassin kera kuitenkin varmuuden vuoksi latasin puhelimeeni. Nyt hieman jo jännitti tuleva matka ja epävakaiselta näyttävä sää aiheutti myös vähän epävarmuutta juoksuasun suhteen. Liivi oli pakattu huolella jo illalla ja Lean kanssa tarkastettu, että kaikki tarpeellinen on varmasti mukana. Kumpa pääsisi jo matkaan!</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Siirryimme bussikyytillä starttipaikalle Juuman Leirintäalueelle, josta Pieni Karhunkierros lähtee. Matkan aikana laitoin kellon päälle, että gps signaali löytyy ajoissa. Siinä sitten huomasin, että sykevyö minulla oli unohtunut hotellihuoneeseen, joten ilman sykkeiden seurantaa täytyisi kisa suorittaa. Olimme aika nopeasti perillä starttipaikalla ja odotusaika starttiin oli hermojaraastavan pitkä. Vessareissu ja bussiin takaisin lämmittelemään. Olin valmistautunut lähtemään matkaan pitkähihaisella, jonka päällä lyhythihainen juoksupaita. Epäröin, kun satoi jo niin paljon ja oli kylmä, josko tuolla varustuksella pärjäisin. Lea oli sitä meiltä, että takki olisi hyvä, joten kaivoin varustepussiani ja vaihdoin T-paidan juoksutakkiin. </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Vielä hätäpissat ja sitten lähtöviivalle ja vielä viimeiset valokuvaukset.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-MIvf-7lAJlc/VWNphfd7y6I/AAAAAAAAB9s/FtBp4HZT5DI/s1600/WP_20150523_003.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-MIvf-7lAJlc/VWNphfd7y6I/AAAAAAAAB9s/FtBp4HZT5DI/s400/WP_20150523_003.jpg" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Valmiina lähtöön!</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-hZmJ-Y31_mA/VWNq-SN326I/AAAAAAAAB94/on-PxSNdud8/s1600/11008783_771186539666689_5540526574823930224_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="256" src="https://3.bp.blogspot.com/-hZmJ-Y31_mA/VWNq-SN326I/AAAAAAAAB94/on-PxSNdud8/s400/11008783_771186539666689_5540526574823930224_n.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vihdoin päästiin matkaan! Kuva: Aapo Laiho</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Vihdoin matka sai alkaa! Heti tultiin ensimmäiselle riippusillalle, josta ilman jonoja ongelmitta pääsimme kuohuvan veden ylitse. En tykkää riippusilloista enkä koskista, joten pidin katseeni tiukasti vain siinä mihin astun. Riippusiltoja alkumatkalle osui kolme. Matka eteni mukavasti, maasto oli vaihtelevaa. Oli hyvää juostavaa polkua enimmäkseen sekä pitkospuita, mutta myös paljon nousuja ja portaita niin ylös kuin alaskin. Maisemat olisivat olleet huikeita, jos niitä olisi ollut aikaa pysähtyä ihailemaan. Näin aivan uskomattoman kauniin kosken tai vesiputoukselta se näytti ja sitä olikin joku juoksija pysähtynyt kuvaamaan. Kohdalla tunnistin kuvaajan oman kpk247-ryhmän Merjaksi, jolle ohimennessä moikat sanoin ja kerroin kuka olen. Jossain vaiheessa tuli myös kohta, jossa juostiin hurjan korkealla ja kun minulla polulla jalka vähän lipesi, tajusin ympärilleni katsoessa, että polun vieressä on hurjan pitkä pudotus alas ja siellä pohjalla kaukana jossain oli joki. Huikeita maisemia, mutta katse oli pakko pitää tiukasti polussa, ettei ala huimaamaan. Keli oli vaihteleva, välillä satoi välillä paistoi.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Ensimmäisessä huollossa täytin vain pulloani, otin pari sipsiä ja motillisen urkkajuomaa. Colacolaa olisin kaivannut, mutta sitä ei ollut tarjolla. Energiaa olin ottanut puolen tunnin välein sekä juomaa tasaisesti. Pullossa minulla oli kotimaisen ja kuusamolaisen Northforcen vahvinta paljon elektrolyyttejä sisältävää Extreme urheilujuomaa ja rakossa vettä. Geeleinä Northforcen kofeiinia sekä elektrolyyttejä sisältävä geeli sekä tavallisena geelinä Squeezyn geeli. Olo oli toistaiseksi hyvin kylläinen. Kroppa pelasi hyvin ja imeytymisen kanssa ei mitään ongelmia. Urheilujuomassani suolat ja muut elektrolyytit ovat sellaisessa muodossa, että imeytyminen on optimaalista.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Pitkään ei huollon jälkeen saanut taivaltaa, kun kompastuin juurakkoon ja lensin polvilleni maahan. Nilkka jäi jotenkin väännöksiin ja tunsin heti, että jalkapöydän puolella nivelsiteet ottivat nokkiinsa. Takaa tulevat juoksijat pysähtyvät ja kysyivät kävikö pahasti ja pärjäisinkö, johon totesin pystyväni jatkamaan matkaa omin voimin. Jos nilkka ei kestäisi, huoltoon ei olisi kuin ehkä 2 km takaisin. Juoksijat jatkoivat matkaa ja vasta siinä vaiheessa kun olivat menneet, huomasin heillä tutun oranssin paidan päällä. Saman ryhmän porukkaa siis olivat. Esittäytyminen vain nyt heidän kanssa jäi, kun rähmällään siellä juurakossa ollessa en älynnyt asiaa ;) Jatkoin matkaa kävellen ja nilkkaan sattui kyllä. Otin ensiavuksi buranan ja seuraavilla pitkospuilla upotin jalan suohon hetkeksi saamaan kylmähoitoa. Sitten matka jatkui taas. Juurakoilla eteneminen oli pahinta, kun nilkka ei kärsinyt yhtään taittua sivuille. Pitkospuilla ja tasaisilla kohdilla kesti taas juosta ihan hyvin. Selviäisin kyllä maaliin. Jos olisi pahasti mennyt nivelsiteet, en pystyisi noin hyvin jalkaa käyttämään.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Sää oli muuttunut tuulisemmaksi koko ajan ja välillä satoi vettä, välillä räntää ja välillä rakeita vaakatasossa ja pystysuorassa. Olin tyytyväinen Spikecross kenkävalintaani sekä vaatevalintaani. Erittäin hyvä, että lähdössä vaihdoin tuulenpitävän ja vettä hylkivän juoksutakin päälleni sekä pipon päähän. Sää ei minua haitannut kuitenkaan yhtään. Mietin kamuja Terwamaratonilla ja toivoin, ettei siellä olisi yhtä inhottava keli kuin meillä oli. Ajatuksissani ja kelloa katsellessani kompastuin toisen kerran ja tällä kertaa pitkospuulta suoraan nelinkontin rähmälleni suohon. Onneksi kukaan ei nähnyt...</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-YV1cCexW0tw/VWONfBjZ14I/AAAAAAAAB-Q/clh1PFs6_4o/s1600/11351416_771407302977946_2597605386399329728_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="https://4.bp.blogspot.com/-YV1cCexW0tw/VWONfBjZ14I/AAAAAAAAB-Q/clh1PFs6_4o/s400/11351416_771407302977946_2597605386399329728_n.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tässähän on jopa kuivaa alustaa reitiltä löydetty ;)<br />
Kuva: Aapo Laiho</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Tiesin reittiprofiilin olevan nousujohteinen Rukalle asti. Nousut tuntuivat pahenevan koko ajan ja mietin jo kuuluisia viimeisten kilometrien nousuja. Jaksoin ihan hyvin, ainut ongelma oli ettei kestänyt nilkkaa edelleenkään taittaa. Maasto oli suurimmaksi osaksi mutaista juurakkoa, ei auttanut kuin edetä kieli keskellä suuta. Aina kun tuli juostava pätkä annoin sen kyllä mennä eteenpäin ihan juoksemisen ilosta. Olin tyytyväinen, että voimia ja energiaa minulla hyvin riitti. Olin vähän pidentänyt energianottoväliä, kun tuntui että pärjään vähemmäkin ihan hyvin. Geelien lisäksi minulla oli energiana mukana Snickersiä, Nutricia Nutridrink juice style täydennysravintovalmistetta sekä glukoosipastilleja.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Pienen pätkän pääsimme juoksemaan myös ihan hiekkatietä pitkin. Tiellä alamäessa menin hieman nilkuttavan Mietaan näköisen miehen ohitse, jonka tunnistin Teroksi. Vaihdettiin kuulumiset: Tero oli 53 km matkalla ja lonkka oli nyt pettänyt ja eteneminen ei ollut enää ihan helppoa. Toivottelin tsempit ja jatkoin matkaani eteenpäin erämaassa. Hirvittävän jyrkissä ja korkeissa portaissa sain kiinni yhden miehen, jonka kanssa olimme jo jossain vaiheessa samassa porukassa juosseet. Seurueeseemme liittyi myös nuori mies mukaan. Jatkoimme matkaa yhdessä ja vaihdoimme kuulumisia. Reitti oli rankka ja jossain Konttaisen ylämäissä putosin heidän vauhdista vähän kauemmas, mutta ennen viimeistä huoltoa juostavalla pätkällä sain heidät taas kiinni. Juoksuvoimaa ja jopa vauhtiakin minulla tuntui löytyvän edelleen. Ja mikä itseä lämmitti: alamäet minulla luistivat todella hyvin, jotain oli tarttunut selkeästi mukaan TGC:lta!</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-5JVefZp0y7g/VWOKG8oxpnI/AAAAAAAAB-I/TU9SAPm1C_I/s1600/11203184_771408232977853_3589752982453806113_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="250" src="https://2.bp.blogspot.com/-5JVefZp0y7g/VWOKG8oxpnI/AAAAAAAAB-I/TU9SAPm1C_I/s400/11203184_771408232977853_3589752982453806113_n.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Konttaisen huollosta Red Bull kaaren alta jatkui matka Valtavaaraa kohti.<br />
Kuva: Aapo Laiho</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Matka tuon kaaren jälkeen olikin yhtä nousua! Matkaa maaliin ei ollut kuin noin 6,5 km, mutta minulta siihen kului aikaa reilu puolitoista tuntia! Sinnikkäästi, mutta hitaasti jatkoin matkaa. Jäin ylämäessä jälleen miehistä vähän jälkeen. Valtavaaran viimeistä nousua noustessa 53 km kisaaja sai minut kiinni ja hänelle taivastelin nousuja ja kerroin olevani sitä mieltä, että tämä reitti oli paljon rankempi kuin aikaisemmin keväällä suorittamani TGC:n reitti! Mies kertoi lukeneensa blogikirjoitukseni TGC:lta ja olevan samassa kpk247-ryhmässä kanssani. Terkkuja vaan Antille! :)</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Tuuli oli myös tuossa vaiheessa jo niin kova, että senkin takia nousu oli haasteellista. Sillä hetkellä olisin kaivannut juoksuvaatetukseeni takkiini huppua! Pipo meinasi lentää päästä, siitä piti pitää kiinni, että pysyi päässä. Edellä kulkevat miehet saavuttivat huipun muutamakymmenmetri ennen minua ja huusivat jotain mikä hukkui tuuleen. Tuuli oli huipulla niin kova, että se meinasi viedä melkein jopa minut mennessään. </span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-9np4cm6fDdY/VWOOchOq7BI/AAAAAAAAB-g/LwDS1wQih-k/s1600/11377396_771407362977940_4621140558306673701_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="https://3.bp.blogspot.com/-9np4cm6fDdY/VWOOchOq7BI/AAAAAAAAB-g/LwDS1wQih-k/s400/11377396_771407362977940_4621140558306673701_n.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Valtavaaran päällä, Ruka näkyy jo! Kuva: Aapo Laiho</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Päästyäni huipulle tajusin heti mitä edellä menevät olivat huutaneet: Ruka näkyy jo! Riemastuin niin tuosta näystä, että sain kuin tyhjästä siivet alleni ja lähdin riemuissani kirmamaan erittäin juostavaa polkua alas. Ohitin matkalla tutuksi tulleen juoksukaverini ja taisin sanoa, että maalissa nähdään. Tuuli oli kova ja jokin lensi minua rintakehään pahki. Näin että oksat sinkoilivat, mutta en tiennyt mikä minuun osui. Aivan sama, kohta olisin perillä. Alkanut riemu loppui pian lyhyeen: edessä oli taas ylämäki. Ääneen kirosin ylämäkeä ja joku takaa hiljaa hiippaillut juoksija taisi kuulla yksinpuheluni, koska häntä hymyilytti kovasti ohi mennessä. Ei se auttanut kuin taas kivuta ylöspäin... Tuossa vaiheessa tunsin, että minulla on nälkä. Tiesin, että energiat alkaa olla aika vähissä. Geeliä en enää halunnut, olin ottanut edellisen Valtavaaralle kivutessa. Päädyin ottamaan glukoosipastillin ja vielä toisenkin ja se kyllä auttoi näläntunteeseen. </span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Nousussa pari miestä oli ottanut minut kiinni. Toisen tunnistin Teroksi. Loistavaa! Tero oli jaksanut kipeällä lonkalla loppuun saakka. Itse olin hyytymispisteessä tuossa vaiheessa. Pakko oli välillä pysähdellä lepäämään mäessä. Eteen tuli myös vielä portaat kiikuttaviksi ja yhdessä toisen miehen kanssa totesimme, ettei jalka olisi enää millään jaksanut portaalta portaalle nousta... Hitaasti mutta varmasti jatkoimme ylöspäin. Portaiden yläpäässä näkyi joku ihan tavallinen hymyilevä nainen. Luultavasti omaa miestään vastassa. Maali ei voinut olla enää kaukana. Kysyin häneltä, että eihän tämän jälkeen olisi enää yhtään nousua? Ei ollut kuulemma kuin pieni nyppylä, jonka jälkeen lasku maaliin. Ihanaa! Alamäen laskettelin ihan juoksujalkaa maaliin saakka ja ennen maaliviivaa vielä ohitinkin jonkun! Maalissa! Aikaa seikkailuun kului 5.46.32. Oma gps näyttää matkaksi 32,2 km. Olin arvellut selviytyväni matkasta reilusti alle viiden tunnin. Ihan näin sutjakkaasti ei matka sujunutkaan, mutta se ei minua haitannut ollenkaan.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Maalissa vietin jonkun aikaa jutustellen ja evästellen muiden kanssa. Keli oli karsea, taivastelin mielessäni olinko tässä kelissä ollut tuolla metsässä... Pakko oli kuitenkin lähteä lämmittelemään ja tankkaamaan oikeaa ruokaakin, ettei ihan totaalinen väsymys tulisi. Matkalla hotellihuoneeseen törmäsin Leaan, jonka matka oli sujunut todella upeasti ja joutuisasti! Suihkun jälkeen minut valtasi totaalinen uupumus ja olisin halunnut jäädä vain peiton alle. Pakotin itseni kuitenkin liikkeelle ja syömään. Ruoka maistuikin onneksi ihan hyvin. Ruuan jälkeen takaisin huoneeseen ja suoraa pehkuihin. Puhelu kotiin ja nukkumaan.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Olin aika totaalisen uupunut. En halunnut lukea fb:stä mitään, enkä myöskään jakaa omaa matkaani vielä muiden kanssa. Itsen kanssa oli se ensin käytävä läpi. Reitin rankkuus yllätti minut. Koskaan ennen kisan jälkeen en ollut ollut niin takki tyhjänä kuin nyt. Olin vielä eilen varma, että koskaan enää minua ei tuonne uudelleen saa lähtemään. Nyt en ole asiasta enää niin varma. Ehkä lähdenkin...</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Mutta nyt pitää alkaa keskittymään ja keskittää jo ajatukset kohti ensi viikon maratonia. Nilkan suhteen olen aika varma että se toipuu, vaikka mustunut se onkin. Yhtään rakkoa ei reissussa tullut ja todennäköisesti vain yksi kynsi lähtee. Sama joka lähtee aina. Fiilikset viikonlopusta on hyvät ja itse kisa oli loistava ja hyvin järjestetty. Kiitos järjestäjille loistavasta tapahtumasta! Ja kiitos juoksukavereille vanhoille ja uusille seurasta ja vertaistuesta. Opin reissussa itsestäni taas paljon uutta ja matka kohti ensimmäistä ultramatkaa jatkuu!</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Ja tähän loppuun minun voimabiisi minkä kertosäettä heikkoina hetkinä ylämäissä mielessäni hyräilin: </span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><i>"katse eteen ja suupielet ylöspäin, </i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><i>teen vastoinkäymisistä voimaa! </i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><i>Katse eteen ja suupielet ylöspäin, </i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<i><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">antaa tulla, kestän kyllä, periks en tuu antamaan!</span><span style="color: #333333; font-family: "pt sans" , sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 18px; line-height: 25.7142868041992px; white-space: pre-wrap;">"</span></span></i></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #333333; font-family: "pt sans" , sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 18px; line-height: 25.7142868041992px; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/DkJkOl4qv0I/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/DkJkOl4qv0I?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></div>
Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-78201520632912890272015-03-11T07:56:00.000+02:002015-03-16T07:39:16.777+02:00Köykkyristä Gran Canarian vuorille - TGC Starter<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-ZSkJoV6mopA/VP9BncLLeYI/AAAAAAAABxs/gNv2QEWr2Lg/s1600/WP_20150305_002.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-ZSkJoV6mopA/VP9BncLLeYI/AAAAAAAABxs/gNv2QEWr2Lg/s1600/WP_20150305_002.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Köykkyrin nyppylään tottuneelle taapertajalle oli erittäin tervetullut piristysruiske tutustua vähän isompiinkin nyppylöihin. Viime syksynä matkalle ilmoittautessani en osannut kuvitellakaan mistä joutuisin selviytymään ja kuinka rankka matka olisi, mutta kaikki oli sen arvoista. Metsä, vuoret, kaktukset, kivet, irtolohkareet, aurinko, kuumuus, pöly kurkussa... kaiken, myös epämiellyttävien asioidenkin kanssa oppii elämään ja tulemaan toimeen, kunhan vaan oppii katsomaan maailmaa avoimin, hyväksyvin ja vastaanottavaisin silmin.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<h2>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Alkuvuoden ongelmat</span></h2>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kuten edellisessä blogitestissä kirjoitinkin, alkuvuonna iski flunssa, jonka seurauksena tuli ongelmia jälkitautien muodossa. Flunssa olikin todennäköisesti influenssa ja minulle ja pojalle tuli seurauksena aika voimakas sydänlihasärsytys. Emme pystyneet kumpikaan tekemään oikein mitään ilman oireita ja urheilua harrastaville tilanne oli aika katastrofaalinen. Koko alkuvuoden harjoittelu meni siis ihan pipariksi, mutta pyrin pitämään peruskunnon kuitenkin yllä rauhallisilla pitkähköillä sauvakävely-, hiihto- ja hölkkälenkeillä. Vk-lenkkejä en pystynyt sykeongelmien takia tekemään ollenkaan. </span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vielä kisaa edeltävällä viikolla edelleen oireiltiin ja kuljettin tutkimuksissa ja pelotti, että näinköhän tässä käy, että koko vuosi on pilalla. Kisaviikolla sain viimeiset labratutkimusten tulokset ja mitään poikkeavaa ja vaarallista ei ollut löytynyt. Mutta en saanut myöskään työterveyslääkäriltä suositusta osallistua kisaan. Toisen lääkärin kanssa keskusteltuani virallinen vastaus oli sama, mutta ohjeena sain, että jos kuitenkin päätän osallistua, niin mieluiten sitten retkeillen ja rauhallisesti kävellen. </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Lähdin Gran Canarialle asenteella, etten välttämättä osallistu kisaan.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<h2>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Valmistautuminen</span></h2>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olin perillä kohteessa vuorokautta ennen kuin kämppikseni Mari ja Ville. Ennen kisaahan pitäisi levätä ja pysyä varjossa, mutta en millään voinut jättää käyttämättä tilaisuutta tutustua paikoihin kävellen, mitä yleensä lasten kanssa matkatessa ei voi tehdä. Eka aamuna kävelinkin rantaa pitkin Inglesiin ja fiilis oli upea. Iltapäivällä aurinkotuolissa lekotellessani, lisälyönnit alkoivat taas ja aamun upea fiilis vaihtui epätoivoon. Ei tästä mitään tule, en pysty starttaamaan. Lähdin syömään ja tilasin ensimmäisenä lasillisen punaviintä. Sitten kunnon annos liharuokaa kitusiin ja toinen lasillinen punaviintä...</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mari ja Ville saapuivat myöhään iltapäivällä paikalle sekä samalla taksilla tulivat myös Pekka ja Tuula, jotka asuivat melkein meidän naapurissa. Illalla mentiin yhdessä syömään ja ruokailu sujui mukavasti kisasta jutellen ja kuluihan siinä muutama lasi punaviintäkin. Olin jo luopunut ajatuksesta startata.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Aamulla heräsimme hyvissä ajoin ja olimme Expolla ensimmäisten joukossa. Ilmoittauduimme ja saatuamme kisakassin mukaamme kiertelimme alueella ja teimme vielä viime hetken ostoksia kisaa varten. Kävimme kämpillä tutustumassa kassin sisältöön ja sitten haimme kaupasta reilusti juotavaa mukaan ja päätimme lähteä kävelyretkelle tutustuen vähän samalla myös reittiinkin. Mehän olimmekin sitten niin innokkaita, että reissullemme helteessä kertyi matkaa lähes 15 km. Todella optimaalinen tapa valmistautua pitkään kisaan. Niin... olin voinut niin hyvin, että olin alkanut elätellä toiveita että starttaan...</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-hKYSc-B-HHU/VP9SVdEBBDI/AAAAAAAAByE/mT4wHJzLBaE/s1600/WP_20150305_026.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-hKYSc-B-HHU/VP9SVdEBBDI/AAAAAAAAByE/mT4wHJzLBaE/s1600/WP_20150305_026.jpg" height="400" width="225" /></a></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-vsXEeJEct-g/VP9SG-R3x-I/AAAAAAAABx8/hC6wMLZl4Fw/s1600/WP_20150305_014.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-vsXEeJEct-g/VP9SG-R3x-I/AAAAAAAABx8/hC6wMLZl4Fw/s1600/WP_20150305_014.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<h2>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Matka Tunteen</span></h2>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Perjantai maltettiin olla suht aloillaan ja lepäillä. Kävelimme vain sen mikä oli pakko. Illalla mentiin aikaisin nukkumaan, aamulla olisi aikainen herätys. Minun bussini lähtisi jo kuudelta ajamaan kohti starttipaikkaa Tuntea.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Heräsin tuntia ennen kellonsoittoa, en edes yritänyt nukkua enää, vaan aloin valmistautumaan. Minulla jännitti ja hermoilin aika paljon. Ihan normaalia minulle, tiesin että se menisi tietyssä paikassa sitten ohi. Söin hieman ja Marikin heräsi auttelemaan minua juomarakon täytön kanssa. Hänellä olisi maratonin startti kaksi ja puoli tuntia myöhemmin kuin minulla.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-HsKCJG3uBnE/VP9ViqcRyTI/AAAAAAAAByQ/L_AHt6uGNYQ/s1600/WP_20150307_002.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-HsKCJG3uBnE/VP9ViqcRyTI/AAAAAAAAByQ/L_AHt6uGNYQ/s1600/WP_20150307_002.jpg" height="400" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Valmiina lähtöön!</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Aamu oli tuulinen, mutta lämmin. Meitä lähti monta bussillista kisaajia kohti Tuntea. Ja jo ennen starttia olikin sitten koko kisan vaikein suoritus edessä: bussimatka vuorille! Tie oli hirvittävän kapea serpentiinitie ja jo aikaisin aamulla sillä oli ruuhkaa. Alkumatkasta kiittelin, että on vielä pimeää ja en näe pystysuoria rotkoja. Mutta sitten tuli kohtia, joissa vastaantulevat autot eivät päässeet meistä ohi. Autot joutuivat peruuttamaan alamäkeen pitkin sitä kamalaa tietä, että bussi pääsisi etenemään. Ihmiset nauroivat ja höpöttivät jotain mistä en ymmärtänyt mitään. Minulla hirvitti ja itku ei ollut kaukana. En ymmärtänyt ollenkaan mitä hauskaa tilanteessa oli... Oli myös jo valjennut niin, että näin bussin ulkopuolella olevat syvät rotkot. Nieleskelin ja päätin, etten ainakaan bussilla tulisi vuorilta alas! Jaloin alas tuleminen olisi ihan peace of cake bussimatkaan verrattuna. Päästiin perille ehjänä ja soitin heti perillä miehelleni ja purkauduin bussimatkasta. Hän ei yhtään ymmärtänyt miksi pidin sitä niin isona juttuna, oli lähinnä harmissaan koska starttaan. Sanoin, että en juokse, vaan etenen rauhallisesti kävellen, se ei rasita minua liikaa.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<h2>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tuntesta Artearaan</span></h2>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kolme muuta kisaan osallistuvaa suomalaista naista löysivät minut ennen starttia ja heidän kanssa jutusteltiin ja otettiin viimehetken kuvia. Menimme lähtöön ja asetuimme ihan joukon häntäpäähän. Ja kuten aina ennenkin, kun pääsen lähtöviivalle, kaikki jännitys ja hermostuneisuus katoaa! Olo oli ihan rento.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-XJb7lyf0vEY/VP9aAqxDmuI/AAAAAAAAByc/OJ-2lS32Qmc/s1600/WP_20150307_007.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-XJb7lyf0vEY/VP9aAqxDmuI/AAAAAAAAByc/OJ-2lS32Qmc/s1600/WP_20150307_007.jpg" height="400" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähdössä on tunnelmaa! Enää ei jännitä!</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Matka alkoi aika jyrkällä ylämäellä. Koko kylä on ilmeisesti rakennettu jyrkkään vuorenrinteeseen. Kävelimme Helin kanssa muun porukan mukana kapeita katuja ylöspäin. Kun pääsimme kujalta pois hiekalle ja vähän alkoi porukka väljenemään, lähdimme rauhallisesti hölkkäämään. Hölkkäilin Helin mukana siihen asti, kunnes vuorenrinne ja ylämäki alkoi. Sanoin hänelle, että menee omia menojaan, minä jatkan kävelyllä. Ihailin näkymiä, aurinko oli vielä aika matalalla ja paikka oli todella kaunis. Ihastelin myös kisailijoiden jonoa, joka alkoi muotoutumaan helminauhaksi polulle kohti vuorenhuippua. </span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-JX3WHHbffP8/VP9cr3rpRKI/AAAAAAAAByo/8ii-onYcpsw/s1600/WP_20150307_011.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-JX3WHHbffP8/VP9cr3rpRKI/AAAAAAAAByo/8ii-onYcpsw/s1600/WP_20150307_011.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-FDzOe_274WY/VP9c2E1MWzI/AAAAAAAAByw/2PZTErFSGvA/s1600/WP_20150307_013.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-FDzOe_274WY/VP9c2E1MWzI/AAAAAAAAByw/2PZTErFSGvA/s1600/WP_20150307_013.jpg" height="400" width="225" /></a></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-OvE7aBnXZUs/VQZsQcoqGeI/AAAAAAAAB1A/v5X17-zVb1A/s1600/transgrancanaria2015-3564_50.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-OvE7aBnXZUs/VQZsQcoqGeI/AAAAAAAAB1A/v5X17-zVb1A/s1600/transgrancanaria2015-3564_50.jpg" height="266" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vuori oli jyrkkä, mutta ei erityisen paha. Toki minulla oli tuoreet jalat alla, joten ei sen kuulunutkaan vielä väsyttää. Vuorelle päästyäni alkoi loiva ja helppo alamäkiosuus, jota rauhassa hölkkäilin menemään. Välillä otin kuvia. Mielessäni mietin, että jopa tämä nyt olikin yllättävän helppoa. Helppoahan se oli siihen asti, kunnes tulin vuorenrinteen reunalle, josta oli lähes pystysuora seinämä alas ja kaukana alhaalla siinti pohja ja kauhuissani mietin, että tuonneko minun pitää mennä? Niin ja mihin se polku katosi?!</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-MexXUGYJ5sI/VP9enHA1JhI/AAAAAAAABy8/2UcJFnZIV7U/s1600/WP_20150307_016.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-MexXUGYJ5sI/VP9enHA1JhI/AAAAAAAABy8/2UcJFnZIV7U/s1600/WP_20150307_016.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämä oli vielä ihan iisiä... uskalsi vielä kuvata.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-q9ADu6rymaU/VP9e7-y_jXI/AAAAAAAABzE/mT7-A32-gag/s1600/WP_20150307_018.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-q9ADu6rymaU/VP9e7-y_jXI/AAAAAAAABzE/mT7-A32-gag/s1600/WP_20150307_018.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nyt loppui kuvaus! Tämän jälkeen ei enää kameraa uskaltanut käteen ottaa!</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vuorenrinne alas Artearaan oli aivan uskomattoman tekninen ja haastava enkä koskaan ollut voinut kuvitellutkaan, että sellaista joskus alas menisin. Siinä vaiheessa aurinkokin jo porotti armottomasti vuoren rinteeseen. Kärsin myös aika pahasta korkeanpaikankammosta ja selvisin alasmenosta varmaan hyvän keskittymiskykyni ansiosta. En yhtään vilkuillut muualle kuin vain kohtaan mihin jalkani seuraavaksi laittaisin. Kun kerran yritin vilkaista alas, minua alkoi välittömästi huimaamaan ja käänsin katseen heti takaisin jalkoihin. Eteneminen oli hidasta. Alusta oli todella epävakaa, pari kertaa alusta lähti valumaan pois jalkojen alta. Polkua ei ollut, mutta onneksi reittimerkkejä oli laitettu niin paljon, että niiden perässä pysyi suht helposti. </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Alamäki oli niin jyrkkä, että olin koko painollani koko ajan varpaiden varassa. Varpaat alkoivatkin olemaan aika tohjona ja kipeät. Mietin, että Speedcrossini eivät tainneet olla ihan nappivalinta tähän maastoon. Muutoin jaksoin hyvin, ainoastaan varpaat olivat huonossa hapessa. </span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Viihdytin itseäni miettimällä syvällisiä. Ajattelin, että "polku" jota olin lähtenyt kulkemaan oli vähän niinkuin kuin elämäkin. Vastaan voi tulla mitä vain ja aina kaikki ei ole kivoja asioita. En tykkää poluillani kivistä, varsinkaan irtokivistä, en myöskään tykännyt sen enempää isoista lohkareistakaan. Mutta ne olivat siellä ja minä olin siellä ja olin itse valinnut lähteä tälle matkalle. Minun oli hyväksyttävä ja tultava toimeen myös niiden epämiellyttävien asioiden kanssa siellä. En voi muuttaa ympäristöä muuksi kuin se oli tai poistaa sieltä niitä asioita mistä en tykännyt. Ajattelin, että olen aina ensisijaisesti itse vastuussa siitä olenko elämääni tyytyväinen ja onnellinen. Jos johonkin pystyn vaikuttamaan niin omiin valintoihini ja asenteisiini. Jos haluan päästä elämässä helpommalla, silloin en lähde moisille matkoille. </span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olinko sitten onnellinen sillä hetkellä siellä keskellä jyrkkää vuorenrinnettä ja kaduinko tekemääni valintaa, niin KYLLÄ olin onnellinen ja EN katunut mitään! Niin hullua kuin se onkin, minä kaikesta huolimatta koin tyytyväisyyttä ja onnellisuutta, että olin sillä hetkellä juuri siellä missä olin. Minuun sattui, oli kuuma ja pari kertaa kaktuskin taisi raapaista tai löydä minua, mutta pysähdyin jossain kohtaa silittämään kaktusta ja hymyilin sille sekä auringolle. Mietin myös pidemmän matkan taivaltajia, jotka väsyneillä jaloilla tulisivat siihen samaan rinteeseen, jotkut vielä pimeän aikaan... Myötätunto heitä kohtaa oli suuri, mutta samalla se suhteutti ja helpotti taas omaa etenemistä. Itse kuitenkin täysin valossa ja auringonpaisteessa saan askeleeni valita!</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Selvitin lopulta hyvissä voimin tieni alas Artearaan ensimmäiseen huoltoon. Olin helpottunut, että olin siellä ja ensimmäiseksi hain itselleni cokista. Vaikka olin juonut hyvin koko reissun ajan, cokis maistui niin taivaalliselle! Join kolme motillista peräjälkeen. Aloin täyttämään juomarakkoani, kun huoltopisteen kuuluttaja lähestyi ja halusi haastatella minua, koska olin ulkomaalainen. Hyvin pirteästi vastailin kysymyksiin ja kun hän kysyi uskonko että voisin ajatella osallistuvani kisaan uudelleenkin, niin hetkeäkään epäröimättä lupailin jo tulla ensi vuonna uudelleen ja ehdottomasti silloin pidemmälle matkalle!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-2P9QSmn_i8M/VQZsc6DAGYI/AAAAAAAAB1I/xj9TxRqWgN4/s1600/transgrancanaria2015-3564_60.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-2P9QSmn_i8M/VQZsc6DAGYI/AAAAAAAAB1I/xj9TxRqWgN4/s1600/transgrancanaria2015-3564_60.jpg" height="266" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<h2>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Loppumatka</span></h2>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jatkoin matkaani huollosta eteenpäin, kun tulikin varmaan runsaan cokiksen juonnin takia pissahätä. Pähkäilin mitä tekisin, kun eteen tulikin rakennus jonka läpi mentiin ja jossa oli oikea vessa! Siis posliinipönttö! Luksusta! Kävin vessassa, pesin käteni ja huuhtelin naamaa ja matka jatkui taas. Ylämäet olivat minulle helppoja, toivoin että niitä olisi jatkossa paljon. Ylämäissä ohittelin muita taivaltajia, mutta alamäet olivat minun varpaille tuskallisia. Ja valitettavasti alamäkiä oli enemmän. Tien pohja olisi ollut juostavaa, mutta varpaiden takia minun oli pitäydyttävä kävelyssä. Sitten muistin, että pakkasin liivin taskuuni buranaa. Nyt jos milloin oli tilanne, että sitä tarvin! Burana naamaan ja matka jatkui helteisissä olosuhteissa hitaasti mutta varmasti.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Toinen ja viimeinen huolto oli Machacadorassa. Siitä eteenpäin tiesinkin reitin jo olevan tasaista. Tässä huollossa nappasin myös vähän kiinteääkin ruokaa suuhuni, mutta cokis oli edelleen kova sana. Vähän minun jälkeeni huoltoon tuli TGC:aa = 127 km johtava miesjuoksija. Hurrattiin ja taputettiin hänelle ja toivottelimme hänelle onnea loppumatkalle. Vaikka miehellä oli siinä vaiheessa jo lähes 120 km alla, hän juoksi lujaa! Hurjia kavereita nämä pitkämatkalaiset!</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Otin huollossa toisen buranan ja jatkoin matkaa. Burana oli varmaan tehonnut, koska ajoittain pystyin pätkiä jo juoksemaan. Viimeiset kilometrit ennen Maspalomasia oli kanavanpohjaa. Edellisenä päivänä olin epäillyt sen olevan kuuma edetä, mutta nyt siinä kävikin ajoittain viilentävä tuulenhenkäys. Soitin huvipuiston kohdilta Villelle, että kohta olisin huudeilla.Kanavaa oli vaikea juosta, koska pohja oli hyvin epätasainen ja jalkaa olisi pitänyt ajoittain nostaa niin reippaasti, että kompastumisen riski oli iso. Välillä hölkkäsin ja välillä kävelin. Yllättävän nopeasti olinkin jo kanavan loppupäässä, kun joku huusi nimeni. Ville siellä jo oli kamera valmiina.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/--HAM4pQ2ZXE/VP_Prdt0tFI/AAAAAAAABzo/3HQxeC283OM/s1600/IMG-20150307-WA0006%2B(2).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/--HAM4pQ2ZXE/VP_Prdt0tFI/AAAAAAAABzo/3HQxeC283OM/s1600/IMG-20150307-WA0006%2B(2).jpg" height="400" width="298" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eihän uskoisi, että juuri on varpaankynsi<br />
kengässä kääntynyt väärinpäin. ;)</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Nousin kanavasta rantatielle ja jatkoin juosten matkaa. Rantakatu oli täynnä turisteja ja niitä sai tasaisin väliajoin väistellä. Olin päättänyt kuitenkin mennä juosten maaliin, enää en kävelisi, vaikka varpaisiin sattuikin. Kannustushuutoja kuului ympäriltä ja vaikka odotin jo maalia, minulla vähän harmitti että matka loppuisi kohta. Voimia oli todella hyvin jäljellä. Rannalla reitti poikkesi hiekalle. Mitä ihmettä, kenen älynväläys on ollut viedä reitti sinne? Upottavalla hiekalla oli mahdoton juosta, oli pakko kävellä. Puupolulle päästyäni ruuhka oli kova, kun turisteja seisoskeli ja käveli isona rintamana polulla. Pari kertaa kompastuin, kun yritin väistellä turisteja. </span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Pääsin Farolle josta matka jatkui edelleen rantaa pitkin. Loppumatka tuntui hirvittävän pitkältä. Vihdoin olin Expolla ja loppusuoralla. Ihmiset huusivat ja kannustivat. Juoksin lopun niin lujaa, että menin niin vauhdilla maaliportin ohi ja en meinanut saada pysäytettyä vauhtia ollenkaan. Ville oli jo maalissa kuvaamassa. Olin maalissa ajassa 5.52.55. Matkaa oli kertynyt noin 34 km.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-cE-paxkrykU/VP_UDnNX4NI/AAAAAAAABz0/IYCPv7Q1noo/s1600/IMG-20150307-WA0003.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-cE-paxkrykU/VP_UDnNX4NI/AAAAAAAABz0/IYCPv7Q1noo/s1600/IMG-20150307-WA0003.jpg" height="400" width="333" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maalissa!</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olin helpottunut että olin maalissa, mutta myös vähän pettynyt, kun matka loppui. Alkuvuoden sairasteluun nähden oli ihan hyvä, että matka oli lyhyt, mutta minulla ei ollut matkan aikana kuitenkaan minkäänlaisia ongelmia varpaita lukuunottamatta. Halu palata vuorille oli mielessä jo tuolla maaliintulohetkellä. Melko varmasti tulen palaamaan vielä takaisin ja osallistumaan vähintään Maratonille, mutta Advanced reittikin voisi olla vaihtoehto. Katsotaan miten tämä minun loppukausi sujuu ja toivotaan, että pysytään terveinä! </span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-vZ_VZQfQNAA/VP_aC80N1vI/AAAAAAAAB0E/izuNzplQzYE/s1600/perfil-starter-1024x411.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-vZ_VZQfQNAA/VP_aC80N1vI/AAAAAAAAB0E/izuNzplQzYE/s1600/perfil-starter-1024x411.png" height="160" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-60849377525794367762015-01-26T00:05:00.002+02:002015-01-26T20:47:20.954+02:00Vuoden 2014 yhteenvetoa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Hieman on päässyt jo vierähtämään tämä päivitys, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan...</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Alkuvuosi on mennyt ensin lomaillessa ja sitten heti iskikin kunnon flunssa, josta edelleen toivutaan. Myös viime vuodesta jäi valitettavasti päällimmäisenä mieleen vammat ja loppuvuoden sairastelu. Edellisestä vuodesta 2013 olin kirjoittanut seuraavaa: </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<i><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">"</span><span style="background-color: white; color: #555555; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18.4799995422363px;">Koko kesän kilpailukausi oli minulla ehyt. Minua ei vaivannut mikään. Loppukesästä morton kylläkin, mutta ei läheskään niin pahana kuin edellisenä kesänä. Pystyin osallistumaan kaikkiin kisoihin, mihin olin suunnitellutkin. Tästä olen erityisen iloinen! Olen selkeästi tehnyt harjoittelun suhteen jotain oikein, vaikkakin ehkä vauhtien kustannuksella, mutta pistän kuitenkin terveyden ja vaivattomuuden vauhtien kehittymisen edelle."</span></i><br />
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Alkuvuosi 2014 oli ehjä ja sain hyvän harjoittelukauden kesää ajatellen alle. Tavoitteita ei ollut sen kummemmin, koska tiesin vuoden etukäteen olevan muutoinkin aika rankan, joten harrastuksesta en halunnut enempää lisäkuormitusta itselleni ottaa. Menisin vain fiiliksellä. Nyt jälkikäteen kun ajattelee, tuo päätös oli hyvä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Keväällä kisakausi aukesi Prahan puolikkaalla. Kokonaisuutena olen tyytyväinen kisaan, vaikka onkin ollut tähän asti ainut kisa missä olen kärsinyt kunnon krampeista. Alkuun ajattelin kramppien johtuneen mukulakivistä, mutta jälkikäteen mietittynä edellisen päivän lennot sekä</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"> illan kävelymaraton Prahaan tutustuen plus kisareitin mukulakivet taisivat olla kaikki yhteisvaikuttamassa kramppien syntyyn. Juoksin kaikesta huolimatta hyvän juoksun, joka ei jäänyt edes kauas ennätyksestä.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Terwalla sitten oli jälleen kerran hellettä ja se sai minut varovaiseksi ja jälkiviisaana ajatellen, liian varovaiseksi. Helteestä huolimatta juoksu oli minulle tosi helppo ja hitaan alun jälkeen kiristin loppua kohden. Jos olisin ollut rohkeampi, ennätys olisi aika varmasti tullut. Nyt jäin siitä vajaa kolme minuuttia. Tämä kisa on ainut kisa mikä on jäänyt harmittamaan, etten juossut kunnon juoksua. Varaa ja voimia parempaan juoksuun olisi ollut reilusti.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Terwan jälkeen sain pienen flunssan ja kesäkuun puolivälin Santa Claus Maraton oli hetken vähän vaarassa. Mutta tokenin niin, että pääsin juoksemaan. Jos Terwa oli helppo, niin tämä juoksu olikin sitten ihan kauhea! Yhtään parempaan suoritukseen ei olisi ollut rahkeita. Isoin ongelma taisi olla syömättömyyteni, koska kisa oli illalla enkä oikein uskaltanut syödä koko päivänä. Tämäkin asia on nyt opittu kantapään kautta. Aika oli kuitenkin hitusen parempi kuin Terwalla. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kesäkuun lopussa oli Turussa Paavo Nurmen kymppi, jossa oikeasti halusin juosta uuden ennätyksen, koska en noita kymppejä juurikaan juokse. Pettymys oli suuri, kun kauan ennen maalia tajusin, etten kerkeä. En myöskään suostunut käsittämään, että miksi näin kävi. Juoksu oli sujunut hyvin ja vaikka lopussa vähän helteessä väsähdin, niin en pahasti kuitenkaan. Illalla sitten selvisikin, että Paavon kymppi oli 300-400 metriä ylipitkä. Jos olisi ollut oikean mittainen, ennätys olisi tullut. Tämä jäikin ainoaksi kympiksi tälle vuodelle.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Heinäkuussa olikin koko vuoden paras kisani. Salla Midnight Marathon, elämäni ensimmäinen polkujuoksukisa. Minulla ei ollut mitään käsitystä mitä mahdollisesti eteen tulee ja minkälainen reitti on. Matkan teko oli aivan huippua! Poluilla eteneminen oli minulle vaivatonta ja helppoa. Toki en vetänyt lujaa, kun oli vasta eka kerta metsissä. Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja ihmiset kaikki siellä todella ystävällisiä. Sain reissusta muistoksi reiteeni kunnon mustelman sekä puujalan, mutta ei haitannut. Tiesin, että jatkossa askeleeni tulevat mitä enenevässä määrin johtamaan metsiin. Kuinka oikeassa olinkaan! Tällä reissulla opin myös syömään kisaa edeltävästi, kun otin mallia matkaseuralaisistani, kokeneista ultraajista, jotka surutta vetelivät suuhunsa kaiken mahdollisen. Ilman heitä olisin todennäköisesti vain näykkinyt jotain pientä, mutta nyt meni nassuun niin pastat, suklaat kuin lihapullatkin. Ja itse kisassa ei mitään ongelmia vatsan kanssa!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-y3qAPuCMln8/VMVMd7olZWI/AAAAAAAABvM/Clpf7sF0E28/s1600/Salla%2Bmaalissa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-y3qAPuCMln8/VMVMd7olZWI/AAAAAAAABvM/Clpf7sF0E28/s1600/Salla%2Bmaalissa.jpg" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Polkujuoksija!</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Elokuun alussa oli ExtremeRun. Tässä tapahtumassa saatujen vammojen takia, koko loppukauteni meni pieleen. Edelleen tapahtumasta on muistona peukalovamma, joka ei meinaa näköjään parantua millään. Mutta eniten ongelmia minulle aiheutti rajun haavainfektion takia turvonnut polvi ja pohje. Ensin luulin heinäkuun pyöräilyreissuilta polvitapeeseen saadun rasitusvamman äityneen, mutta saman polven haavat tulehtuivat rajusti ja aiheuttivat runsaasti ongelmia minulle. Juoksutaukoa tuli jonkin verran, kovalla alustalla juokseminen oli käytännössä mahdotonta. Siirryinkin kokonaan metsiin ja soille pehmeille alustoille. Siellä polven kanssa pärjäsi kohtuudella. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-xCJz2jyGcAE/VMVn3_bkkcI/AAAAAAAABv4/Sx0BoRBuruM/s1600/WP_20140802_014.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-xCJz2jyGcAE/VMVn3_bkkcI/AAAAAAAABv4/Sx0BoRBuruM/s1600/WP_20140802_014.jpg" height="400" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vammautunut juoksija</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Juoksutapahtumia jäi juoksematta ja syyskuussa uskaltauduin kuitenkin Kiiminkiin puolikkaalle. Alunperin minun piti siellä juosta elämäni ensimmäinen maraton. Mutta ei puhettakaan, että polvella olisi vielä kokonaiselle uskaltanut. Kiimingissä minulla oli jalat tosi tönkkönä varmaan monestakin asiasta, ei yksin polvesta johtuvaa. Niin hullua kuin noilla jaloilla juoksu olikin, puolikas oli minun koko kauden paras. Jäin ennätyksestä vain puolitoista minuuttia. Kaikenlisäksi kämmäilin juoksun aikana ja menetin aikaa niidenkin takia. Lähdin juoksuun hänniltä, kun luulin, että mitataan nettoaikaa ja lopussa vahingossa juoksin harhaan. Ilman näitä kämmejä olisi ollut mahdollisuudet ennätykseen. Ja ilman tönkköjalkoja mahdollisuudet vaikka mihin...</span><br />
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sitten lokakuun alussa alkoi flunssakierre, joka yhä jatkuu. Virpiniemen maastomaraton jäi välistä ja loppukuusta flunssa alkoi uudelleen mennen myös keuhkoihin. Astmalääkityksellä sain itseni kuntoon pikkuhiljaa ja pikkuhiljaa aloittelin lenkkeilyä taas. Juoksu tuntui heti hyvältä ja kunto ei tuntunut laskeneen yhtään sairastelusta huolimatta. Palasin heti normaaliin harjoittelutahtiin. Marraskuun lopussa osallistuin NUTS Köykkyriin, jossa kiikutaan Köykkyrin rinnettä ylös ja juostaan polkua pitkin alas. Hyvin sujui, eikä mäessä kiikkuminen tuottanut hankaluutta. Olin kyllä Köykkyrissä kerinnyt jo useamman kerran kesän jälkeen käydä harjoittelemassa, joten mäki ei juurikaan tuottanut ongelmia. Minua jopa harmitti jättää kisa kahden tunnin jälkeen, kun oli kiire toisiin pikkujouluihin.</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Joulukuun puolivälissä minulla alkoi sitten sykeongelmat vaivaamaan. Ei pystynyt juoksemaan ollenkaan, etteikö sykkeet olisi olleet vk-tasolla. Suosiolla rauhoitin menoa, pidin ihan kunnolla taukoakin juoksusta. Ennen vuodenvaihdetta ja tämän vuoden eka viikolla lomaillessa Gran Canarialla tilanne oli jo ihan hyvä, pystyin taas juoksemaan ilman, että sykkeet hätäilivät. Mutta kun kotiuduttiin lomalta, sairastuttiin poikien kanssa flunssaan heti. Flunssa on ollut myös sellainen, että minun lisäksi urheilevalla pojallani tuli "sydänongelmia", joiden takia me ollaan nyt pidetty harjoittelutaukoa molemmat. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-Tgoefh72adA/VMVlgsw5noI/AAAAAAAABvk/IYn14ekyKmo/s1600/InstagramCapture_6ff1c9bd-896f-4fdd-969e-f662fe35b488_jpg.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-Tgoefh72adA/VMVlgsw5noI/AAAAAAAABvk/IYn14ekyKmo/s1600/InstagramCapture_6ff1c9bd-896f-4fdd-969e-f662fe35b488_jpg.jpg" height="320" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tammikuussa juosten hiekkarannalla</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Näin jälkiviisaana kun omaa tilannetta ajattelee, minun olisi pitänyt jo silloin marraskuussa sairastelun jälkeen ottaa selkeästi rauhallisemmin, eikä heti palata normaaliin harjoittelutahtiin. Arkikin on kuormittavaa, kun on työt mitkä pitää hoitaa sekä koko perheen harrastukset, joiden takia monesti viikonloputkin menevät kuskatessa milloin mihinkin. Saattaa mennä viikkoja, ettei nuku kunnon öitä, kun aina pitää olla aamuisin johonkin suuntaan menossa. Sairastelun jälkeen kunnon levolla ja maltillisella harjoittelun aloituksella olisin varmaan välttänyt lievän ylirasitustilan ja mahdollisesti myös tämän flunssan sairastamisen. Ylikuormittuneessa elimistössä vastustuskyky kun on normaalia alhaisempi ja flunssapöpöt pääsevät jylläämään helpommin.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vaikka etukäteen olen tiennyt kaiken tämän jo, niin siitä huolimatta itsellenikin näin pääsi käymään. Tiedostan asian nyt, mutta en tiedostanut sitä vielä marraskuussa. Ehkä uskoin, että aikaisempien vuosien sairastamattomuus olisi pysyvä tila. Jos nyt jotain viime vuodesta olen oppinut, niin sen että jos sairastan, otan hyvin rauhallisesti ainakin tupla-ajan kuin mitä sairaus on kestänyt. Tällä hetkellä minulla se tarkoittaa sauvakävelyä juoksun sijaan. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mutta jos jotain hyvää vuoden aikana on on tapahtunut, niin venyttelyillä olen saanut mortonini lähes vaivattomaksi!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-umSOxguWLQc/VMVk8iO-9iI/AAAAAAAABvc/E8LqjG3bPvM/s1600/InstagramCapture_4da27bca-353c-477f-8116-9d059362b4ea_jpg.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-umSOxguWLQc/VMVk8iO-9iI/AAAAAAAABvc/E8LqjG3bPvM/s1600/InstagramCapture_4da27bca-353c-477f-8116-9d059362b4ea_jpg.jpg" height="320" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sauvakävelylenkin jälkeenkin hymyilyttää...</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tälle vuodellekaan minulla ei ole numeraalisia tavoitteita. Päätavoite on selviytyä NUTS Pallas 55 km kunnialla maaliin. Minulle pelkästään se on jo iso tavoite ja olen todella onnellinen jos siitä selviän! Muutoinkin tulen osallistumaan enimmäkseen polkujuoksu tapahtumiin. Pallaksen jälkeen kalenteri on auki. Todennäköisesti palauttelen itseäni rauhassa ja pidän juoksusta taukoa hetken. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ai niin, yksi muutos viime vuoteen on tapahtunut. Juoksen tänä vuonna eri sarjassa kuin viime vuonna... :) </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-55397676351747618432014-12-01T22:51:00.001+02:002014-12-01T23:23:30.957+02:00NUTS Köykkyri Pre-Xmas Uphill Race<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-zZQjAeYMTso/VHyzN2v1iqI/AAAAAAAABso/sO6hQocYY2w/s1600/WP_20141201_001%2B(3).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-zZQjAeYMTso/VHyzN2v1iqI/AAAAAAAABso/sO6hQocYY2w/s1600/WP_20141201_001%2B(3).jpg" height="277" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hieno on numerolappu!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Lauantaipäivä ja -ilta oli kahden pikkujoulun juhlaa. Toiset pikkujoulut vietin Köykkyrin mäessä ja toiset työporukan kesken kaupungissa. Hauskaa oli molemmista, mutta toisista minulla harmitti suunnattomasti lähteä ennen aikojaan pois...</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Koko loppukesähän minulla meni harjoittelun ja kisojen suhteen vähän pilalle ExtremeRunissa saatujen haavojen ja niistä seuranneen todella rajun haavainfektion takia. Lokakuussa taas alkoi flunssa vaivaamaan ja lopulta flunssa iski oikeinkin kunnolla ja ärsytti uinuvan astmani todella ärhäkkäänä esiin. Edelleenkään en pärjää ilman kortisonisuihkeita. Marraskuussa kuitenkin sain jo kaksi suht ehjää harjoitusviikkoa alle ja olin huikean tyytyväinen, koska pitkä sairastelu ja parin kuukauden keventely ei näyttänyt aiheuttaneen kovinkaan suurta tuhoa kunnon suhteen. Tehdyt juoksulenkit sujuivat yllättävän kevyesti ja vauhtia oli sykkeisiin nähden normaalia enemmän. Mietinkin jo, että onkohan tehnyt jopa hyvää harjoitella pari kuukautta suht kevyesti ja totaalilevot sairastamisen takia ovat tulleet tarpeeseen?</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Viime vuonna ei tullut mieleenikään, että olisin osallistunut NUTS Köykkyri Pre-Xmas Uphill Raceen. Olin käynyt harjoittelemassa jonkin verran Köykkyrissä ja inhosin kiikkua ja juosta mäkeä. Mieluummin pysyin tasamaalla. Muutama kisajuoksu kesällä kuitenkin pakotti minut mäkiinkin harjoittelemaan, koska yksinkertaisesti aina hyydyin, jos reitille sattui vähänkin isompi mäki. Köykkyri ja Sarkkirannan hyppyrimonttu tulivat tänä kesänä ja syksynä hyvinkin tutuksi. O</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">pin, ettei sitä mäkeä tarvitse aina niin verenmaku suussa kiikua ylös.</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"> Syyskuussa Santorin Kamarissa minulla ei enää yhtään ketuttanut kiivetä vuorta ylös yli kolmenkympin helteessä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tänä vuonna en sitten epäröinyt yhtään, ettenkö olisi Köykkyrin mäkikisaan mukaan lähtenyt. Alunperin olin lähdössä 4 tunnin kisaan mukaan, mutta sitten tajusin, että kisa sattuu samalle päivälle firman pikkujoulujen kanssa, joten oli soviteltava molemmat tapahtumat kalenteriin sopiviksi. Onneksi tapahtumassa on olemassa myös sarja FUN RUN, jossa saa juosta niin vähän tai niin kauan kuin haluaa tai jaksaa. Olin tehnyt päätöksen, että juoksen kahden tunnin pyrähdyksen ja sitten kiiruhdan valmistautumaan illan pikkujouluihin. Tosissaan kisaamaan minulla ei ollut tarvetta lähteä, hyvä pitkätreeni riittäisi.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-X_2FyrZjnH4/VHy8Ez8BHfI/AAAAAAAABs4/Fcmz-_B1rEE/s1600/1040107_10205707517550639_3114974040159673090_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-X_2FyrZjnH4/VHy8Ez8BHfI/AAAAAAAABs4/Fcmz-_B1rEE/s1600/1040107_10205707517550639_3114974040159673090_o.jpg" height="300" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Köykkyri - Kuva:Mari Maier</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kisaviikko oli kiireinen. Hätäisesti sain syötyä päivittäin, mutta joka päivä kuitenkin oikean ruuan sain syötyä, siitä pidin kiinni. Perjantaina alkoi migreeni, joka vaikutti niin, etten perjantai - lauantai yönä nukkunut juurikaan. Lauantai aamuna kuudelta laitoin pojan jalkapalloturnaukseen menemään ja itsellä oli olo epätoivoinen. Yökkäilin tyhjää ja päätä särki. Rauhoitin itseä, että joskus ennenkin on olo ollut samanlainen ja hyväksi on olo muuttunut juostessa. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Facebookista sitten ennen omaa starttia kerkesin lukea toisten tyttöjen fiiliksiä ja heidän hyvä fiilis tarttui itseenkin. 6 tunnin urakoijilla startti oli tuntia ennenkuin meillä Fun Runilaisilla tai aamuvuoron 1 tunnin juoksijoilla. Pakkailin kamat sekä eväät ja lähdin Köykkyriin. Siellä oli iloisia ihmisiä vastassa ja uusia tuttavuuksiakin kerkesi ennen starttia syntyä. Tuosta ylempänä olevasta Marin kuvasta olin jo kotona nähnyt, että on nastakenkäkeli, joten kenkävalintani oli Salomonin Spikecrossit.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Reittinä kisassa oli tuo kuvassa näkyvä mäki ylös ja alas tultiin metsän laitaa polkua pitkin. Minulla GPS näyttää kierroksen mitaksi 470-480 m. Lähdin tonttulakki päässäni rauhallisesti matkaan mäkeä ylöspäin. En aikonut voimia polttaa turhaan hötkyilyyn. Ensimmäisillä 3-4 kiekoilla tuoreilla jaloilla tarkoituksellisesti tulin alamäen aika reippaasti alas, koska halusin testata miten alamäkijuoksu minulla sujuu. Hyvinhän se sujui, olin ihan tyytyväinen. Alämäessä olin jopa edellä meneviä vauhdikkaampi. Mutta seuraavilla kiekoilla jo otin alamäenkin rauhallisesti, ihan ajatuksella etten nyt turhaa vain kaatuisi ja loukkaisi itseäni. Yhtään en enää halunnut harjoitteluaikaa menettää turhiin tapaturmiin. Tonttulakki oli kuuma varustus, kävin se jo aika pian vaihtamassa pintakaasupipoon.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-CdOACo5nMzg/VHzNDYoHdAI/AAAAAAAABtY/JNbF037TKJc/s1600/WP_20141129_002%2B(2).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-CdOACo5nMzg/VHzNDYoHdAI/AAAAAAAABtY/JNbF037TKJc/s1600/WP_20141129_002%2B(2).jpg" height="400" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hyvin kerkesi myös kuvaamaan :)<br />
Kuva mäen päältä.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-GCEUglq35RA/VHzNR4uIeeI/AAAAAAAABtg/w2SGzpGaTBE/s1600/WP_20141129_005%2B(1).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-GCEUglq35RA/VHzNR4uIeeI/AAAAAAAABtg/w2SGzpGaTBE/s1600/WP_20141129_005%2B(1).jpg" height="400" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mäen päällä oli hieman liejuinen keli :)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vaikka lähdin innoissani kisaan mukaan, olin kuitenkin yllättynyt. Etukäteen jännitin tuota mäen kiikkumista, mutta homma olikin minusta hauskaa ja minulla ei yhtään harmittanut kiikkua mäkeä ylös, kuten normaalisti tekee! Kannustusta tuli niin mäen ylhäällä kuin alhaalla ja ohi juoksevat juoksukaverit jaksoivat joka kerta kannustaa! Päänsärkykin hävisi jo ensimmäisten kiekkojen aikana! Pahoinvointi oli ja pysyi, mutta sen kanssa pärjäsi. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-2d6ExvqwiiU/VHzF3mCikWI/AAAAAAAABtI/hHI91rqgiIw/s1600/CollageNokiaImageSDK_e832dac3-9a8a-4607-9d09-7facc2f1ac74.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-2d6ExvqwiiU/VHzF3mCikWI/AAAAAAAABtI/hHI91rqgiIw/s1600/CollageNokiaImageSDK_e832dac3-9a8a-4607-9d09-7facc2f1ac74.jpg" height="400" width="288" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Puoli tuntia taivallettuani, alamäkeä juostessani kuulin kuuluttajan kuuluttavan, että olin voittanut ensimmäisessä arvonnassa lahjakortin Dynamosalille. Kyseinen sali sijaitsee meidän talosta noin 400 metrin päässä ja olin sinne suunnitellutkin mennä piakkoin tutustumaan. Aikaisemmin Oulussa Crossfit salilla käyneenä uskon, että tämä sali voisi olla minulle juuri sopiva ja sijainti on minua ajatellen täydellinen! Juuri oikean palkinnon siis sain! Ja kerrankin sentään voitin jotain!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Puolilta päivin oli 4 tunnin sarjan startti. Tajusin, että olen jo puolet aikomastani ajasta mäessä könynnyt. Enää tunti jäljellä... En kyllä ala! En tiedä mitä minulle oli tapahtunut, entisenä mäkien vihaajana en halunnutkaan lopettaa! Vaikka ylämäki puuskututti ja otti voimille, alamäki aina palautti tosi hyvin. Missään vaiheessa jalat eivät vihoitelleet tai olleet yhteistyöhaluttomat. Vimeisen vartin aikana kävin itseni kanssa keskusteluja, että jatkaisin mäessä vielä tunnin ainakin. Mutta lopulta järki minussa voitti, kaksi tuntia riittäisi mitkä olin aikonutkin. Että jäisi voimia vielä illan toisiin pikkujouluihin ja että ylipäätään kerkeän niihin. Vastahakoisesti 26 kierrosta kiertäneenä ja GPS:n mukaan 12,52 km taivaltaneena luovutin, hain lahjakorttini ja vähin äänin poistuin pizzerian kautta kotiin pikkujouluihin osa 2 valmistautumaan...</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olin huonoilla tankkauksilla liikenteessä, siksi otin evästystä mukaan, että energiat ei ihan pääse kesken loppumaan. Eväänä minulla oli mukana mustikka- ja tyrnisoppaa ja taas tuli todistettua kuinka hyviä ne ovat! Minulla ne imeytyvät kyllä tosi hyvin eivätkä kuohu mahassa. Otin parituntisen aikana yhden kumpaakin ja kerran kauhaisin sipsejä ja suklaata mukaani ja pari kertaa otin urheilujuomaa. Huolto oli hyvä ja periaatteessa niilläkin olisi tuon parituntisen hyvinkin pärjännyt. Palautusjuoman otin heti urakan lopetettuani. Kisan jälkeen olen aina huono syömään, mutta nyt sain kotona hyvällä ruokahalulla jopa kaksi palasta pizzaa syötyä. Jaffaa minulla ei olisi ollut mitään halua vaihtaa siideriin, mutta pikkujoulujen kunniaksi korkkasin kuitenkin siideripullon.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Selvisin juurikin ajoissa toiseen pikkujoulupaikkaan ja nyt voin jo tunnustaa, että ensimmäisen tunnin aikana minulla ei mielessä juuri muuta pyörinyt, kuin että haluan ruokaa! Jouduimme vielä noutopöytään nähden kaukaisimpaan pöytään istumaan ja ajattelin vain, että joudumme odottamaan hirveän kauan ennenkuin saamme ruokaa... Odotellessa pöytämme vuoroa en varmaan puhunut juurikaan mitään. Noin 2000 kalorin vaje alkoi jo tuntumaan. Vihdoin sain kuin sainkin alkupalalautasen haettua ja melko nopeasti se minulla myös katosi ;) Sen jälkeen alkoikin jo helpottamaan ja pääruuan jaksoinkin sitten maltillisemmin syödä ja myös muiden kanssa keskustella. Että tiedoksi vaan, että jos wannabeurheilija on joskus normaalia totisempi tai äreä, hänellä saattaa olla nälkä!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-vuC0jtJvSSQ/VHzRe_sqqXI/AAAAAAAABts/eNxkqRQeQxk/s1600/InstagramCapture_8a78fddb-e2c6-4a64-a217-40fb8a4d32a3_jpg.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-vuC0jtJvSSQ/VHzRe_sqqXI/AAAAAAAABts/eNxkqRQeQxk/s1600/InstagramCapture_8a78fddb-e2c6-4a64-a217-40fb8a4d32a3_jpg.jpg" height="400" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nälkäinen pikkujoulujuhlija</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kakkinensa olen erittäin tyytyväinen, että osallistuin NUTS Köykkyri Pre-Xmas Uphill Raceen. Homma toimi loistavasti ja tapahtuman henki oli erittäin lämmin. Isot kiitokset NUTSin porukalle järjestelyistä! Kisan maltoin mennä sykkeiden perusteella hyvinkin maltillisesti. Mitään vaivoja minulle ei parituntisesta tullut, vasta tänään on vähän kivistänyt reisilihaksia ja hitusen pohkeita. Tämä oli minulle todella hyvää harjoitusta kevään kisoja TGC:aa ja NUTS Karhunkierrosta varten. Haaveena olisi myös NUTS Pallas heinäkuussa, mutta vielä en ole uskaltanut tehdä päätöstä uskallanko niin pitkälle matkalle lähteä. Mutta onhan tässä aikaa vielä miettiä!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-71114177391757685032014-09-21T18:11:00.000+03:002014-09-21T18:59:06.547+03:00Puolikas Kiimingissä tönkköjaloilla<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-hQX6p6PiWBc/VB7GjHW1dVI/AAAAAAAABe4/LkrDtLuzSrQ/s1600/Kiiminki-maraton.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-hQX6p6PiWBc/VB7GjHW1dVI/AAAAAAAABe4/LkrDtLuzSrQ/s1600/Kiiminki-maraton.gif" height="83" width="400" /></a></div>
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Viime vuonna juoksin Kiimingissä puolikkaan ennätykseni, tänä vuona kauden parhaan puolikkaani. Ennätyksestäkään ei kauas jääty. Ihan kelpo suoritus, kun ottaa lähtökohdat huomioon.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Elokuun alussa ExtremeRunilla vähän vammauduin ja sain rajun ihoinfektion, jonka seurauksena toisessa polvessa ollut rasitus(?)vaiva paheni. Loppukaudelle minulla ei enää ole ollut mitään erityisiä suunnitelmia ja tavoitteita juoksujen suhteen, juoksen minkä koen pystyväni juoksemaan. Harjoittelu on ollut pääasiassa peruskestävyyttä ja tapahtunut enimmäkseen metsän puolella tai mäkisessä maastossa.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-xkzUa2GbHxE/VB7LO6c9PdI/AAAAAAAABfQ/djHtL9NuNZA/s1600/WP_20140816_005.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-xkzUa2GbHxE/VB7LO6c9PdI/AAAAAAAABfQ/djHtL9NuNZA/s1600/WP_20140816_005.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Välillä suolla</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-spmNSgyVb74/VB7LkOVCK6I/AAAAAAAABfY/WJGTnCPFJDQ/s1600/WP_20140717_007.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-spmNSgyVb74/VB7LkOVCK6I/AAAAAAAABfY/WJGTnCPFJDQ/s1600/WP_20140717_007.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">välillä mäkeä ylös ja alas...</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Syyskuun alussa olimme perheen kanssa Santorinilla ja siellä tein viikon aikana kolme pitkää harjoitusta vuorella. Pelkkää ylä- ja alamäkeä reilun 30 asteen helteessä. Hyvin sujui, eikä helle tuottanut minulle muuta ongelmaa kuin, että pään suojauksesta huolimatta päälaki paloi :) Ja jos jotain huonoa reissusta, niin painoni nousi viikossa melkein 5 kiloa, huolimatta siitä että liikuin viikon aikana 10 tuntia ja mielestäni en syönyt epäterveellisesti. Mutta nyt sitten alkaa armoton kilojen sulatus, kun juoksu on saatu juostua!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-i4XbnufuW1k/VB7KKu__0yI/AAAAAAAABfA/iSF7R9ggUJ0/s1600/WP_20140901_016.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-i4XbnufuW1k/VB7KKu__0yI/AAAAAAAABfA/iSF7R9ggUJ0/s1600/WP_20140901_016.jpg" height="400" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mukavan haastavaa oli lenkkeilymaasto :)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-xrckvQZz3DM/VB7KXJPyVeI/AAAAAAAABfI/PiPBEkoVy18/s1600/WP_20140904_041.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-xrckvQZz3DM/VB7KXJPyVeI/AAAAAAAABfI/PiPBEkoVy18/s1600/WP_20140904_041.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Polku vuorelta Perissaan</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-D5eFcTJwEzQ/VB7iybdBiAI/AAAAAAAABfo/tZPsbZxPCeA/s1600/WP_20140904_034.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-D5eFcTJwEzQ/VB7iybdBiAI/AAAAAAAABfo/tZPsbZxPCeA/s1600/WP_20140904_034.jpg" height="400" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Monenlaista alustaa oli jalkojen alla</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-nh4LcB-T3h0/VB7jy3akxYI/AAAAAAAABf4/7An_gj22hoY/s1600/WP_20140904_039.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-nh4LcB-T3h0/VB7jy3akxYI/AAAAAAAABf4/7An_gj22hoY/s1600/WP_20140904_039.jpg" height="400" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Reissun jälkeen heti seuraavalla viikolla oli työmatkaa Helsinkiin eli lensin jälleen. Monta lentomatkaa lyhyen ajan sisään ja kohtuu paljon rasitusta jaloille ja simsalabim, jalat olivat turpeat, täysin tönkkönä ja kipuilevat... Vaikka lepuutin, venyttelin ja hierottiinkin ei tulosta. Töpöttelin kipeillä jaloilla päivä toisensa jälkeen ja toivoin ihmeen tapahtuvan.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Minun piti alunperin Kiimingissä juosta ensimmäinen koko maratonini, mutta suosiolla tästä ajatuksesta luovuin jo hyvissä ajoin. Toki asiaan vaikutti jo edeltävät jalkaongelmat mitä oli ollut. Ilmoittauduin puolikkaalle, mutta olin asennoitunut niin, että keskeytän jos alkaa kovin pahalta tuntumaan. En ala hajoittamaan itseäni enempää.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Startissa jo heti huomasin vähän mokanneeni, kun luulin chipajanoton mittaavan nettoajan myös, mutta lähtöviivalle päästyäni tajusin, että ajanotto onkin alkanut jo pyssyn pamauksesta. Ja minä lähdin aika hänniltä... No ei se mitään. Otin kahden tunnin jäniksen kiinni ja lyöttäydyin siihen porukkaan. Aika tungosta oli. En tykännyt, kun askelten rytmi koko ajan rikkoontui. Jänis juoksi myös aika lujaa, jota vähän ihmettelin. Alle 5.20 kilsoja. Vähän ennen ekaa juomapaikkaa joku tuli takaa ja astui jaloilleni. Jouduin tekemään vähän työtä sen eteen, että pysyin pystyssä. Tuossa tilanteessa jalkani vääntyi sen verran, että takareisi alkoi juilimaan. Ei ollut kaukana, etteikö tullut kramppi tuohon vääntyneeseen kohtaan. Juomapaikan jälkeen jättäydyin suosiolla väljemmille vesille kahden tunnin porukasta. Oma vauhtinikin oli ihan hyvää ja riittäisi kahden tunnin alitukseen. Jalat toimivat hyvin, vain pientä painon tunnetta.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jatkoin juoksuani, omaa helppoa juoksua. Mitään riskejä en ottanut, väkisin en vääntänyt. Menin niin kuin hyvältä tuntui. Eka 10 km aikaan 55.42. Tyytyväinen olin, koska 56 min olin ajatellutkin ekan kympin menevän. Mutta olin jo tuossa vaiheessa varma, että jalat eivät tule kestämään, oireita asiasta alkoi jo olla. Mietin, että jos tulee yksikin kramppi, keskeytän heti juoksuni. 13 km jalat kestivät hyvin, mutta 14 km jälkeen juoksu jatkuikin sitten täysin pökkelöjaloilla, jotka tuntuivat painavan tonnin kappale. 14 km juomapaikalle tullessani huomasin myös pudottaneeni toisen geelini varmaan edellisen ottamisen yhteydessä. Se olisi ollut suolaa sisältävä Squeezyn tomaattigeeli. Mutta muistin, että sain Saaralta kaksi suolatablettia, jotka nyt tulivatkin sitten ehkä tarpeeseen. Näillä mentäisiin loppumatka.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vaikka jalat painoivat ja vauhti hidastui päälle 6 min/km, kramppeja ei yrittänyt tulla. Koko ajan pelkäsin, että koska ne alkaa, mutta jalat olivat vaan tosi raskaat ja pökkelöt, mutta ei kramppeja. Jatkoin matkaani rauhallisesti. Tuntui vähän hölmöltä juosta töpöttävillä jaloilla ja kuitenkaan minulla ei edes hengästyttänyt. Aloin jo pikkuhiljaa uskoa, että pääsen jaloilla maaliin asti. Muutoin matka oli sujunut loistavasti. Vatsan kanssa ei mitään ongelmaa, urheilujuomakin upposi, vaikka se ei ollut itsellä käytössä olevaa merkkiä. Kaikki muu oli täydellisesti kunnossa paitsi jalat. Juomapaikoilla kyllä kulutin liika aikaa, kun pari mukillista aina join ja hidastin kävelyksi siksi aikaa.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-p8iOVJuZSPM/VB7qN8NVHfI/AAAAAAAABgM/6hl6rjh9Ngs/s1600/_DSC9348%2B(1).JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-p8iOVJuZSPM/VB7qN8NVHfI/AAAAAAAABgM/6hl6rjh9Ngs/s1600/_DSC9348%2B(1).JPG" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jösses, kun on päättäväinen ilme!</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Loppukilometrit sujuivat yllättävän joutuisasti. Ihan yllätyin kun katsoin kelloa, että muutama kilometri jäljellä. Loppukiriä en uskaltanut ottaa jalkojen takia, mutta jonkin verran olin tahtia kuitenkin kiihdyttänyt. Pari kilsaa ennen maalia sitten ajatuksissani juoksin vielä väärälle tiellekin, mutta tajusin mokani nopeasti, kun huomasin, että kalkkiviiva hävisi jonnekin. Eikun käännös takaisin. Maksimissaan puoli minuuttia ehkä hävisin tuon pikkupummin takia. Loppumatkalla taisin muutaman juoksijan jopa vielä ohittaa, vaikka mitään loppukiriä edelleenkään en uskaltanut ottaa. Maalissa kuulin kuuluttajan kuuluttavan ajakseni 2.05.02 ja ensimmäinen ajatus oli, että oho, kauden paras näillä tönkköjaloilla! :)</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ihan ok juoksu siis, ensi fiilikset olivat ihan tyytyväiset. Pysähtyminen ei vaan ollut jaloille mieleen, ne olisivat halunneet olla liikenteessä edelleen. Repun hakuun ja kylläpä minun olikin pitänyt se korkealle jumppasalin katsomoon viedä. Tönköillä jaloilla kipuaminen oli suoritus. Palauttavaa juotavaa ensin alle ja sitten suihkuun. Pukukopissa oli jälleen mukava jutustella muiden juoksijoiden kanssa. Onnistumisista on aina mukava kuulla! Tässä tapahtumassa on myös juoksijoille ruokailu järjestettynä ja kyllä yksinkertainen jauhelihakeitto maistuikin hyvältä. Loistava järjestely tällainen, toivottavasti pysyy, vaikka tapahtuma näyttää kasvavan koko ajan.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olin aika väsynyt ja voipunut. Yleensä en ole milläskään puolikkaan juoksemisen jälkeen. Väsymyksestä huolimatta lähdin odottamaan Saaran maaliin tuloa maratonilta. Kohtahan hän sieltä pirteänä jo juoksikin maaliin ollen naisten maratonin kakkonen loistavalla ajalla! :) Kaupan kautta kotiin ja kotona poika oli leipomassa sämpylöitä ja paistamassa pizzaa. Olipa luxusta, kun äiti sai kotiin tulessa heittäytyä vaan sohvalle ja mussuttaa tuoretta sämpylää ja ottaa rauhassa palauttavat päiväunet!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tämä puolikas oli minun kymmenes puolikkaani, tämän vuoden viides. Mahdollisesti juoksen vielä yhden maastopuolikkaan, jos vain saan jalat palauteltua kuntoon. Jos en, alkakoon ylimenokausi jonka aikana teen kaikkea muuta kuin juoksen. Näin ainakin suunnittelen... Ensi vuonna kausi alkaakin jo maaliskuussa. Uudet suunnitelmat ja uudet kujeet. Ei tulostavoitteita, ainoastaan hauskanpitoa tiedossa! Toivotaan, että terveyttä vaan riittää, tämä kausi on ollut sen suhteen vähän turhan rikkonainen.</span>Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-46514905063299838322014-08-04T23:31:00.003+03:002014-08-05T19:57:03.621+03:00ExtremeRun<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Lauantaina oli vuorossa "kesän kevennys" ExtremeRun Oulun Nallikarissa. Ihan puhtaasti hauskanpitoon tähän hommaan lähdin, mutta täytyy sanoa, että matkan aikana välillä meinasi olla hauskuus vähän hakemisessa ;) Loistava ja hyvin järjestetty tapahtuma ja hauskaa oli sekä tulipa opittua itsestäkin vähän uutta ja kohdattua vähän niitä rajoja, jotka meinasivat olla jopa minulle vähän liikaa. Mutta sehän extremen tarkoituskin on!</span></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-3RPO5d-J6wM/U9_OB5Yz8eI/AAAAAAAABW8/4wY9CkXGZTM/s1600/WP_20140802_010.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-3RPO5d-J6wM/U9_OB5Yz8eI/AAAAAAAABW8/4wY9CkXGZTM/s1600/WP_20140802_010.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Neljä rohkeaa Supernaista meidän työporukasta uskaltautui radalle!</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-uIz27ehG66E/U9_OzfyuudI/AAAAAAAABXE/SOZF7H_ylvs/s1600/10482429_675430995876636_1312204570602366661_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-uIz27ehG66E/U9_OzfyuudI/AAAAAAAABXE/SOZF7H_ylvs/s1600/10482429_675430995876636_1312204570602366661_n.jpg" height="400" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ja tietenkin PintakaasuttelijoistaTarakka-Sanna <br />
on aina valmiina silloin, kun tapahtuu! <br />
Kuvaus: Saara</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-Ss3fje9Vog0/U9_PirhfbMI/AAAAAAAABXM/hWaeEg_L5Do/s1600/10561699_675433625876373_6280525552205491505_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-Ss3fje9Vog0/U9_PirhfbMI/AAAAAAAABXM/hWaeEg_L5Do/s1600/10561699_675433625876373_6280525552205491505_n.jpg" height="400" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ässät valmiina starttiin! Kuvaus: Saara</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-cOflpfn6F0I/U9_P9Z7wuBI/AAAAAAAABXU/aysyIcgU6Lg/s1600/10342881_675431129209956_8296794036515801693_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-cOflpfn6F0I/U9_P9Z7wuBI/AAAAAAAABXU/aysyIcgU6Lg/s1600/10342881_675431129209956_8296794036515801693_n.jpg" height="300" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ja eturivistä tottakai! Kuvaus: Saara<br />
<br /></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja sitten lähdettiin liikenteeseen. Hui, kun ihmiset menivät lujaa! Ja niinhän siinä kävi, että ensimmäisellä esteellä jäin jo nopeampien jalkoihin ja tulin taklatuksi ihan sata-nolla. Mukkelismakkelis putkien sekaan ja kylläpä sieltä oli työläs nousta ylös. No, ei se auttanut kuin koota itsensä ja yrittää eteenpäin. ;) Peukalo oli ottanut osumaa, mutta eihän sitä peukalolla juosta. Sääri vuosi verta, mutta se huuhtoutuisi sitten meressä. Matka jatkui. Seuraavana oli rengaseste, jonka hyvin rauhallisesti ja varmasti suoritin. Sitten hetki vähän helpompaa etenemistä. Ekalla kilometritolpalla huomasin olevani, kun aikaa oli kulunut vähän yli 5 min ja tajusin ilmeisesti eteneväni ihan vauhdilla, joka ei todellakaan ollut tarkoitus :) Samantien himmailin vauhdit vähän järkevämmiksi.</span><br />
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sitten tulikin eteeni koko reitin pahin este minulle. Samat putket missä kompuroin aikaisemmin ylittäessäni niitä, piti nyt ryömiä sisältä läpi. Etukäteen jo arvelinkin putkien olevan minulle kova paikka, mutta en kyllä empinyt yhtään, kun valmiiksi verisillä polvilla sukelsin putkeen. Ahdasta, ja polviin sattui. Etenin kieli keskellä suuta hyvin rauhallisesti, takana jo joku hoputti. Ja tietenkin sain itseni jumiin putkeen! Paniikki uhkasi yltyä, mutta pakotin itseni rauhalliseksi ja otin vähän pakkia. Sitten taas pikkuhiljaa eteenpäin. Tässä tilanteessa ei kyllä ollut itku kaukana! Pääsin putkesta ja ajattelin, että enää minua ei putkeen kyllä saa!</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-O_OtSbbQCWM/U9_qLOOr5pI/AAAAAAAABYc/IPRR8AC5NaE/s1600/10485685_320503324792136_4893310424526640704_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-O_OtSbbQCWM/U9_qLOOr5pI/AAAAAAAABYc/IPRR8AC5NaE/s1600/10485685_320503324792136_4893310424526640704_o.jpg" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Putket - painajainen! Kuva: ExtremeRun</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sitten kiikuttiinkin rakennustelineitä pitkin korkeuksiin ja takaisin alas ja pakko sanoa, että putkien jäljiltä tämä ei tuntunut miltään. Vaikka en rakasta korkeita paikkoja, niin ihan piece of cake edellisen kokemuksen jälkeen. Meri tulikin seuraavaksi minulle ja verisille jaloille pelastuksena ja sain siellä huuhdeltua itseäni vähän siistimmäksi. Aallonmurtajalla edettiin kivikkoista reittiä pitkin ja tämähän sopi minulle hyvin, kun tuoreeltaan kuitenkin olen polkujuoksua kivikoissa juossut. Harmi vaan, että satuin aika ruuhkaan siinä, koska olin selkeästi ketteräjalkaisempi kuin edellä menijät, mutta ohittelemaan ei ollut järkeä lähteä. Tyydyin kävelemään muiden perässä.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span></div>
<div>
<br /><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-q91peYUivXM/U9_qmQ88mOI/AAAAAAAABYk/JGy0FkcbwN4/s1600/10540844_320503624792106_2901160471533440579_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-q91peYUivXM/U9_qmQ88mOI/AAAAAAAABYk/JGy0FkcbwN4/s1600/10540844_320503624792106_2901160471533440579_n.jpg" height="400" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: ExtremeRun</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Seuraavaksi oli taas edessä jotain kiikkumisestettä, joka ei nyt mitenkään hirvittävä ollut, joskin piti parin metrin korkeudesta hypätä hiekalle, mutta eihän se ollut kuin hypätä vaan. Sitten pääsi jo vähän taas oikeasti juoksemaankin. Siitä tykkäsin! Juoksu oli minulle tänään selkeästi se helpoin osuus. Nautin joka askeleesta minkä sain esteettömästi juosta. Renkaat meni taas ongelmitta läpi ja korkea rakennustelinekin ylitettiin ilman mitään ongelmia. Sitten pidempi pätkä juoksua metsämaisemissa. Ihanaa! Juoksu kulki ja ihan piti rajoittaa itseä, etten vaan juoksisi liian kovilla sykkeillä. Minua ei haitannut edes polulla olevat auton romut, joka piti ylittää. Pitkillä jaloilla pystyin harppaamaan suoraa konepellille ja siitä katolle, mutta katolta tulin varoen alas, ettei sattuisi haavereita. Tämä osuus oli minulle helppoa, mutta totuus hommasta tuli kohta taas eteen...</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-GELXfPMk_Uw/U9_kqQMXyKI/AAAAAAAABX0/kKhV1gzAdt8/s1600/10572121_320504634792005_6747377176508712787_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-GELXfPMk_Uw/U9_kqQMXyKI/AAAAAAAABX0/kKhV1gzAdt8/s1600/10572121_320504634792005_6747377176508712787_o.jpg" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: ExtremeRun</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-ph3N4F72GYg/U9_rViyD7-I/AAAAAAAABYs/Mmpawqo8s5s/s1600/10574208_320504414792027_7853360561626694350_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-ph3N4F72GYg/U9_rViyD7-I/AAAAAAAABYs/Mmpawqo8s5s/s1600/10574208_320504414792027_7853360561626694350_n.jpg" height="400" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: ExtremeRun</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Painajainen -putket! olivat edessä jälleen! Taas pitäisi sukeltaa putkeen ja mennä sen läpi! No niin minä tein. Menin putkeen ja edellisestä viisastuneena pääsin sen jumiutumatta läpi ja paniikkiakaan ei tullut. Mutta olin kyllä niin onnellinen, kun pääsin putkesta taas ulos. Polvet olivat vaan ihan tulessa... Rakennustelineen jälkeen mereen ja kohti uutta kierrosta. Saara oli rannalla kuvaamassa ja yllätyksekseni Susanna juoksi minulle minun oman juomapullon, jossa oli lämpimän kelin takia omaa nesteytyssotkuani. Ihanaa nähdä Sussuakin! Hassua, että kelistä en kärsinyt yhtään. Mielestäni täydellinen juoksukeli. Kuulin, kun jotkut taivastatelivat liian kuumaa juoksukeliä, mutta tänään olin asiasta eri mieltä. Kelissä ei ollut mitään vikaa.</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Uudelle kiekalle ja tällä kertaa ylitin putket tyylikkäästi ilman mitään ongelmia. Muutoinkin kaikki sujui ongelmitta aina seuraavaan putkeen menoon saakka. Ajatus putkeen menosta ei houkuttanut, mutta menin kuitenkin. Putkeen mennessä paukautin pääni putken reunaan. Kirosana ja putkeen ja puhdas suoritus polvilla, jotka olivat taas entisestään verisemmät ja auki. Tällä kertaa rakennustelineet eivät sujuneetkaan ihan ongelmitta, kun eka kiekalla loukkaantunut peukaloni oli turvonnut entisestään ja kädellä telineeseen tarttuminen ei sujunut ihan kivutta. No, kyllä se tästä. Meri huuhteli jälleen haavani ja edessä oli aallonmurtaja. Edellisestä kerrasta viisastuneena juoksin itseni muiden edelle, että pääsen esteettä kivikossa etenemään. Ja tämähän sujui! :) Aallonmurtaja, sama mistä olen lähtenyt avoveteen uimaankin oli selkeästi minun kaverini!</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kiipeilyeste oli taas minulle aika tuskallinen, kun kipeällä kädellä tarttuminen oli vaikeaa. No kohta pääsee taas juoksemaan kunnolla. Mutta nyt alkoi juoksukin vähän tökkimään, kun polvitaive, joka oirehtinut jo kuukauden, alkoi kipeytyä. Tai pohkeen yläosassa oli kovin kipu. Ja taas rakennustelineen ylitys, joka tässä vaiheessa alkoi jo mietityttämään, onkohan tämä enää ihan turvallista kiikkua korkeuksiin kädellä, joka on kipeä...? Juoksua metsäpolulla, joka oli muutoin taas ihanaa, mutta pohje/polvitaive oli kiukkuinen. Autot harpoin edelliseen tapaan ongelmitta, mutta jo mietin, että pitääkö lopettaa matkan teko kahteen kiekkaan. Ei, sitä en tee!</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Neljäs kerta putkeen täysin rikkinäisillä polvilla. Silloin tiesin, että varmasti enää en putkeen tule menemään. Ja kun peukalo oli edelleen tuskallisen kipeä telinettä kivutessa, päätin, että matkan teko loppuu nyt. En hajoita itseäni enempää, ettei seuraukset ole pahemmat. Päätöksestä huolimatta oli aivan hirveän vaikeaa suunnata maaliin, eikä uudelle kierrokselle. Mutta tiesin, että näin on parempi. Maalissa Saara ja Susanna odottivat. Ihanaa oli mennä maaliin, kun näki että tytöt ovat siellä. Mitali kaulaan ja harmitus jäi siihen. Hymy palasi huulille. Tämä oli minun suoritus tänään. </span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sitten jännättiin Sannaa maaliin ja tyttöhän tekikin aivan huikean suorituksen ollen kilpasarjan 6! Pirjo, työkaverikin löysi minut ja hänen saattelemana ensiavun kautta aurinkoiselle terassille nauttimaan siideristä ja auringosta ja odottamaan loput työkamut maaliin. Taisi olla minun ensimmäinen terassikäyntini tälle kesälle. :) Kaiken kaikkiaan huikean ihana päivä, jota en vammoista huolimatta vaihtaisi pois. </span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-OKILrFmiolY/U9_lGPDYXHI/AAAAAAAABX8/0k7IXU5IWB0/s1600/1451431_10152539674678965_7032355875016664127_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-OKILrFmiolY/U9_lGPDYXHI/AAAAAAAABX8/0k7IXU5IWB0/s1600/1451431_10152539674678965_7032355875016664127_n.jpg" height="400" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ja makkaraa urakan jälkeen! Kuvaus: Saara</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-bAlhXjiMArs/U9_lbq0dI7I/AAAAAAAABYE/tpeDXmT7ous/s1600/10557325_320523331456802_3587989134500869882_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-bAlhXjiMArs/U9_lbq0dI7I/AAAAAAAABYE/tpeDXmT7ous/s1600/10557325_320523331456802_3587989134500869882_n.jpg" height="400" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Superleidit! Kuva: ExtremeRun</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-fzxh7INu5Qc/U9_m4ZoprNI/AAAAAAAABYM/6s50MiMjZpA/s1600/WP_20140802_014.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-fzxh7INu5Qc/U9_m4ZoprNI/AAAAAAAABYM/6s50MiMjZpA/s1600/WP_20140802_014.jpg" height="400" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hyvissä voimin, yhtenä kappaleena</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-fyjJKSUBy2E/U9_ojz3gBCI/AAAAAAAABYU/r43dqKtcJWI/s1600/WP_20140802_019.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-fyjJKSUBy2E/U9_ojz3gBCI/AAAAAAAABYU/r43dqKtcJWI/s1600/WP_20140802_019.jpg" height="400" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pintanaarmu...</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jos aikataulut vain ovat suosiolliset, tulen ensivuonnakin olemaan mukana, edelleen hupisarjalaisena. Siihen mennessä aion kuitenkin opetella sen, että esteet voi tarvittaessa myös kiertää. Putkeen en enää aio mennä! Ja jos tähdet ovat oikein suosiolliset, tästä perheestä saattaa löytyä toinenkin puupää, joka lähtee tähän seikkailuun mukaan! ;)</span></div>
<div>
<div>
<br /></div>
</div>
Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-82031521208689453132014-07-15T00:04:00.000+03:002014-07-15T21:10:54.640+03:00Polkujuoksua yöttömässä yössä<h2>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ensin vähän Paavo Nurmesta</span></h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-8sv7Dgj5RpA/U8QPySKLBPI/AAAAAAAABSw/V1cGUW6kvOA/s1600/10423935_10152517293283624_6425265203509088852_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-8sv7Dgj5RpA/U8QPySKLBPI/AAAAAAAABSw/V1cGUW6kvOA/s1600/10423935_10152517293283624_6425265203509088852_n.jpg" height="297" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Paavo Nurmen maalissa kaverit ja perhe odottivat toimittajien kanssa</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jäi Paavo Nurmi raportoimatta tänne omien lomakiireiden takia. Kotiin päästyä loppuloma kului tehdessä remppaa ja suursiivousta, joka edelleen on kesken. Mutta eipä paljoa raportoitavaa Paavolta olekaan, kun ylimittaisen kympin takia aika ei ole vertailukelpoinen. Muutoin loistava tapahtuma ja hyvä fiilis jäi tapahtumasta. Ja päästiinhän me Turun Sanomiinkin! :)</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<h2>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sitten asiaan</span></h2>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tänään on ollut ensimmäinen työpäiväni loman jälkeen. Eilen illalla olen kotiutunut Sallatunturilta, jossa edellisenä yönä juoksin Salla Midnight Trail Marathonin 21 km. Tämä polkujuoksu oli minulle elämäni ensimmäinen, mutta se taisi kerralla viedä minut mennessään! Asfaltilla juoksu ei tämän jälkeen taida tuntua enää miltään. :)</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-X9kDIHgnV3E/U8QSWpbnZeI/AAAAAAAABS8/zpROh546bqQ/s1600/10473133_10152492443338965_5254137592368504730_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-X9kDIHgnV3E/U8QSWpbnZeI/AAAAAAAABS8/zpROh546bqQ/s1600/10473133_10152492443338965_5254137592368504730_n.jpg" height="298" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kolmen naisen voimin lähdimme Sallaan. Kaikkien aikomuksena oli juosta<br />
puolikas polkumaraton, mutta toisin kävi. Saara ja Paula päättivätkin muutama<br />
tunti ennen starttia juosta täyden matkan.<br />
<br /></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Niin siinä kävi lounastaessamme lauantai-iltapäivänä Keloravintolassa maittavaa lounasta, että tytöillä vaakakuppi alkoi kääntymään täyden matkan puolelle. Päätös syntyi lopulta aika helposti, eikä sitä juuri epäröity. Rekisteröitymisen jälkeen lähdimme lepäilemään ja suorittamaan viimehetken tankkauksia majapaikkaamme Erittäin Sallainen mökkikylään. Lepäilimmekin jonkin aikaa, mutta helle oli kova, ja viilennystä keholle jostain oli saatava. Mökkikylässä Caravan alueella sijaitsi onneksi järvi, jossa oli hyvä uimaranta. Ei muuta kuin järveen viilentämään kehoa ja tunteita.</span><br />
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-fIl_9g-uT4U/U8QTpyv7ERI/AAAAAAAABTE/ObQXfmyQ_dU/s1600/WP_20140712_012.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-fIl_9g-uT4U/U8QTpyv7ERI/AAAAAAAABTE/ObQXfmyQ_dU/s1600/WP_20140712_012.jpg" height="400" width="318" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Helle oli kova. Ainoat mahdollisuudet viilentymiseen olivat joko kylmä <br />
suihku tai järvi. Molempia hyödynsimme.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Uintireissun jälkeen lepäilimme vielä hetken ja sitten alkoikin varusteiden miettiminen ja matkaevästen valmistelu. Yllättävän rauhallisissa tunnelmissa ja nopeilla päätöksillä kaikki sujui. Yhteistyöllä sujuu meiltä mikä vaan!</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-HUQeki5I06Q/U8QVFQEWHCI/AAAAAAAABTY/fDswdyp1Noo/s1600/10307211_10152496710938965_6422216086001585620_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-HUQeki5I06Q/U8QVFQEWHCI/AAAAAAAABTY/fDswdyp1Noo/s1600/10307211_10152496710938965_6422216086001585620_n.jpg" height="300" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pitkän odotuksen jälkeen oli vihdoin startin aika!<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Lähtöalueella olikin jo kuhina, kun sinne saavuimme. Suoritimme viimehetken valmisteluina normaalit vessakuviot ja valokuvaukset sekä tervehdimme muita juoksijoita. Minulla ei omassa Polarissani gps ottanut toimiakseen, vaikka monta kertaa sammutin ja yritin. Se vähän hermostutti, mutta tytöt sanoivat että anna olla, pärjäät ilman sitäkin. Senkun juokset vaan! Tyydyin sitten tähän ja pakotin itseni olemaan ajattelematta koko asiaa.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Koska polkujuoksu oli minulle ensimmäinen, olin päättänyt juosta hyvin rauhallisesti, ettei mitään yllätyksiä tulisi. Matkan ensimmäinen kilometri taisi olla minulle vaikein, vaikka ei se oikeasti yhtään vaikea ollutkaan. Matka alkoi nousuvoittoisesti ja aurinko paahtoi illalla yhdeksän aikaan vielä armottomasti. Asteita oli varjossakin vielä reippaasti yli 20 astetta. Suuta kuivasi ja heti ensimmäisessä kunnon nousussa jo jouduin imemään vettä suuhun kostukkeeksi. Nousu oli myös sen verran jyrkkä, että suosiolla päätin sen kävellä ylös. Tämän jälkeen päästiinkin metsän siimekseen kunnon poluille ja fiilis nousi kuin taikaiskusta!</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Minulla ei ollut mitään käsitystä mitä tulisi olemaan edessä, mutta en suonut sille ajatustakaan. Nautin täysillä juoksusta upeassa ympäristössä ja metsän ihanasta tuoksusta. Askel soljui kuin itsestään ja kaikki vaan natsasi. Vauhdeista ei ollut mitään tietoa, mutta aikaisemmin minun kanssa juosseet olivat jostain syystä jääneet näkymättömiin. Ensimmäisellä juomapaikalla sekoitin veteen Specialyt jauhetta. Ajattelin, että helteessä olisi hyvä jo alusta asti huolehtia hyvästä nesteytyksestä. Selässä juomarakossa minulla oli vettä, jota pieninä annoksina otin koko ajan juoksun lomassa myös.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Maasto oli vaihtelevaa ja välillä hyvinkin haastavaa. Aika monesti iskin varpaitani juurakoihin ja kiviin. Pari kertaa tunsin kiven tai juurakon päälle astuessani, että nilkkaa viiltää. Kerran meni myös oksa poikittain kenkien väliin ja sen seurauksena vähän myös polveakin viilsi. Pikkujuttuja kuitenkin. Toisellekin juomapaikalle tulin edelleen yksin. Siellä otin geelin ja vettä. Minulle oli kerrottu, että tämän jälken tulisi pahin nousu. En tiennyt mitä se tarkoittaisi, mutta päätin edetä rauhallisesti, varsinkin kun maasto oli hyvin haastavaa. Nousua oli pitkästi, mutta ei jyrkästi. Otin kuitenkin aika paljon kävelyaskeleita ihan turvallisuussyistä. Samalla päätin myös nauttia mukana olevan mustikkakeiton. Tässä vaiheessa alkoi takaa kuulua askeleita ja sain seuraa. Se sopi minulle hyvin. Porukassa on mukavampaa kuin yksin. Loppujen lopuksi en itse pitänyt nousua mitenkään pahana nousun takia, enemmän maaston haastavuus teki siitä hankalan.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kolmannelle juomapaikalle menimme edelleen neljän porukassa. Siellä otin vain vettä. Olin pärjännyt energian ja nesteytyksen suhteen loistavasti, mitään ongelmaa ei ollut. Ei hölskynyt, ei ollut nälkä, eikä vatsa temppuillut. Jatkoimme yhdessä matkaa ja mukava olikin, kun oli juttuseuraa. Totesimmekin yhdessä, kuinka ihana olisi ihailla myös maisemia, mutta kun koko ajan oli katse pidettävä tarkasti polussa. Olin kolmantena porukassa ja vauhti ei ollut mitenkään kova. Minä aika pitkälti selvisin ottamalla pelkästään pitkiä askeleita ja hyvin pysyin vauhdissa. Kuitenkaan minulla ei ollut mitään haluja ohittaa ja lähteä yksin taivaltamaan. Ja ehkä parempi niin. </span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jossain kolmannen ja neljännen juomapisteen puolivälissä suoritin todella tyylikkään ilmalennon kompastuttuani todennäköisesti juurakkoon. Lensin kuin leppäkeihäs rähmälleni ja säikähdin, että tähänkö tämä nyt loppui... Nostin katsettani ja suoraa kasvojeni edessä tökötti mänty. Yritin nousta ylös, mutta kova kipu oikeassa pohkeessa pysäytti. Pohje? En mielestäni lyönyt pohjetta vaan oikean käden, polven ja reiden...? Sitten tajusin, että jalkaan tulleen iskun takia pohje alkoi vaan kramppaamaan. Toiset huolissaan ympärillä kyselivät kävikö pahasti? Sanoin, että krampista selviän, jatketaan matkaa. Vammat selvitetään ja hoidetaan sitten maalissa! Maassa minun rinnan alla oli myös tyhjä muovinen vesi- tai vissypullo. Sitä hetken tyhmänä tuijotin ja ihmettelin ja sanoin, että tuo ei ole minun... Toiset totesivat, että joo, ei ole! Jälkeen mietin, että mahdoinkohan kompastua siihen pulloon? Se jää arvoitukseksi... </span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olin lyönyt reiteni aika pahasti, sen tiesin. En edes uskaltanut katsoa miltä se näytti. Sitä tykytti ja särki. Ainut ajatus silloin oli, että nyt on vaan pidettävä itsensä liikkeessä, että lihas pumppaa koko ajan, ettei veri pakkautuisi iskualueelle. Jos pysähdyn tutkimaan asiaa, peli voisi olla menetetty. Puujalka tästä tulee, mutta vasta kun pääsen maaliin!</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Neljännelle juomapaikalle mentiin edelleen porukassa. Siellä otin veden kanssa Specialytia ja huoltoporukka varoitteli edessä olevista pitkospuista, että ovat huteria ja lahoja.. Minun takana juossut nainen meni juomapaikan aikana minun edelle. Ja aika pian meidän kanssa juossut pariskunta päästi meidät ohi ja jatkettiin kahdestaan matkaa. Nainen kiristi tahtia, mutta en uskaltanut vastata tähän. Sen verran ilmalento säikäytti, että kilpasille en uskaltanut ryhtyä. Kunhan pääsen maaliin, se olisi hyvä!</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Yksin jatkoin matkaa ja maasto oli koko ajan haastavampaa. Kunnon juoksu ei siellä oikein onnistunut. Välillä oltiin melkein polvia myöten suossa, välillä huonokuntoisilla pitkospuilla, joilla juokseminen oli harmi kyllä vähän vaarallistakin. Matka eteni hitaasti mutta varmasti. Vaikeaa minulla ei ollut muutoin, kuin että reittä särki. Edelleen nautin matkanteosta ja vähän ihmettelinkin kuinka helpolla olin matkasta selvinnyt. Matkan aikana minua ei kaatumisen lisäksi ollut häirinnyt kuin ötökät, joita oli todella paljon, mutta olin asennoitunut siihen, että ötököitä tulee olemaan.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Loppumatkaan tietenkin oli sijoitettu jyrkkä nousu tunturin kivistä rinnettä ylös. Olin ollutkin varma, että moinen nousu matkan varrella täytyykin olla. Loppuvaiheessa matkaa siinä oli kyllä mukavasti haastetta kivuta se ylös. Pari kertaa piti nousun aikana pysähtyä puhaltamaan. Mutta yllättävän äkkiä sitä silti selvisi mäen päälle ja sen jälkeen alkoikin hapottuneilla reisillä vaativa lasku kivirakassa, jossa en uskaltanut ottaa yhtään juoksuaskelta. Maali läheni koko ajan, kuulin jo kuuluttajan kuulutuksia. Viimeinen lasku tunturin rinnettä alas ei myöskään ollut mitenkään helppo juosta, mutta rennosti hymy huulilla juoksin sen alas ja kuulin kuuluttajan kuuluttavan minua jo maaliin. Tarja ja Jussi myös huusivat kannustushuutoja maalialueelta. Jee! Olin maalissa ja aikakin jäi reilusti alle sen, minkä olin olettanut matkalla kuluvan! </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-XTRvwGGcV0w/U8VugKvSkHI/AAAAAAAABVA/1G9vaOReRJ4/s1600/Salla+maalissa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-XTRvwGGcV0w/U8VugKvSkHI/AAAAAAAABVA/1G9vaOReRJ4/s1600/Salla+maalissa.jpg" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maalissa!</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sain heti maalissa jäätä reiteeni. Reidessä oli mojovan mustelman lisäksi myös ihorikko. Myös polvessa oli erilaisia ruhjeita sekä oikeassa kädessä hartiassa. Mutta pikkujuttuja, iso juttu oli, että olin juuri juossut ja rämpinyt 21 km tunturimetsissä. Hetken päästä sain myös tietää, että sijoitukseni oli kymmenen kärjessä, ollen 10. Ei kait sitä tuohon voi ensikertalainen olla kuin tyytyväinen! Sain myös väliaikatietoja että Saara oli hurjassa vauhdissa ollen koko maratonin kärkijuoksija ja Paula oli kakkosena!</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Maltoin jonkin ajan kuluttua lähteä mökkiä kohti suihkuun ja pukemaan lämpimämpää päälleni. Yöllä olikin jo mukavasti viilentynyt. Vielä piti mennä ottamaan tytöt vastaan maaliin. Ja sieltähän se Saara pirteänä, kuin ei olisi juossut ollenkaan saapui voittajana kovalla ajalla maaliin. Hurja nainen! Paula tuli seuraavana myös niinkuin ei olisi maratonia maastossa juossutkaan. Kyllä olin niin iloinen ja ylpeä tytöistä!</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-0CfdVAyj9DM/U8Q_oDc3WlI/AAAAAAAABUA/jsOrNeAgGzo/s1600/WP_20140713_006.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-0CfdVAyj9DM/U8Q_oDc3WlI/AAAAAAAABUA/jsOrNeAgGzo/s1600/WP_20140713_006.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Saara maratonin voittajana maalissa!</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-Jzbwn9F5VcM/U8RAOpyFNwI/AAAAAAAABUU/S_pNlC9SgAY/s1600/WP_20140713_018.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-Jzbwn9F5VcM/U8RAOpyFNwI/AAAAAAAABUU/S_pNlC9SgAY/s1600/WP_20140713_018.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Paula maratonin kakkosena maalissa!</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kaikkinensa tapahtuma oli ihan huippu ja kaikki toimi loistavasti. Paikalliset ihmiset olivat todella ystävällisiä ja ikinä ei huolloissa missään kisoissa ole ollut sellaista fiilistä kuin tässä kisassa. Selvää oli, että kaikki olivat täysillä hommassa mukana ja elivät meidän juoksijoiden iloa yhdessä kanssamme. Tämä on kaikista paras juoksutapahtuma minkä koskaan olen juossut ja palo polkujuoksuun jäi nyt kyllä lähtemättömästi minuun. Sallatunturin metsiin tulen varmasti palaamaan uudelleen ja suosittelen sitä lämpimästi myös kaikille muillekin. Kiitokset tunturin Keloravintolalle, sieltä sai todella herkullista ruokaa. Parhaat lihapullat mitä missään muualla olen syönyt! Kiitokset myös Tarjalle ja Jussille majoituksesta Erittäin Sallaisessa paikassa, johon uimarantoineen kaikkineen olimme enemmän kuin tyytyväisiä. </span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja isot kiitokset tietenkin myös juoksukavereilleni niin loistaville Saaralle ja Paulalle! Ootte aivan huippuja! Seuraavaa kertaa odotellessa! </span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja loppuun kuva puujalasta, jolla oli tänään vähän vaikeahkoa kävellä töissä. Varsinkin portaat toivat vähän haastetta elämään, mutta onhan sitä rankemmastakin maastosta selvitty! ;)</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-5AYs2vt1BNk/U8Q-ccZb9qI/AAAAAAAABTo/PJjnCFIcdDQ/s1600/WP_20140714_011.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-5AYs2vt1BNk/U8Q-ccZb9qI/AAAAAAAABTo/PJjnCFIcdDQ/s1600/WP_20140714_011.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva ei ehkä kerro, mutta hematooma-alue on minun kämmenen kokoinen,<br />
joskin itse mustelma on onneksi jäänyt vähän pienemmäksi.</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sekä vielä tapahtuman facebook sivuilta "varastetut" tuloslistat:</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-Jdpmmdl1Wkw/U8RIQwom6SI/AAAAAAAABUg/rtht09gZTVE/s1600/10496965_492113484255078_762993857713783634_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-Jdpmmdl1Wkw/U8RIQwom6SI/AAAAAAAABUg/rtht09gZTVE/s1600/10496965_492113484255078_762993857713783634_o.jpg" height="400" width="256" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-oinjvfcM050/U8RIYpS4tNI/AAAAAAAABUo/-zW3ILGYXuQ/s1600/10499338_492113627588397_2086097771163787984_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-oinjvfcM050/U8RIYpS4tNI/AAAAAAAABUo/-zW3ILGYXuQ/s1600/10499338_492113627588397_2086097771163787984_o.jpg" height="400" width="282" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-3908588734818187972014-06-16T00:03:00.000+03:002014-06-17T20:26:57.344+03:00Santa Claus Marathon<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-NHWyGBfNSWk/U534d0JjA8I/AAAAAAAABN8/JJW5vXvj46k/s1600/Santa_Claus_marathon_logo.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-NHWyGBfNSWk/U534d0JjA8I/AAAAAAAABN8/JJW5vXvj46k/s1600/Santa_Claus_marathon_logo.gif" height="126" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Lauantaina, syntymäpäiväni juoksin Rovaniemellä Santa Claus Marathonilla kauden kolmannen puolikkaani. Puolikas oli kauden paras, mutta siitä huolimatta olin lievästi pettynyt. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olin tehnyt etukäteen itselleni hyvinkin selväksi, että juoksusta on tulossa vain helppo läpijuoksu. Ennätyksen tekemisestä olin luopunut. Terwan jälkeen en ollut päässyt kuin yhdelle lenkille, koska sairastuin inhottavaan flunssaan, joka siitepölyjen kera meni minun keuhkoihini ja normaalisti täysin uinuva astmani siitä äityi niin pahaksi, että astmalääkitys meni ihan maksimiannoksilla ja po kortisoniakin jo harkittiin. Lisäksi normiarkeni sattui kisaviikolle niin hektiseksi, että valmistautuminen puolikkaalle oli pyöreä nolla. Virhe. Astmalääkitystä aloin purkamaan "normaaliksi" maanantaina. Ihan helposti purku ei käynyt ja maanantai-iltana olin vielä varma, että lauantain juoksu jää juoksematta.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Hitaasti, mutta varmasti keuhkotilanne alkoi helpottamaan ja niin me miehen kanssa lauantaina puoliltapäivin lähdettiin ajelemaan kohti Rovaniemeä. Startti olisi vasta klo 18.00.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-LH3YoGWjvQM/U532IS1qwxI/AAAAAAAABNs/S0PNMJ35jHs/s1600/WP_20140614_006.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-LH3YoGWjvQM/U532IS1qwxI/AAAAAAAABNs/S0PNMJ35jHs/s1600/WP_20140614_006.jpg" height="400" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pyysin miestä ottamaan kuvan kisa-asusta<br />
ja niin hän teki...</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-Mk6YknNlBeM/U533cjRYYJI/AAAAAAAABN0/YkiRmqbZlpQ/s1600/WP_20140614_020.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-Mk6YknNlBeM/U533cjRYYJI/AAAAAAAABN0/YkiRmqbZlpQ/s1600/WP_20140614_020.jpg" height="400" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pieniä venyttelyjä ennen starttia</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-AGJWiAYyQd4/U53tr15XyJI/AAAAAAAABNY/UFdu5s-YhZY/s1600/WP_20140614_027.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-AGJWiAYyQd4/U53tr15XyJI/AAAAAAAABNY/UFdu5s-YhZY/s1600/WP_20140614_027.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Itse Joulupukki lähetti meidät Napapiiriltä matkaan</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-m7-tUrOEVbE/U535eiP23II/AAAAAAAABOE/ZkXm0fgfi1Y/s1600/WP_20140614_028.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-m7-tUrOEVbE/U535eiP23II/AAAAAAAABOE/ZkXm0fgfi1Y/s1600/WP_20140614_028.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähtöviivalla ei ollut isoa tunkua. Pieni mukava, kansainvälinen<br />
juoksutapahtuma</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ilma oli just sopiva. +15 astetta ja aurinko paistoi. Passasi minulle. Alkumatkasta kyllä heti huomasin, että olisi kannattanut lähteä lyhyillä trikoilla, mutta kävi se näinkin. Mitään etukäteen ajateltua suunnitelmaa minulla ei ollut. Juoksisin ihan tuntemusten mukaan. Alussa oli heti alamäkeä ja aikoinani kun olen alamäkijuoksun tekniikkaa opetellut, se sujuikin minulta loistavasti. 2 km kohdalla reitti meni Santa Parkiin sisälle ja siellä juoksimme pimeässä loivaa alamäkeä kallion läpi Syväsenvaaran puolelle. Juoksu sujui minulla kuin unelma, todella kevyesti ja tuntui hyvältä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ennen kympin kohtaa takaa tuli vanhempi herrasmies, jonka kanssa jatkoin yhdessä matkaa niitä näitä jutellen. Vauhti oli n. 5.40 min/km. Olin tyytyväinen, koska juttelu sujui ongelmitta, ihan kuin normilenkillä olisi ollut. Mies oli paikallisia ja tunsi reitin. Kertoi, että Syväsenvaaraan mennessä olisi loiva ylämäki. Tiesinkin mäestä ja totesin, että siinä varmaan putoan hänen vauhdista. Ja niin kävikin. Se ylämäki oli hirveä! Ja pitkä! Tuntui ettei se lopu koskaan. Yritin edetä rauhallisesti, mutta otti päähän se mäki. Onneksi sen päälle päästyä siellä oli seuraava juomapiste. Se tuli tarpeeseen. Mäkeen asti olin ollut alle kahden tunnin vauhdissa, mutta se haave loppui tuohon mäkeen...</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tuon jälkeen en enää oikein saanut juoksusta kunnolla kiinni. Tekniikka hajosi ja jalat olivat tosi väsyneet. Hengitys kulki hyvin. Sen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Ajattelin, että juoksen rauhallisemmin kaupunkiin ja siellä otan sitten kunnon loppukirin. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Puolentoista tunnin juoksemisen jälkeen minulle tuli kauhea nälkä! Koskaan ennen näin ei ole minulle käynyt. Silloin tuli mietittyä moneen kertaan, kuinka tärkeää olisi kisaviikolla syödä kunnolla ja vähän tankatakin. Minulla oli ollut koko viikon niin kiire, että syömiset ja juomiset olivat vähän niin ja näin. Myöskään kisapäivänä en ollut uskaltanut syödä paljoa, koska juoksu oli vasta illalla, enkä oikein tiennyt mitä uskaltaisin syödä, ettei tulisi vatsaongelmia. </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Johtuiko nälästä vai mistä, mutta myös vatsaani alkoi "kourimaan". Pelkäsin, että vieläkö tässä tulee puskareissu. Mietin uskallanko ottaa ennen viimeistä juomapaikkaa geelin vai pistäisikö se vatsan vaan sekaisin... Mutta koska oli niin nälkä päätin ottaa geelin ja viimeisellä juomapaikalla join kaksi mottia vettä päälle. Kulutin ihan luvattoman paljon aikaa viimeisellä juomapaikalla, mutta vatsan kouristelut pakottivat tekemään kaiken huolella ja rauhallisesti. Melkein heti geelin ja veden oton jälkeen oloni koheni huomattavasti. Vatsakin rauhoittui lähes samantien. Mulla oli varmaan vaan energiat loppuneet kesken kaiken...</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olin ajatellut sitä loppukiriä, että rautatiesillalla lähden reippaaseen juoksuun. Mutta ei puhettakaan, että siitä olisi tullut mitään! Jalat ei totelleet yhtään ja ne painoivat kuin synti. Olisin varmaan lentänyt nokilleni, jos olisi väkisin yrittänyt. Sillan lopussa oli myös kyltti, jossa maratoonarit ohjattiin eri suuntaan. Nyt ei mielen vieressäkään ollut ajatuksia, että yhtään pidempää matkaa olisin halunnut tai pystynyt juosta. Puistatti pelkkä ajatuskin matkan jatkumisesta vielä toisen mokoman. Nopeasti olin kuitenkin takaisin kaupungissa ja tiesin, että maaliin pääsisin kohta. Kelloa en ollut katsonut pitkään aikaan, kun tiesin sen olevan jo reilusti yli kahden tunnin. Loppusuoralla Koskikadun ylämäessä ohitin maratonilta jo maaliin tulevan käsipyöräkelaajan. Jostain syystä se ylämäki ei minulla tuntunut enää missään. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-gBfpJeyWnts/U54D7F-hYmI/AAAAAAAABOU/34yezR3a4Ls/s1600/WP_20140614_032.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-gBfpJeyWnts/U54D7F-hYmI/AAAAAAAABOU/34yezR3a4Ls/s1600/WP_20140614_032.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Melkein maalissa... Kuvittelin juoksevani tuossa loppusuoralla, mutta<br />
lähinnä ryömiseltähän tuo näyttää... :)<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Maalissa unohdin taas sammuttaa kelloni, kuten tavallista. Muutaman sanan vaihdoin saksalaisen tai sveitsiläisen naisen kanssa, jonka kanssa myös ajoittain juoksimme yhdessä. Melko heti mieheni ja Kati tulivatkin maalille myös ja matkan kertaaminen alkoi siinä jo heti maaliviivan jälkeen. Lievä pettymys oli minulla heti fiiliksissä, mutta enemmän se taisi johtua siitä, että matkanteko oli tällä kertaa niin vaikeaa. Luulin myös, että reitti olisi helppo, mutta kyllä tuo reitti oli vaikeimmasta päästä mitä minä olen tasamaan tallaajana tottunut juoksemaan. Kummallista, etten kuitenkaan ollut matkan jälkeen yhtään uupunut.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Nälkä kurni edelleen vatsassa ja siitä sitten nopeasti hotellille suihkuun ja Amarilloon syömään miehen kanssa. Reilun tunnin päästä maaliintulosta olin jo reippaana korkkarit jalassa taas menossa. Hyvä, että edes jossain asiassa olen nopea! ;) Ja kylläpä ruoka ja lasillinen punkkua maistuivat niin hyviltä!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-LO5fMW1CEjY/U54GuAInAtI/AAAAAAAABOc/iHcvztXQCkE/s1600/WP_20140614_04620140615202410.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-LO5fMW1CEjY/U54GuAInAtI/AAAAAAAABOc/iHcvztXQCkE/s1600/WP_20140614_04620140615202410.jpg" height="400" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nyt voi jo vähän juhlistaa synttäreitäkin, mutta jälkiruoka suklaakakku jäi<br />
aikomukseksi. Kun vanhenee, niin eihän sitä enää jaksa ihan mahottomia syödä!</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Toipuminen juoksusta on käynyt nopeasti. Yhtään rakkoa tai hiertymää ei tullut. Morton ei tälläkään kertaa oireillut kertaakaan. Alan jo uskoa siihen, että olen venyttelyillä saanut jalkateräni parempaan kuntoon! Jaloissa edelleen vähän painaa ja tuntuu, mutta kai se tuon urakan jälkeen saa vähän tuntuakin. Kahden viikon päästä olisi seuraava juoksu, tällä kertaa Turun huudeilla Paavo Nurmi Maraton, jossa kympin enkka käydään laittamassa uusiin lukemiin! :)</span>Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-62517334014674724512014-05-26T22:20:00.004+03:002014-06-02T18:58:49.594+03:00Terwapuolikas 2014<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-R4gU6YsiG6A/U4Ny1eYTPYI/AAAAAAAABHc/dWfu3dZKhtw/s1600/WP_20140525_006.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-R4gU6YsiG6A/U4Ny1eYTPYI/AAAAAAAABHc/dWfu3dZKhtw/s1600/WP_20140525_006.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kolmas Terwapuolikas on nyt onnellisesti takana! Fiilikset ovat kaikkinensa huippuhyvät ja olen todella tyytyväinen juoksuuni, koska jännitys ennen tulevaa hellejuoksua oli valtava, mutta tällä kertaa minä olin hellettä vahvempi!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Koko kisaviikon päivittäin monta kertaa jännitin ja seurasin sääennustetta. Ennuste muuttui päivässä monta kertaa... Siitä huolimatta sitä piti koko ajan vahdata. Joka kerta ennen kisaa sama juttu: 10 vrk ennen kisaa alkaa sääennusteen seuraaminen ja aina käy samoin, ennuste muuttuu koko ajan. Vaikka sen tietää, sitä ei voi olla seuraamatta... </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olin tehnyt tietoisen päätöksen, että kisaviikolla en juokse ollenkaan. Lepuutan jalkoja koko viikon, että lauantaina levänneillä jaloilla sitten juoksen puolikkaan. No, kun keventelee kunnolla miten käy? Koko kroppa on jumissa ja kipuilee, kun eihän se ole tottunut siihen, ettei sitä liikuta. Ihan normaali suojamekanismi tämäkin, mutta siitä huolimatta ehkä jatkossa mieluummin liikun kevyesti myös kisaviikolla. Ei ollut mitenkään miellyttävä tunne kehossa.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja kun kisaviikko oli, tottakai erilaisia vastuksia tulee eteen, että usko osallistumisesta viikonlopun juoksuun menisi varmasti monta kertaa. Pojilla oli flunssaa, yksi pojista joutui olemaan koko viikon pois koulusta. Ja perjantaina, kisapäivän aattona kun nuorimmaista hain tarhasta, sain kuulla että 11 lapsesta 3 oli tullut aamulla hoitoon. Kaikki muut vatsataudissa. Päivän aikana kolmesta hoitolapsesta yksi oli alkanut oksentamaan. Ja illalla oma pikkumieheni aloitti oksentamisen, jota jatkuikin sitten läpi yön...</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Perjantain olin muutoinkin ollut kuin tulisilla hiilillä koko päivän. Sääennuste näytti hellettä ja mielessä pyöri, onko järjetöntä lähteä puolikkaalle tuossa helteessä... Saaran kanssa keskusteltiin pariin otteesseen puhelimessa ja hän oli lähdössä meitä huoltamaan matkan varrelle. Kun menin Raatista numerolappua hakemaan, en ollut tehnyt vielä päätöstä vaihdanko matkan vai en. Menin kisakansiassa ensimmäisenä ostamaan Squeezyn geelejä ja sitten jututtamaan Tainaa ODL-liikuntaklinikan kojulle. Siitä sitten siirryin numeronlapun hakuun, eikä mielessä ollut pienintäkään epäilystä, ettenkö kävelisi puolikkaan pöydälle hakemaan lapun matkalle mihin olin ilmoittautunutkin. Antaisin omat nesteytysjuomat (osmosalinakin tunnetaan) Saaralle reitin varrelle ja tein päätöksen juosta rauhallisesti, ennätyksistä viis. Kymppiin vaihto oli liian kova pala, kun oli jo asennoitunut juoksemaan sen puolikkaan.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-UiVJQs3Fa_4/U4N5vo547QI/AAAAAAAABHs/8EY_zmHm8JM/s1600/WP_20140523_002+(1).jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-UiVJQs3Fa_4/U4N5vo547QI/AAAAAAAABHs/8EY_zmHm8JM/s1600/WP_20140523_002+(1).jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kisa-aamu koitti aurinkoisena ja lämpimänä, kuten oli ennustettukin. En hermoillut sitä kuitenkaan enää ollenkaan. Olin päätökseni tehnyt ja hyväksynyt sen, että nyt mennään kelin ehdoilla. Söin ihan hyvän aamupalan ja tein Squeezysta pullollisen juomaa hörpittäväksi. Valmistin myös nesteytysjuomat valmiiksi Vitalinea pulloihin, joista ne olisi matkan aikana helppo sitten juoda. Lähdin kohti kaupunkia, hain väliltä työkaverini Annen mukaan ja ajoimme ensin työpaikallemme, jonne jätin auton parkkihalliin. Kävelimme Raatiin, ja se saikin riittää meille alkuverkoiksi. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Saara kerkesi soittaa juuri sopivasti, kun olimme melkein perillä Raatissa. Nopeasti kuulumisten vaihdot ja reitin läpikäynti, missä antaa juomat. Suunnitelma vaikutti hyvältä. Minnakin tuli paikan päälle fiini mekko päällä, ettei vaan kukaan luulisi, että hän on juoksemaan lähdössä :) Vessaa kun etsittiin törmättiin myös Susannaan, joka oli löytänytkin ihan privaattipukuhuoneen, jota sitten saimme ihan rauhassa käyttää. Takaisin pihalle, jossa Saara edelleen päivysti sekä Sannakin vihdoin löytyi porukkaan mukaan ja Karikin löysi meidät. Sitten lähtökarsinoihin.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Asetuin lähelle kahden tunnin jäniksiä. Matkan teko alkoi aikamoisessa ruuhkassa ja osumaa tuli joka puolelta. Mutta keskityin vaan juoksuun, kyllä se ruuhka jossain vaiheessa helpottaisi. Matkan teko kävi yllättävän helposti. Juoksin vaan muiden perässä. Mitään ongelmia ei ollut. Juoksin jänisten kanssa porukassa reilu 6 km, mutta kun sykkeet kävivät päälle 170 tarkoituksella hiljensin, ettei helle tekisi tepposia. Juoksin tahtia, joka tuntui helpolta. Saara ei huomannut minua ensimmäisessä "omassa juottopaikassa", mutta onneksi itse huomasin Saaran ja palasin vähän takaisin päin hakemaan pullon. Jatkoin omaa juoksuani.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olin alussa tehnyt myös päätöksen, etten seuraa aikoja ollenkaan kellosta. Kympin kohdalla kuitenkin vilkaisin aikaa ja ihan tyytyväinen aikaan olin. Juoksu oli edelleen helppoa ja oma juoma toimi hyvin. Join joka juomapaikalla vuorotellen urkkajuomaa ja vettä. Joka juomapaikalla myös kaadoin motillisen vettä päälleni. Käytin myös ihan kunnolla aikaa juomiseen, join rauhallisesti kävellessäni motit tyhjäksi. Minulla vähän nauratti, kun jollain juomapaikalla oli nuoripari samaan aikaan ja tyttö epäuskoisesti ensin katsoi minua kun kaadoin vettä päälleni ja sanoi sitten pojalle: "miten me ei hoksittu, että noinkin voi tehdä?" No nyt hoksivat ja varman seuraavilla juomapaikoilla tekivät samoin.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-a7LrGHi9-8k/U4ye4zn8NWI/AAAAAAAABI8/Plwz8qHCmhE/s1600/TM1426214+(1).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-a7LrGHi9-8k/U4ye4zn8NWI/AAAAAAAABI8/Plwz8qHCmhE/s1600/TM1426214+(1).jpg" height="400" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juoksu on iloinen asia!</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Minulla oli koko ajan ihan helppoa ja fiilis korkealla kun juoksin. Jaksoin jutella ja tsempata myös muita matkan aikana. Pari tyttöä väänsi itkua, kun olivat pudonneet jo kauas aikatavoitteesta. Yritin lohdutella ja sanoa, että kun on helle, pitää suhteuttaa juoksukin siihen. Muistin hyvin viimevuotisen oman juoksun ja omat epätoivon tunteet, kun aikatavoite valui käsistä. Nyt olen kuitenkin päässyt siihen "tilaan", että haluan mieluummin nauttia juoksusta, kuin naama irveessä yrittää vääntää väkisin ennätystä. Kesähän on vasta alussa, kisoja tulee kesän myötä vielä muitakin! Yksi poika kertoi luovuttaneensa verta viikkoa ennen kisaa. Juoksu ei kulkenut. No varmasti nyt oppi hänkin, että jatkossa ei ehkä kannata toimia samoin viikkoa ennen puolimaratonia.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-X61ku5nbZOk/U4OKcEIvYLI/AAAAAAAABIQ/VklRokNeoCA/s1600/988517_10152372978333965_7913317298839965457_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-X61ku5nbZOk/U4OKcEIvYLI/AAAAAAAABIQ/VklRokNeoCA/s1600/988517_10152372978333965_7913317298839965457_n.jpg" height="400" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Saaran "huoltoauto" (Kuva Saaran)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Koivurannan kahvilan kohdalla olivat Saara ja Kari. Saaralta sain valmiiksi avatun juomapullon ja huikkasin Saaralle, että kaikki hyvin, minulla ei ole mitään hätää. Juoksu kulkee helposti! </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Juoksu todella kulki mukavasti ja silloin päätin vähän kiristää, kun ei kuitenkaan enää ollut niin montaa kilsaa maaliin. Hymy huulilla juoksin eteenpäin ja mielessäni taas harmittelin, että matka loppuisi kohta. Voimia oli niin hyvin että jaksaisin lähteä vaikka toiselle kiekalle ;) Mitään käsitystä minulla ei ollut ajasta ja siitä mihin aikaan tulisin maaliin. Joku huuteli minun takana jollekin, että alle kahteen tuntiin menee. Silloin minun oli pakko katsoa kelloa, että onko juurikin totta. No, joku oli varmaan laskenut puolikkaan olevan vain 20 km, koska kyllähän tässä useamman minuutin yli kahden tunnin menisi. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Juoksin lopun ilmeisesti ihan reippaasti, koska selkiä ohittelin koko ajan. Ja ei väsymystä tai ongelmia helteestä edelleenkään tuntunut olevan. Kohta olinkin Raatissa ja stadionilla. Huippua oli taas juosta kenttää ympäri! Ohittelin stadionkierroksella useamman selän ja viimeisen satasen vedin pikajuoksuvauhtia (ainakin omasta mielestäni) ja juuri ennen maaliviivaakin ohitin viimeiset selät. Maalissa olin yhtä hymyä (toimitsijat taisivat pitää minua ihan höpsönä) ja heti huomasin Annen myös siellä! Annea halaamaan ja onnittelemaan, hänellä ensimmäinen puolikas ja heti kahteen tuntiin! Loistava suoritus!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Evästelyn jälkeen menimme tuttuun "yksityispukuhuoneeseemme" ja siellähän Susannakin jo oli juostuaan myös loistavan juoksun. Yhdessä tarkastelimme taisteluvammojamme ja siellä vasta tajusin, että morton ei ollut oirehtinut KERTAAKAAN koko juoksun aikana! Adidas Adizero Adios 2 sopii siis jalkaani loistavasti, vaikkakin inhottava rakko varpaaseen tulikin. Pahoittelut, jos joku voi pahoin nähdessään nämä iljettävät varvaskuvat.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-H-6VKpfgpNU/U4OGEQzBdHI/AAAAAAAABH8/qdZaPTAPPNk/s1600/V__D7D3+(1).JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-H-6VKpfgpNU/U4OGEQzBdHI/AAAAAAAABH8/qdZaPTAPPNk/s1600/V__D7D3+(1).JPG" height="320" width="226" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Heti kisan jälkeen</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-xOT_50-ZDjM/U4OGawpJqzI/AAAAAAAABIE/tpCNqDDoTiU/s1600/WP_20140525_003.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-xOT_50-ZDjM/U4OGawpJqzI/AAAAAAAABIE/tpCNqDDoTiU/s1600/WP_20140525_003.jpg" height="320" width="180" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tällä jalalla ei ihan heti juosta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Suihkun jälkeen siirryimme läheiseen ensiapuhuoneeseen jossa sain suojan rakon päälle, että pääsen kävelemällä Raatista pois. Rakkoa hoidettaessa Susanna selosti oven suulta kuinka Svante juoksee juuri loppusuoraa ja tulee maratonilta alle kolmeen tuntiin maaliin! Nyt oli jo vähän kiire päästä katsomaan muita maaliintulijoita. Mikäpä se oli sitten istuskella urheilukentän nurtsilla ja kannustaa loppusuoraa juoksevia maratoonareita! </span><br />
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kohta olimmekin yhtenä ryhmänä kokoontuneet vaihtamaan kuulumisia juoksuradan päähän. Välillä pisti kyllä vähän naurattamaan, kun kaikki yhteen ääneen hölpöttivät ja pulputtivat suu hymyssä koko ajan. </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Loistavia suorituksia tuli Pintakaasuttelijoilta: Sanna ja Lotta juoksivat ensimmäiset maratoninsa aivan loistavasti! Jukka ja Timo olivat itse hieman pettyneitä ensiksi, mutta mahtavat suoritukset hekin tekivät raskaassa kelissä. Tosi tyytyväisiä saavat olla itseensä! Selväksi tuli myös, että Saara oli tavalla tai toisella auttanut kaikkia meidän porukan juoksijoita, mutta myös vieraitakin juoksijoita. Saara on kyllä niin huippu! </span><br />
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-fOEx8HLTo7U/U4OLPebz7yI/AAAAAAAABIY/uZLvXK2e1s0/s1600/10346629_10152378743838965_4291083334890642465_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-fOEx8HLTo7U/U4OLPebz7yI/AAAAAAAABIY/uZLvXK2e1s0/s1600/10346629_10152378743838965_4291083334890642465_n.jpg" height="300" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pintakaasuttelijat Seija ja Jukka (Kuva Saaran)</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Itse olen myös edelleen hyvin tyytyväinen juoksuuni. Todennäköisesti juoksin vähän liian hiljaa, mutta ei se haittaa, kun jäi niin hyvät fiilikset. Oma nesteytyssysteemini myös toimi! Samalla nesteytyksellä uskallan joskus juosta myös sen koko maratonin. Toivottavasti senkin aika koittaa vielä joskus! </span></div>
</div>
Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-7335377169458285132014-04-10T00:58:00.000+03:002014-04-11T20:44:42.129+03:00Tunnelmia Prahan puolimaratonilta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-B2mFhPo3fco/U0WFHT_xkyI/AAAAAAAABDM/Coye-Y4Ep8A/s1600/20x30-DAKA15269.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-B2mFhPo3fco/U0WFHT_xkyI/AAAAAAAABDM/Coye-Y4Ep8A/s1600/20x30-DAKA15269.jpeg" height="400" width="265" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hymy huulilla juostiin tämä puolikas Prahassa!<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olen kotiutunut viime yönä ihanasta keväisestä Prahasta. Kokonaisuudessaan aivan loistava reissu! Voin lämpimästi suositella Prahaa hyvänä kaupunkilomakohteena. Siinä kaupungissa on kyllä jotain taikaa ja kaupungin historia kiinnostaa kaikkine rakennuksineen ja nähtävyyksineen minua koko ajan enemmän.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Lensimme vanhempieni kanssa Prahaan perjantai-iltana. Hotellimme yksityinen "taksi" oli meitä vastassa kentällä ja minä välittömästi totista ja vähän jöröä Prahalaismiestä hätyytämään, että ensimmäiseksi täytyy mennä hakemaan osallistumismateriaali huomiselle puolimaratonille. Kuskilla ei ollut aavistustakaan minne menisimme, ei vaikka näytin hänelle osoitteen, jonka olin kirjoittanut ylös puhelimeeni. Mies soitti muutaman puhelun ja aika pitkän keskustelun jälkeen selvisi minne menisimme. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Osallistumismateriaalin hakeminen kävikin sitten käden käänteessä ja isoja jonoja ei ollut. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Hotelliin päästyämme jätimme nopeasti vain matkalaukut sviittiimme ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin ja etsimään sopivaa illallispaikkaa. Juoksun lähtöpaikkakin piti löytää, aamuun sitä ei voinut jättää. Kaupunki tuntui jotenkin epätodellisesta, ihan kuin toiseen maailmaan olisi tullut. Kävelimme aika paljon ja en ollut huomannut vaihtaa korkkareitani lenkkareihin. Kaikki kadut olivat mukulakiveä! Toivoin mielessäni, että juoksureitti olisi tasaisempi. Minun jalkani eivät tykänneet edes kävellessä mukulakivistä...</span><br />
<div class="" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-eCqX6sMPBb4/U0WLmVMABxI/AAAAAAAABDk/NK3Dhh05Qns/s1600/WP_20140406_001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-eCqX6sMPBb4/U0WLmVMABxI/AAAAAAAABDk/NK3Dhh05Qns/s1600/WP_20140406_001.jpg" height="400" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hotellimme oli idyllinen vanha rakennus,<br />
josta oli lyhyt matka kävellä joka paikkaan.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Lauantaiaamuna heräsin pirteänä jo ennen seitsemää. Aamupalalla söin hyvin: kinkku-juustosämpylää, kinkkupiirakkaa, teetä, kahvia ja pari lasia tuoremehua. Aamupäivän aikana hörpin vielä pullollisen urheilujuomaa. Lepäiltiin rauhassa aamu, mutta kovastipa minulla hermostutti ja jännitti. Yleensä en ole kova hermoilemaan. Välillä mietin, että voikohan jännittäminen pilata koko juoksun? Millään en meinannut saada mieltä rauhalliseksi. Toivoin, että olisin jo lähtöviivalla, siellä varmaan helpottaisi turha jännitys.</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span></div>
<div class="" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span></div>
<div class="" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kisaohjeissa ohjattiin saapumaan ajoissa paikanpäälle ja hakeutumaan omaan lähtökarsinaan. Olinkin jo hyvissä ajoin tuntia ennen lähtöä kisapaikalla, joka sijaitsi lyhyen kävelymatkan päästä hotellilta. Minun mielestä täysin turhaan olin siellä niin ajoissa, koska myöhemminkin olisi ihan hyvin kerinnyt. Mutta sainpahan nyt rauhassa keskittyä tulevaan juoksuun ja kas kummaa, jännitys olikin tipotiessään.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ilma oli täydellinen. + 15 astetta ja pilvistä. Juuri sopiva juoksuilma. Yhtään suomalaista en nähnyt ja en ymmärtänyt mitään mitä ympärillä puhuttiin. Englantia en kuullut kuin kuuluttajan suusta. Mutta jotenkin tämäkin tilanne sopi minulle. Sain täysin rauhassa olla vain itsekseni ja tutkailla ympäristöä. Minulla ei ollut mitään muuta mukana kuin vesipullo ja päällä pojan vanha fleecetakki, että pysyisin lämpimänä lähtöön saakka. Hotelli sijaitsi niin lähellä, että juoksun jälkeen pääsisin helposti sinne suihkuun, joten säilytykseen oli turha kuljettaa mitään varusteita. </span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">20 min ennen lähtöä menin omaan karsinaani. 2 tunnin jänikset tulivat myös samaan karsinaan ja yritin päästä heidän lähelle. Mutta muutaman minuutin päästä huomasinkin olevani kymmenien metrien päässä heistä, koska ihmisiä tulvi koko ajan lisää lähtöpaikalle ja ihmismäärä oli valtava! Huomasin myös, että omassa ryhmässä oli paljon juoksijoita, joiden olisi kuulunut lähteä minun takaani. Mielestäni enemmän oli juuri näitä juoksijoita. Ehkä olisi itsekin pitänyt röyhkeästi vaan ängetä aikaisempaan lähtöryhmään :) Mutta samapa tuolla. </span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vaikka olin jo ennakkoon orientoitunut siihen, että tämä juoksutapahtuma on pelkästään fiilistelyjuoksu, minulle oli silti täysin yllätys tajuta, kuinka valtava ihmispaljous lähtöviivalla on ja että tässä ihmispaljoudessa todellakin olisi täysin mahdoton juosta aikaa. Jotenkin tuota asiaa ei tajua ennenkuin seisoo siellä sen valtavan ihmismassan keskellä. Tunne olla siinä porukassa oli mahtava. Kaikki oltiin lähdössä samalle matkalle, ymmärrettiin toisiamme vaikka ei puhuttukaan. Hymy oli kaikilla herkässä. </span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sitten kuuluttaja kuulutti Prahan puolimaratonin startanneen! Fiilis oli uskomaton! Kaikki hurrasivat ja taputtivat. Tonava kaunoinen alkoi soimaan ja silmät kostuivat yhdellä ja toisella. Hiljaksiin kävelimme kohti lähtöviivaa. Heitin fleecen aidalle, kohta tulisi muutoinkin lämmin. Noin 7 ja puoli minuuttia oli kulunut, ennenkuin pääsin lähtöviivalle asti. Kello käyntiin ja matka sai alkaa! Vauhti todellakaan ei ollut kovin joutuisa, mutta muiden perässä kun juoksi, niin eteenpäin pääsi. </span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-SVDiCus0dpg/U0Wreur5ivI/AAAAAAAABEE/5FqocalO6X8/s1600/13715091385_bbe48f76d0_b.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-SVDiCus0dpg/U0Wreur5ivI/AAAAAAAABEE/5FqocalO6X8/s1600/13715091385_bbe48f76d0_b.jpg" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ilmakuva lähdöstä. Jono oli satoja metrejä pitkä<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-6Ekl11WsaQ0/U0Wr_JnrzwI/AAAAAAAABEQ/3s52A09Sm7U/s1600/13715461214_abd0790b36_b.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-6Ekl11WsaQ0/U0Wr_JnrzwI/AAAAAAAABEQ/3s52A09Sm7U/s1600/13715461214_abd0790b36_b.jpg" height="263" width="400" /></a></div>
</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Juoksin muiden perässä, vauhti ei ollut kovin kova ja juoksu sujui kevyesti. Fiilis oli huipussa. Hymyilin varmaan koko ajan kuin Hangon keksi. Eka juomapaikka oli reilun 5 km kohdalla. Siellä iski tajuntaan seuraava asia: kylläpä juomapaikalla kuluu aikaa! Kiltisti jonotin vuoroani, että saan vettä. Huomasin, että jotkut eivät olleet yhtä hienotunteisia, vaan rynnivät pöydälle ja kahmivat mukeja sitä mukaa, kun toimitsijat niitä sinne kerkesivät laittamaan. Tämäkin asia minulla lähinnä pisti vaan naurattamaan. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Juoksu sujui porukan mukana ihan rennosti. Kovasti mielessäni harmittelin, kun mukalakiviä oli kuitenkin niin paljon. Mortonjalkani meinasi välillä säkenöidä aika vihaisestikin. Reilun puolenvälin juomapaikalla otin ekakerran urheilujuomaa, mutta kun näin miten toimittiin, jatkossa päätin pysyä vedessä. Vesi kaadettiin pulloista mukeihin. Urheilujuoma oli ämpäreissä ja eiväthän toimitsijat aina mukeja kerinneet sitä tahtia täyttää, kun juoksijoita tuli tasaisena virtana. Minun viereltä tuli juoksija, joka ei malttanut odottaa, että toimitsija antaa hänelle juomaa, vaan otti mukin ja kauhaisi omin käsin ämpäristä juomaa. Hmmm... Hygienia?</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">12 km juostuani alkoi hymykin vähäsen hyytyä. Morton oli tullut tosi vihaiseksi epätasaisista kaduista ja olin alkanut askeltamaan jalkapohja kippurassa. Tämä vaikutti sitten saman jalan takareiteen niin, että se alkoi yläosasta kramppaamaan mukulakivi osuuksilla. Tasaisilla osuuksilla kramppi helpotti. Tätä jatkui n. 16 km asti. Sitten alkoi saman jalan kova jalkapohjakramppi, joka kramppasi oli alla mikä pinta tahansa. Hammasta piti purra kun yritin nilkuttaen juosta eteenpäin. En tiedä johtuiko tästä kramppailusta vai mistä, mutta reilun 16 km juomapaikalla vedin vedet pahasti, siis tosi pahasti henkeen! Hetken jo kuvittelin matkan teon loppuvan siihen. Kaksin kerroin yskin, yökin ja röyhtäilin vesiä pois keuhkoista ja muut juoksijatkin tulivat takomaan selkääni, että tokenisin. Tokeninkin ja parin suomalaisen kirosanan voimalla jatkoin matkaa. Lähdinkin aika vauhdilla (?) jatkamaan matkaa kun tuntui, että nyt tuli koko ajan selkiä vastaan. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">En tiedä turtuiko jalkapohja, mutta tuntui että ihan kohtuudella pystyin taas juoksemaan. Reisi oli arka ja jalkapohja vihlaisi joka kerta, jos johonkin epätasaiseen astuin. Mutta mieli oli rauhallinen ja alkoi taas hymyilyttämään. Kohta olisin maalissa. Ei ole enää montaa kilometriä! Yhtä-äkkiä sitten tajusinkin, että olen joen toisella puolella ja maali on toisella. Näin tasaisen juoksijoiden virran, joka jatkui maaliin asti. En tuntenut itseäni yhtään väsyneeksi. Loppujen lopuksi olin juossut aika rauhallista tahtia ja voimia oli hyvästi jäljellä. Lisäsin vauhtia ja minulla oikeasti alkoi naurattamaan, kun sillalla harpoin pitkin askelin muiden juoksijoiden ohitse. Osa oli todella väsyneitä. Itse tunsin suunnatonta riemua, kun en kokenut minkäänlaista uupumusta tai väsymistä. Jopa jalkojen ongelmat olivat sillä hetkellä poissa. </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Loppusuora ja kannustushuudot ympärillä olivat valtavat. Kuuluttaja puhui kuin papupata koko ajan jotain, mistä en ymmärtänyt yhtään mitään ja fiilis oli uskomaton! Sitten olinkin jo maalissa. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-xGo1bWXxgw4/U0W4fZMGMgI/AAAAAAAABEk/JcP3CriwpTw/s1600/20x30-DAKH8648.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-xGo1bWXxgw4/U0W4fZMGMgI/AAAAAAAABEk/JcP3CriwpTw/s1600/20x30-DAKH8648.jpeg" height="400" width="266" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Fiilikset olivat kuin voittajalla. Vähän jopa harmitti, kun se matka loppuikin sitten niin äkkiä. Ajasta minulla ei ollut mitään käsitystä ja huomasin taas unohtaneeni sammuttaa kellon. Sen verran älysin, että lähellekkään ennätystä en päässyt, mutta se oli sivuseikka. Sillä ei ollut mitään merkitystä. Kiersin pakollisen kiekan alueella, että sain tarvittavat tarvikkeet ja sitten haluttikin päästä jo hotelliin. Onneksi meille jaettiin avaruuslakanat lämmikkeeksi heti maaliin tullessa, koska poispääsy alueelta kesti reilut puolituntia. Iso määrä juoksijoita ei poistukaan ihan noin vaan suljetulta alueelta, jonne maaliin koko ajan edelleen virtasi lisää juoksijoita.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-wHmOpD6yFuw/U0W53AgTBwI/AAAAAAAABE0/N9_PO0dCHrQ/s1600/Kuva0059.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-wHmOpD6yFuw/U0W53AgTBwI/AAAAAAAABE0/N9_PO0dCHrQ/s1600/Kuva0059.jpg" height="300" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Äidin kanssa törmättiin Kaarlen sillan kohdalla. Pääsi tuoreeltaan ottamaan<br />
kuvia onnellisesta juoksijasta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Palautumisen kanssa minulla ei ollut mitään ongelmaa. Suihkun jälkeen lähdettiin kaupungille ja pitkät pätkät tuli käveltyä taas niillä mukulakivikaduilla. Lihakset eivät olleet kipeät muualta kuin reidestä, siitä kohtaa missä oli kramppi ollut. Morton oli heti juoksun jälkeen jo yllättävän rauhallinen. </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Seuraavina päivinäkin oli ohjelmassa paljon kävellen tutustumista kaupunkiin. Vasta tämä ensimmäinen päivä kotimaassa on ollut ns. lepopäivä :) </span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kummallista tuo juokseminen. Nyt jo haluttaisi päästä juoksemaan seuraavaan tapahtumaan. Muistot Prahasta ovat loistavat ja aina, kun juoksua ja sitä fiilistä muistelee, hymy nousee huulille. Vaikka välillä oli niitä vaikeita hetkiäkin... Aika oli loppujen lopuksi vain vajaa 4 min huonompi kuin on ennätykseni. Jotenkin sekin tuntuu epätodelliselta tuollaisen rennosti juostun juoksun jäljiltä... </span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kaikkinensa olen erittäin tyytyväinen tapahtumaan ja mielestäni kaikki järjestelyt toimivat todella hyvin. Uskomatonta miten noin ison tapahtuman saakin pyöritettyä noin jouhevasti läpi. Mukulakiviä taidan jatkossa välttää ja jos menen joskus vielä ulkomaille juoksemaan, aion selvittää mitä reitti pitää sisällään. Tiesin kyllä etukäteen, että Prahassa on paljon mukulakiviä, mutta nyt tuli käytännössä koettua miten se vaikuttaa. Ei ole minun jaloille unelma alusta. </span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Seuraavaa juoksutapahtumaa jo malttamattomana odottelen! Mahtaakohan se olla sitten Terwa seuraavana vuorossa...? :)</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-59044358527948686102014-03-17T21:33:00.002+02:002014-03-17T21:41:16.165+02:00Kuulumisia<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Pikainen päivitys kuulumisista, kun niitäkin kysytty :) Täällä on kaikki kunnossa ja harjoittelu jatkunut hyvissä fiiliksissä kohti Prahaa. Vaikka pieniä vastoinkäymisiä vaivojen myötä tuli, fiilikset ovat todella positiiviset ja huojentuneet tällä hetkellä. Suosittelen lämpimästi kaikkia menemään tarvittaessa rohkeasti lääkäriin. Minulla ratkesi kuvausten jälkeen yhdellä ortopedikäynnillä monta asiaa! Vaikka itsekin tiedän paljon asioista, niin itsekseen sitä helposti pyörittelee asioita omassa mielessään niin, että niistä tulee lopulta vaan iso möykky...</span><br />
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mitään minun juoksusuunnitelmia ei ole tuhoon tuomittu. Pahinta mitä voisin tehdä kropalleni olisi olla liikuttamatta sitä. Saan juosta niin paljon kuin haluan, jos kroppa vaan kestää. Kipu on tietenkin hyvä mittari, jota vasten ei kannata lähteä turhaa uhmaamaan. Tällä hetkellä olen jalkojen suhteen kivuton. Hyvä näin, koska muutaman viikon päästä pitää juosta ensimmäinen puolikas tälle vuodelle. Sen juoksun jälkeen kokeilen taas pidentää viikon pitkää lenkkiäni ja katsoa miten kroppa siihen reagoi.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Muutoin en ala kuntoani tai mitään muutakaan hehkuttamaan tässä vaiheessa. En uskalla, ettei tule pettymystä jos kaikki ei menekään niinkuin ajattelin... Mutta vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä ollaan menossa oikeaan suuntaan. Toivotaan, että kunto olisi nyt nousussa. Sinnikäs peekoon jyystäminen on kannattanut.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olen myös päivittänyt uudet kulkupelit. Päädyin tällä kertaa Adduihin. Tähän mennessä ovat vaikuttaneet ihan kelvoilta. Vaikka ominaisuudet olivat kenkää valitessa ratkaisevimmat, ei myöskään yhtään haitannut, että kengät ovat "Suomen väriset" :) Hankin nuo harjoituskengiksi, mutta taidan juosta niillä myös seuraavat kisani. En ostele nyt uusia kenkiä enempää ennenkuin olen jonkin aikaa kuntouttanut jalkaterävaivaani ja katson mihin suuntaan se kehittyy. Hyvällä lykyllä voin päästä siitä jopa eroon!</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-tke_u38Uyjk/UydNAFPz1jI/AAAAAAAAA_I/6_Z3BpxP8pg/s1600/adidas-performance-snova-seq-5m-1028842-1253629.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-tke_u38Uyjk/UydNAFPz1jI/AAAAAAAAA_I/6_Z3BpxP8pg/s1600/adidas-performance-snova-seq-5m-1028842-1253629.jpg" height="400" width="400" /></a></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-67306893535506588532014-02-21T22:07:00.001+02:002014-02-22T10:00:57.671+02:00Kun unelmat murenevat...?<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Alkuvuosi lähti hieman nihkeästi käyntiin, kun loppuvuoden sairastelu vaikutti tietenkin hyvän aikaa kuntoon. Sitten oli pakkasia ja iski vielä pieni flunssakin... Mutta näinhän se joskus menee. Ihan mukavasti sain kuitenkin pidettyä kuntoa yllä ja kevyillä jumpilla olen pystynyt lähes katkeamatta käymään.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tammikuulla en osannut asettaa itselleni minkäänlaisia tavoitteita juoksemiseen. Enemmän mielessä pyörivät ajatukset missä kaikkialla haluaisin käydä ja mitä kokea. Koko maratonin juokseminen on houkuttanut koko ajan enemmän ja enemmän. Haave olisi, että saisin jossain tapahtumassa juostua sen koko MARATONIN... </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Maasto ja luonto vetävät minua myös kovasti. Maastossa juostavia tapahtumia olen itselleni jo kalenteroinutkin. Ajattelin, että ne ovat myös hyvää treeniä pehmeämmällä alustalla maratonia ajatellen.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Joulukuussa minulle tuli pientä polvivaivaa, jonka pistän edelleen bodypumpin kyykkäämisen (tekniikan hajoaminen?) piikkiin. Tammikuussa "yli"pitkillä lenkeillä lantio antoi oman haasteensa juoksemiseen. Normilenkit (=alle 20 km) sujuivat ja sujuvat ongelmitta. Tammi-helmikuun vaihteella alkoi uusi polvivaiva. En päässyt enää kulkemaan portaita ylöspäin ongelmitta. Kulku oli vaikeampaa kuin monella n. puolet minua vanhemmalla ihmisellä. Hävetti kävellä kaiteesta tukien (=repien) portaita ylös. Harkitsin vakavasti jopa hissin käyttöä... Juostessa polvi ei kuitenkaan vaivannut.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Järkevänä tyttönä tilasin lapsuudenaikaisen polvivaivan epikriisit ja kuvantamistutkimusten lausunnot itselleni ja hakeuduin polvikuviin. Parempi varmistaa, että vanha vaiva ei vaivaa, eikä uutta ole tullut. Ja... vanhasta vaivasta ei ollut enää jälkeäkään, mutta minun polven anatominen rakenne ei ole pitkiä juoksuja ajatellen todellakaan loistava tai... minulla voi olla myös jo alkava artroosi. Kuten olen aina sanonut, olen liian isokokoinen juoksijaksi ja olen edelleen :) Sen asian olen kyllä jo hyväksynytkin.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">No... aina kun joku unelma murenee, se kirpaisee. Tietenkin tajusin jo polvikuvan lausunnon lukiessani, ilman että kenenkään tarvitsi minulle sanoa, että ei ole kovinkaan järkevää hankkia itselleen risoja polvia ylipitkiä lenkkejä juoksemalla. Kukaan ei ole kuitenkaan minulta sitä kieltänytkään. Mutta nyt kuitenkin rauhoitan vähän tahtia ja orientoidun uudelleen ajatukseen, että ehkä se tuo puolikas kuitenkin on se minun maksimimatka. Joku minulle vähän väläytteli myös, että miksi en keskittyisi täysillä kymppiin ja siinä kehittymiseen? No, tällä hetkellä se ajatus ei vaan minua oikein nappaa :)</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sitten yksi tärkeä asia, mistä olen aina itsekin kyllä "vaahdonnut". Lihaskunto... Minulla on ollut aina voimakkaat jalat ja mielestäni ne ovat olleet vähän turhankin lihaksikkaat. Olen vuoden sisällä saanut "sulatettua" niitä vähän sutjakammiksi, varsinkin reisiä. Nyt sitten noita minun polvia ajatellen hyötyisinkin kuitenkin vieläkin vahvemmista reisilihaksista. Seuraavalla lihaskuntokaudella keskitytäänkin reisien kasvattamiseen... juuri kun pääsin niistä eroon! ;) Eli lihaskunnon merkitystä edelleenkään ei pidä väheksyä ja kun ikää tulee, niin kyllä se on lihaskunto millä on enemmän merkitystä kuin kestävyyskunnolla. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Pakko sanoa, että on tämä kuntourheilijan elämä tasapainoilemista monien asioiden kanssa. Haluaisi olla pienikokoinen ja kevyt, että juoksisi lujaa, mutta toisaalta ikääntyessä lihasmassalla on kuitenkin erittäin merkittävä osuus koko kropan terveyden kannalta. Onneksi olen kuitenkin vaan kuntourheilija! :)</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vaikka olenkin nyt ehkä joutunut luopumaan jostain minulle tärkeästä, olen kuitenkin onnellinen, että saan edelleen juosta. Lyhyemmillä lenkeillä ongelmia ei ole ollut, mutta selkeästi, kun nostin pitkien lenkkien pituutta, ongelmaa alkoi tulla. Ei kuitenkaan ole sanottua, ettenkö KOSKAAN pystyisi pidempiä matkoja juoksemaan. Työnkin kautta olen oppinut, että nämä jutut ovat joskus myös vähän henkimaailman juttuja ja joskus voikin tilanne olla se, että juoksen maratonin ja ehkäpä jopa pidempiä matkoja...?! ;) Juuri nyt olen hyväksynyt ajatuksen, että tänä vuonna todennäköisesti kuitenkaan ei ole sen aika. Pystyn kuitenkin juoksemaan ongelmitta tällä hetkellä ja reilun kuukauden kuluttua on tämän vuoden avauskisani, paljon odottamani puolikas Prahassa! </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olen onnellinen kaikista kilometreistä mitkä pystyn juoksemaan! Vaikka minusta ei koskaan tulisikaan maratoonaria...</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-8554124786586512662014-01-12T22:57:00.000+02:002014-02-03T21:27:02.443+02:00Treenaaminen jatkuu taas<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tällä viikolla on vihdoin päästy taas treenaamisen makuun. Infektiosta on parannuttu ja kerkesin lievän aivotärähdyksenkin hankkia vessareissulla maanantaina, mutta siitä onneksi parissa päivässä tokeni. Lumi ja pakkasetkin saapuivat vihdoin, mutta niistäkään ei nyt merkittävää haittaa ole treenaamiselle ollut.</span><br />
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Aika paljon käytän nyt aikaa kehonhuoltoon. Pilatesta, Bodybalancea ja joogaa tuli tälläkin viikolla n. 4 tuntia harrastettua. Pikkuhiljaa alkavat lihasjumit helpottaamaan, joskin isoissa lihaksissa ne ovat niin tiukassa, että kestävät varmaan monta kuukautta ennenkuin merkittäviä tuloksia näkee. Mutta niska-hartiaseutu on vetristynyt huomattavasti ja keskikehon hallinta ja hengitystekniikka paranevat koko ajan. Voimaharjoittelua painoilla en nyt parhaillaan tee, mutta ehkä siihenkin jossain vaiheessa vielä palaan kevään aikana.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Juoksuharjoittelun pääsin siis tällä viikolla aloittamaan sairastelun jälkeen uudelleen ja kylläpä vain se on maistunutkin! Mikä parasta, en huomaa askeleessa painamista tai voinnissa mitään vikaa sairastelun tuoman tauon takia. Sykkeet ehkä ovat vielä yläkantissa, mutta myös olosuhteetkin niitä voivat hieman selittää. </span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tämä viikko oli kuitenkin vielä kevyt viikko juoksun suhteen. Varovaisesti aloitellaan juoksut sairastamisen jälkeen luonnollisesti. Vain kolme lenkkiä tein. Ensimmäinen lenkki oli mattojuoksua ennen keskiviikon balancetuntia. Hölkyttelin aluksi rauhallisesti vajaan puoli tuntia, mutta sitten oli pakko saada vähän kiihdytelläkin. Suu oli korvissa lenkin jälkeen. </span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Perjantai-iltana ennen VOFia kävin tekemässä kevyen vk-lenkin aika haastavassa kelissä. Tuulen ja tuiskun lisäksi oli pakkasta sen verran, että yksi kerros vaatteita olisi saanut olla lisää. Ohjelmassa olisi ollut 3x10 min vetoja, mutta sovelsin lenkin vähän kevyemmäksi, ala vk:na pidin syketason. </span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-YvEk98aV2DU/UtL9RLwDimI/AAAAAAAAAhI/gOdk7Ux7g2Q/s1600/Hagl%C3%B6fs+gram+15.png" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-YvEk98aV2DU/UtL9RLwDimI/AAAAAAAAAhI/gOdk7Ux7g2Q/s1600/Hagl%C3%B6fs+gram+15.png" height="320" width="256" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Joulupukki muisti harrastustani tällaisella <br />
juoksukaverilla. Kovassa käytössä on!</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tänään oli vuorossa viikon pitkis, jolle lähdettiin aamulla kympiltä yhdessä juoksukaveri Saaran kanssa. Reilu 20 km tuli hölkyteltyä ja mukavia juteltua. Vaatteita oli riittävän monta kerrosta päällä, hyvin tarkeni, mutta juomat jäätyivät pulloissa jäähileiseksi soseeksi lenkin aikana. Ehkä pitää kuitenkin harkita rakon ostamista reppuun, vaikka sitä epähygieenisempänä pidänkin kuin juomapulloja. Loistava treenivikko päättyi nyt illalla jooga+pilates sessioon, joten aika varmuudella uni maistuu ensi yönä. :)</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Näin se on tämäkin vuosi saatu pyöräytettyä kunnolla käyntiin. Harjoitukset jatkuvat kohti kevään ensimmäistä kisaa, joka on jo huhtikuun alussa Prahan puolimaraton. Kisakausi alkaa siis tänä vuonna melkein 2 kk edellisiä aikaisemmin. Prahaa ennen yritän Iissä käydä yhden tai kaksi testikisaa (vitonen tai kymppi) juoksemassa. Nyt toivotaan vaan, että pysytään terveenä ja kaikki vaivat pysyvät kaukana minusta!</span></div>
<div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<br /></div>
Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-79232051515338914882013-12-26T01:18:00.001+02:002013-12-26T15:30:31.252+02:00Vuoden yhteenvetoa ja jouluja!<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-6_22wCck1_4/Urs9yDqIScI/AAAAAAAAAfo/ojaBcNYURPs/s1600/WP_20131202_015.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://2.bp.blogspot.com/-6_22wCck1_4/Urs9yDqIScI/AAAAAAAAAfo/ojaBcNYURPs/s320/WP_20131202_015.jpg" width="180" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Seija-tonttu ja Pelastakaa Lapset Joulujuoksu 2013</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Niin se koitti vihdoin joulukin ja itselleni hieman ankeissa merkeissä. Sairastuin vähän pahempaan infektioon juuri joulun alla ja viimeisillä voimilla olen yrittänyt joulun selvitä kunnialla läpi. Eräänlainen ultasuoritus...</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Blogirintamalla on nyt loppuvuoden ollut hieman hiljaista johtuen siitä, että olen ollut tajuttoman kiireinen. Niin töissä kuin treenien suhteenkin ja myös lapset pitäneet sopivasti säpinää elämässä. Myös lomamatkalla käytiin nyt joulukuussa lasten kanssa. </span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mutta kaikkinensa, vuosi vaihtuu kohta ja on aika vähän vetää yhteen kulunutta vuotta.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vuosi sitten olin kirjoittanut facebookiin itselleni seuraavan "uudenvuodenlupauksen": "</span><i><span style="background-color: white; color: #37404e; font-family: 'lucida grande', tahoma, verdana, arial, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">Uusi vuosi 2013 aloitettu kevyellä juoksulenkillä sekä lumitöillä. Kyllä teki lenkki räntäsateessa hyvää muutaman viikon tauon jälkeen </span><span class="_4-k1 img sp_8co514 sx_5517d8" style="background-color: white; background-image: url(https://fbstatic-a.akamaihd.net/rsrc.php/v2/yG/r/hegaDc54WLZ.png); background-position: 0px -3855px; background-repeat: no-repeat no-repeat; background-size: auto; color: #37404e; display: inline-block; font-family: 'lucida grande', tahoma, verdana, arial, sans-serif; font-size: 13px; height: 16px; line-height: 18px; vertical-align: -3px; width: 16px;"></span><span style="background-color: white; color: #37404e; font-family: 'lucida grande', tahoma, verdana, arial, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;"> Lupauksia en ole tehnyt uudelle vuodelle, mutta uusia suunnitelmia kyllä. "Pelkkää" juoksua ei tule tämä vuosi olemaan, vaan uusia liikunnallisia suunnitelmia on tehty. Juoksuvammojen tai muiden vaivojen vaivatessa on hyvä, kun on laaja skaala mistä valita tekemisensä sekä näin tulee myös huolehdittua itsestä ja kropastaan monipuolisemmin. Näistä suunnitelmista on hyvä aloittaa tämä uusi vuosi ja toivotaan, että kaikille meille suotaisiin myös hyvää ja vahvaa terveyttä!</span></i><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">"</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tämä minun ajatukseni treenaamisesta tammikuun alkupäiviltä myös toteutuivat. Pelkkää juoksua ei vuosi sisältynyt, vaan alkuvuosi huhtikuun loppuun asti tuli hiihdeltyä ja treenattua crossfit salilla. Juoksua toki koko ajan siinä ohella. Toukokuusta lokakuuhun käytännössä katsoen vain juoksin. Tein myös lihaskuntoa, mutta enemmän sellaista lajinomaista harjoittelua: hyppyjä, loikkia, ylämäkeen, tasamaalla, alamäkeen jne... Muutamia juoksua tukevia crossfit harjoitteita mahtui myös kesään.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-glRR63fxu-s/UrtQmJdVv1I/AAAAAAAAAf0/OQQr5mB6NLo/s1600/_full+(1).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="225" src="http://3.bp.blogspot.com/-glRR63fxu-s/UrtQmJdVv1I/AAAAAAAAAf0/OQQr5mB6NLo/s400/_full+(1).jpg" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Juoksutavoitteet eivät toteutuneet siten kuin olin ajatellut. Puolimaraton on minulle se päämatka ja tavoitteena siinä oli alittaa kahden tunnin raja. Se tavoite jäi loppujen lopuksi kuitenkin reilun kolmen minuutin päähän. Kovin paljoa asia ei ole minua harmittanut, koska tämä Kiiminki-maratonilla juoksemani ennätysjuoksu oli minulle kuitenkin hyvin helppo ja nautinnollinen juoksu. Tämä juoksu oli minulle oikeastaan kauden ainoa juoksu, jonka juoksin minulle inhimillisissä olosuhteissa. Kaikki muut menivät enemmän tai vähemmän helteessä juostuna, josta minun kroppa ei tykkää yhtään. Toki loppukesää kohden sitä oli jo vähän toleranssi kasvanut auringonpaahteen suhteenkin.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kympillä oli tavoitteena 55 min alittaminen kisassa ja enemmän minua harmitti, kun tämä tavoite ei toteutunut. Reilun minuutin huonompi aika on kirjattu viralliseksi ennätyksekseni. Harjoituksissa kyllä olen juossut reippaita kympin lenkkejä 55 min tuntumaan ja epävirallisesti esim. Kiimingin puolikkaalla pääsin tuohon tavoitteeseen, mutta se ei ole sama asia. Mutta jäipä nyt ensi kaudelle jotain tavoiteltavaa.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Koko kesän kilpailukausi oli minulla ehyt. Minua ei vaivannut mikään. Loppukesästä morton kylläkin, mutta ei läheskään niin pahana kuin edellisenä kesänä. Pystyin osallistumaan kaikkiin kisoihin, mihin olin suunnitellutkin. Tästä olen erityisen iloinen! Olen selkeästi tehnyt harjoittelun suhteen jotain oikein, vaikkakin ehkä vauhtien kustannuksella, mutta pistän kuitenkin terveyden ja vaivattomuuden vauhtien kehittymisen edelle.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tästä päästäänkiin taas siihen tosiasiaan, että juoksijaksi olen liian iso ja raskastekoinen ja minun pitäisi painaa huomattavasti vähemmän, että vauhtini kehittyisivät edes jonkinlaisiksi, mutta olenko valmis luopumaan lihaksistani, niin vastaus on: EN. Rasvoista olisin kyllä valmis luopumaan siinä määrin kuin se on terveellistä ;) Katson kuitenkin hyötyväni terveydellisesti enemmän siitä, että minulla on vahvat lihakset, kuin että juoksisin nopeampaa ja olisin kevyempi. Eli edelleenkään tulostavoitteet juoksun suhteen eivät tule olemaan kovin korkealla, mutta tottakai kehittymistä toivoo tapahtuvan ja sen eteen töitä tullaan tekemään.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Syksyllä pohdin pitkään miten ja missä harjoittelen talven ajan lihaskuntoani. Veto crossfit salille oli kova, mutta toisaalta toivoin saavani harjoitella vähän lähempänä kotia aikatauluongelmien takia. Loppujen lopuksi päätöstä asiaan helpotti, kun OMT-terapeutti huomasi lantioni olevan ihan jumissa ja kierossa, josta johtuen polveni olivat kääntyneet sisäänpäin ja sääret ulospäin - kaikki johtui juoksusta. Vaikka olin mielestäni venytellyt paljon, niin en selkeästikään riittävästi ja oikeita paikkoja. Vaivoja minulle ei ollut tästä vielä tullut, mutta ennen pitkää olisin isoissa ongelmissa, jos en nyt hoitaisi asiaa kuntoon. "Pehmeämpää" harjoittelua pitäisi nyt siis ottaa ohjelmaan ja paljon.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-N2bCd3Q0oYI/UrtTg6X8T6I/AAAAAAAAAgM/MC-rC9wlDvc/s1600/WP_20131211_02220131212193228.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://1.bp.blogspot.com/-N2bCd3Q0oYI/UrtTg6X8T6I/AAAAAAAAAgM/MC-rC9wlDvc/s320/WP_20131211_02220131212193228.jpg" width="180" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Etelän yössä...</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Nyt olen sitten käynyt lokakuusta asti paikallisella kuntosalilla ryhmäliikuntatunneilla: mm. bodybalance, pilates, bodypump, bodyattack. Kehonhuoltotunteja on viikossa ollut n. 2-3 ja lihaskuntotreenejä 2. Juoksua on tietenkin koko ajan myös ollut. Myös samoina päivinä, kuin muitakin treenejä. Eli aika paljon kahden tai jopa kolmen erilaisen harjoituksen päiviä on ollut. Mutta niistä on siis paljon ollut palauttavaa, kehoa huoltavaa liikuntaa. Pakko kertoa, että ensimmäisellä balancetunnilla en päässyt edes risti-istuntaan. Nyt jo sentään siihen, mutta lootusasentoon on vielä pitkä matka. Pilateksesta taas on ollut iso apu minulle niska-hartiavaivoihin! Suosittelen ja kannustan ehdottomasti kaikkia harrastamaan myös pehmeämpää kehoa huoltavaa liikuntaa!</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kyykkäämisestä sen sijaan tuli minulle vaiva. Vasemman polveni ulkosyrjän yläpuolella kipeytyi kohta, joka vaikutti koko polven liikkuvuuteen. Tämä ongelma tuli esille joulukuun alussa, juuri ennen lomamatkaamme. Siksi päätin, että lomalla vain olen, en juokse, enkä käy salilla. Annan paikkojen palautua kunnolla. Ensimmäisellä bodypump tunnilla loman jälkeen kuitenkin jouduin toteamaan, että vaikka lihakset olivat palautuneet ja levänneet, polvi ei edelleenkään kestänyt kyykkäystä. Kyykyt ovat nyt taolla ehkä pitkänkin aikaa.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ja eihän ne ongelmat tietenkään yhteen polveen loppuneet. Olen tottunut siihen, että joka vuosi vuoden lopulla sairastan jonkin kunnon taudin. Yleensä on ollut jokin pahempi flunssa tms. Nyt sitten tulikin vähän vakavampi infektio, joka lähti ihan viattomasta korvakäytävän tulehduksesta. Korva kutisi kovasti ja unissasi kynsin korvaa ja sain aikaan ihorikon korvaan, josta sitten lähti tämä paha infektio, jota nyt koko joulun olen sairastanut. </span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Infektion nimi on cellulitis. Infektio on syvällä ihonalaiskudoksessa ja sitä normaalisti hoidetaan sairaalassa suonensisäisin antibiootein. Minä en kuitenkaan halunnut lähteä sairaalaan, kun joulukin oli tulossa ja heti oireiden alkaessa olin itsekin jo osannut sairauden diagnosoida ja antibiootin siihen jo kotona aloitin. Eka kerran lääkärissä käydessäni olin ihan hyvissä voimissa ja itsekin uskoin, että kun hoito vahvoilla antibiooteilla päästiin niin nopeasti aloittamaan, niin se ei kerkiäisi lehahtaa kovin pahaksi. Mutta jo muutama tunti lääkärissä käynnin jälkeen vointi oli ihan toinen ja kivut kovat. Melkein jo lähdin sairaalaan, mutta keskustelin lääkärini kanssa ja hän nosti antibioottiannoksen korkeammaksi ja päätin kuitenkin vielä katsoa miten tilanne etenisi. Aamulla menisin kuitenkin uudelleen lääkäriin ja verikokeisiin.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-tygNzSSeods/Urtbxea7YkI/AAAAAAAAAgc/vItgoB4F79k/s1600/WP_20131224_007.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://4.bp.blogspot.com/-tygNzSSeods/Urtbxea7YkI/AAAAAAAAAgc/vItgoB4F79k/s320/WP_20131224_007.jpg" width="180" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aattoiltana apu tuli kylmäpussista, <br />
kun lääkkeillä ei kipuja saanut hallintaan</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Sinnillä olen pärjäillyt joulun yli ja todettava on, että taudin eteneminen oli ihan oppikirjamaisesti nopea ja itse tauti todella raju. Joulupäivä oli vähän helpompi, mutta lähinnä vaan makoilin ja nukuin, koska aika paljon tuli univelkaa kipujen takia valvottujen öiden takia. Mutta... jos joskus minulle vielä tulee jokin sairaalahoitoa ja iv-antibiootteja vaativa sairaus, aion mennä kiltisti sairaalaan saamaan hoidon, edes alkuhoidon... Tämä siis lähinnä itselleni tänne muistukseksi! Vaikka kuinka olisi itse alan ammattilainen ja ymmärtäisi miten hoidetaan muita (!) ja miten oireita seurataan, niin itseään on kuitenkin ihan eri asia hoitaa. Minullakin meni kipulääkeannokset sekaisin, kun kovien kipujen takia en varmaan ollut ihan tolkuissani ja sekoilin laskujen kanssa. Sairaalassa näin ei olisi tapahtunut ja siellä olisin voinut saada kipuihin myös tuhdimpaa kipulääkitystä, joka olisi myös turvallisempaa käyttää, kuin nämä "normaalit" kipulääkkeet.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tapaninpäivänä kävin korvalääkärin vastaanotolla, joka puhdisti korvan moskasta ja huuhteli pirtulla. Hän sanoi kyllä, että vaikka olisi hoidettu alussa suonensisäisesti, ei voi sanoa tai luvata, että taudinkulku olisi ollut yhtään helpompi. Tauti vaan on kova ja tuskallinen. Antibioottiannosta laskettiin tänään, joten voiton puolella ollaan! </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tällä hetkellä näyttäisi siis siltä, että olisin saamassa voiton taudista tällä kotihoidollakin. Tämä tie on ollut vaikea, mutta olen kuitenkin saanut nyt viettää joulun perheeni kanssa. Sekin on jotain!</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Joulu meidän perheessä on sujunut muutoin rauhallisesti ja lepposasti. Pakko kehua ihania poikiani, että ovat kyllä olleet joulun alla ja joulun aikaankin ihmeen kilttejä ja omatoimisia. Leikkineet ja pelanneet sulassa sovussa, eikä ylimääräisiä kätinöitä ole kuulunut. Tämä on kyllä lämmittänyt kipeän äidin mieltä!</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Liikunnat on nyt siis liikututtu ja juoksut juostu tälle vuodelle. Ensi vuosi aloitellaan todennäköisesti varovaisesti kehonhuollon merkeissä sitten, kun ollaan tervehdytty tästä taudista. Varovaiset lenkit tulevat mukaan sitten pikkuhiljaa, kun vointi alkaa sen sallimaan. Antibioottihoito tulee todennäköisesti jatkumaan hyvän matkaa tammikuun puolelle.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Hieman minua nyt jo mietityttää huhtikuussa oleva ensimmäinen puolimaratonini. Mitenköhän käy nyt, kun tämä tauti tuli sotkemaan hyvässä vauhdissa olleen harjoittelun...? Joskaan juuri nyt en sitä jaksa murehtia... kaikki aikanaan!</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mukavaa loppuvuotta kaikille!</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-R9niK4t1cWw/Urtlhokf9nI/AAAAAAAAAgs/LVtDrAZNyfA/s1600/WP_20131225_004.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://2.bp.blogspot.com/-R9niK4t1cWw/Urtlhokf9nI/AAAAAAAAAgs/LVtDrAZNyfA/s400/WP_20131225_004.jpg" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Joulupäivän iltana... meillä pelattiin ulkopelejä sisällä ;)</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-82897913139580892142013-10-21T22:17:00.000+03:002013-10-21T23:11:22.943+03:00Kuntoilijan vakuutusasioiden ihmeellinen maailma<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Nyt on jo lokakuun loppu... Tänään on se päivä, jonka jälkeen pahin kiire pitäisi olla takanapäin... Elän toivossa... :)</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Juoksu kulkee tällä hetkellä erittäin keveästi. Ei mitään ongelmaa, jos ei ilmojen kylmentymistä ja osittaista liukkautta lasketa. Tuntuu, että jaksaisin juosta vaikka kuinka kauan väsymättä. Eilinen puolentoista tunnin lenkki oli aivan huippulenkki kovasta vastatuulesta huolimatta. Tänään 40 min lenkki meni edelleen kevein askelein. Vähän liiankin kevein... </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mietin tänään lenkillä kuinka pk-lenkkien juokseminen onkin nykyään ihanaa ja helppoa. Vielä vuosi sitten ne olivat minulle tylsää pakkopullaa, kun piti pakottaa juoksemaan itsensä tarpeeksi hitaasti, ettei sykkeet nousseet liian korkealle. Nyt voin vaan nauttia lenkeistä, jotka menevät tuosta noin vaan keveästi ja helposti enkä edes mieti asiaa. Olen siis ehkä kehittynyt. Hyvä minä!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ainut mikä minua häiritsee tällä hetkellä, kun puolet tien pinnasta on liukasta ja puolet sulaa asfalttia. Vielä en viitsisi alkaa nastoilla juoksemaan, kun en tykkää juosta niillä sulan päällä. Viime vuonna ei ollut mielestäni tällaista vaihetta ollenkaan, lunta ja jäätä tuli kerralla niin paljon, että pystyi suoraan siirtymään nastoihin. Ongelma mikä ainakin minulle näkyy tulevan on, että liukailla osuuksilla minulla sattuu polven sivuun, samaan kohtaan kuin missä ns. juoksijan polvi vaivaa. Sulalla osuudella kipu katoaa. Eli selkeästi liukkaalla pinnalla juoksutekniikka kärsii, kun pitää varoa ja ajan kanssa seurauksena olisi varmasti joku rasitusvaiva. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Pakkaskelit ovat myös nyt pakottaneet minut kaivamaan villahousut ja muut talvijuoksukamppeet kaapista. Oikein odotan, koska pääsen kaivamaan myös sukset varastosta!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kuntosaliasia ei ole minulla vieläkään ratkennut. Asiaan on enemmän kuin vähän kyllä vaikuttanut se, että on ollut niin kiire koko ajan, että on ollut helpompi lähteä vaan juoksemaan. Mutta pakko tälle asialle alkaa tekemään jo jotain. Näillä keleillä olisi varmaan ihan terveellistä mennä salille harjoittelemaan välillä, ellen sitten suosiolla ala juoksemaan niillä nastoilla.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Näistä edellä mainitsemistani tapaturma-alttiuteenkin vaikuttavista asioista päästäänkiin sitten aiheeseen, josta olen käynyt keskusteluja ja ollut yhteydessä eri vakuutusyhtiöihin. Nimittäin tapaturmavakuutus. Asia nousi pinnalle minun kohdalla nyt uudelleen, kun eräällä nettifoorumilla keskusteltiin tapaturmavakuutuksista ja siitä ovatko ne voimassa juoksutapahtumissa. Olin tarkastanut asian vuosi sitten vakuutusyhtiöstäni ja minulle vastattiin silloin, että tapaturmavakuutus on normaalisti voimassa myös juoksutapahtumissa, koska en ole kilpaurheilija enkä edusta mitään seuraa. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Nyt tiedustelin vakuutusyhtiöstäni foorumilla käydyn keskustelun takia asiaa uudelleen, mutta siksi myös, koska halusin tietää miten vakuutus on voimassa ulkomaan juoksutapahtumissa, koska sellainenkin on minulla edessä. Asiaa tiedustelleet juoksijat olivat saaneet kahdenlaisia vastauksia asiaan samasta vakuutusyhtiöstäkin, kuten minäkin sain tällä kertaa. Minulle pahoiteltiin edellisen virkailijan virheellistä vastausta ja sanottiin, ettei vakuutus olekaan voimassa niissä juoksutapahtumissa, missä ei ole erillistä kuntosarjaa. Eli lähes kaikissa isoissa tapahtumissa. Turvaa pitäisi siis laajentaa koskemaan juoksu-urheilua ja hinta pompsahtaisi lähes viisinkertaiseksi - vain sen takia että osallistun muutamaan sellaiseen tapahtumaan vuodessa missä ei ole kuntosarjaa tarjolla.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Minulle perusteltiin asiaa, että juoksutapahtumat ovat riskialttiimpia kuin esim. juoksulenkit joita juostaan yksin. Hmm.... Miten se sitten selitetään, että kuntosarjassa riski olisi pienempi ja vakuutus on normaalisti voimassa, vaikka kuntosarjat starttaavat kuitenkin ihan samaan aikaan, kuin kilpasarjat ja mielestäni loukkaantumisriski on silloin ihan sama osallistuuko kilpasarjaan vai kuntosarjaan? </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ulkomaan tapahtumiin matkavakuutusta täytyy laajentaa joka kerta erikseen koskemaan juoksutapahtumaa ja poistaa urheilurajoitus, ja se on mielestäni ihan perusteltua ja sen ymmärrän ja sen tiesinkin.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">No, olen sitten ollut myös toiseen vakuutusyhtiöön yhteydessä, johon tutustuessani huomasin, että kyseisessä vakuutusyhtiössä on saatavilla hyvin kattava terveysvakuutus, joka piti sisällään paljon muutakin kuin pelkät tapaturmat. Olen miettinyt ja tutkinut asiaa aika tarkoin ja huomasin, että olen vakuuttanut itseni kyllä hyvin pahojen asioiden takia, mutta muutoin en ole vakuuttanut itseäni kuin tapaturmien varalta, joka pitää sisällään vain vamman hoitokulut.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Selitin tämän kiemuraisen kuntourheilijan vakuutusongelman virkailijalle viime viikolla, ja hänpä olikin selvitellyt asiaa juurta jaksain ja soitti minulle tänään. Kyllä se niin on, että minun kohdalla ja muidenkin<b> kuntoilijoiden kohdalla juoksutapahtumiin osallistuminen kuuluu ihan normaalin tapaturmavakuutuksen piiriin</b>. En ole kilpaurheilija, en edusta mitään seuraa ja ilmoitan itse (eikä seura) itseni juoksutapahtumiin. Ei siis vaadita erillistä urheilijavakuutusta. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Niin ja se hinta... Huomattavasti paljon laajemmalle vakuutusturvalle hinta on vain reilut kaksi kertaa isompi kuin nykyisen tapaturmavakuutukseni. Taitaa siis ainakin tapaturma-/terveysvakuutuksen osalta itseltäni vakuutusyhtiö nyt muuttua, mahdollisesti myös matkavakuutuksen osalta, kunhan sen kiemurat ensin kunnolla käyn läpi. Minulle ei näissä vakuutusasioissa ensijaista ole välttämättä hinta, vaan vakuutuksen sisältö ja kattavuus, mutta ainahan helpottaa jos hintakin on sitten edullisempi.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Missään nimessä en halua moittia nykyistäkään vakuutusyhtiötäni, jonka kanssa kuitenkin ne vahingot mitä meille ovat sattuneet, ovat hoituneet todella hyvin. Siksi en olekaan valmis koko vakuutuspakettiani ainakaan vielä muualle siirtämään, mutta tuo terveysasia on kuitenkin minulle tärkeä, kun se ei kuitenkaan koske pelkästään vain minua, jos minulle jotain pääsisi sattumaan. Jos toinen yhtiö tarjoaa paremman turvan, se on aika lailla ratkaisevaa.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br />Tällaisia pohdintoja tällä kertaa ja mainittakkon vielä, että ilmeisesti kiireen ja "liian ajattelun" takia purulihakseni ovat huomattavan kipeät, niin kipeät, että harkitsen yöksi sirdaludin ottamista. Jos joku on nähnyt minut tänään auton ratissa aukomassa suuta ja vääntämässä naamaa, johtuu se siitä että yritin rentouttaa purulihaksia silloin kun kukaan ei näe ;) Minulla on siis paha tapa kitkuttaa takahampaita kun keskityn oikein kovasti johonkin ja nyt olen ilmeisesti öisinkin miettinyt asioita ja kitkuttanut takahampaita yhteen... Kaikkea sitä :)</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-Sz3wEv2qZ_Q/UmWAp_xPCoI/AAAAAAAAAeY/xuAy-GveYww/s1600/426975_2981578931037_185172347_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://2.bp.blogspot.com/-Sz3wEv2qZ_Q/UmWAp_xPCoI/AAAAAAAAAeY/xuAy-GveYww/s400/426975_2981578931037_185172347_n.jpg" width="271" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näitä kelejä odotellessa... :)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-47154719647378084562013-10-13T20:37:00.000+03:002013-10-13T21:42:32.215+03:00Ylimenokaudesta peruskuntokauteen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-5GqtvJ9y7tE/Ulpj6FkGO6I/AAAAAAAAAck/p71yPi4gkFg/s1600/WP_20131005_19_26_33_SmartShoot.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="225" src="http://1.bp.blogspot.com/-5GqtvJ9y7tE/Ulpj6FkGO6I/AAAAAAAAAck/p71yPi4gkFg/s400/WP_20131005_19_26_33_SmartShoot.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tonttukausi on jo alkanut...</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kiimingin jälkeen fiilikset ovat olleet erittäin hyvät. Olin kyseisen puolikkaan jälkeen vielä varma, että juoksisin ainakin yhden puolikkaan tälle syksyä. Mutta onneksi olen oppinut tulkitsemaan kehoni viestejä ja ymmärsin muutamassa päivässä, että nyt on aika pienelle ylimenokaudelle. Oli aika vaan olla ja levätä sekä tehdä muita hommia, kuten niitä tekemättömiä koti- ja pihatöitä, jotka yleensä jäävät kakkossijalle, kun pitää valita lenkin tai niiden väliltä... </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kiimingin juoksun jälkeen Morton oli jalassa aika ärhäkkäänä. Luonnollisesti se nyt syksyllä oireileekin, koska juoksurasitusta on jalka saanut kesän aikana aika tavalla. Yllätykseksi jalka rauhottui kuitenkin muutamassa päivässä. Vaurioiksi minulle jäivät vain kyseisen jalat keskimmäiset varpaat, jotka olivat mustat ja verimössöiset. Mortonin kipuilessa juoksen kyseiset varpaat kippurassa ja siinä ne sitten pääsevät vaurioitumaan, kun iskeytyvät kärki edellä maahan.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Yleensä jatkan kevyttä lenkkeilyä jo muutaman päivän kuluttua kisasta. Nyt ei huvittanut. Yhtään ei haluttanut lähteä minkäänlaiselle lenkille. Viikon kuluttua Kiimingistä olimme lasten kanssa etelässä hautajaisreissussa. Olin ajatellut, että siellä viimeistään lähden lapsuuden maisemiin pururadalle juoksemaan. Edelleenkään ei huvittanut. Mutta en ottanut asiasta stressiä. Ehkä olin jo sopeutunut ajatukseen, että tästä tulee nyt pieni ylimenokausi. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Perheessä oli ollut flunssaa ja etelän reissulta kotiuduttamme yksi pojista tuli sairaaksi. Ja itsellekin tuli lihakset ja kurkku kipeäksi sekä kahtena iltana nousi myös lämpö. Rytmihäiriöt vähän myös viestittivät, että kropassa ei ole kaikki ihan kunnossa. Muutoin ei vaivannut mikään. Eli viimeistään nyt tiesin, että ylimenokausi on nyt tässä ja liikunnat unohdetaan niin kauaksi, kun ollaan taas täysin terveitä. Mutta sen verran tein kuitenkin uusia juoksusuunnitelmia, että ilmoittauduin kevääksi Prahan puolikkaalle. On jotain konkreettista mitä odottaa ja mitä varten alkaa taas treenaamaan.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-Dkpbi7ehgko/Ulq7vfgTIOI/AAAAAAAAAc0/H_dAxFliT9Y/s1600/1_8623764349_419761_16636_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="210" src="http://4.bp.blogspot.com/-Dkpbi7ehgko/Ulq7vfgTIOI/AAAAAAAAAc0/H_dAxFliT9Y/s400/1_8623764349_419761_16636_o.jpg" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Työelämässä eletään joka vuosi kiireistä aikaa näin lokakuussa, koska on budjetointiaika ja tällä hetkellä on vielä kaikkea muutakin uuden suunnittelua siihen päälle. Keskityin koko viikon sitten täysillä vain työntekoon, kotiin ja koti-/pihatöihin. Kaverin kanssa yhteistuumin olimme päättäneet viettää lauantain laittamalla hyvää ruokaa sekä laitellen pihaa talvikuntoon sekä istuttaa jotain syyskukkiakin ilahduttamaan pimenevää syksyä. Ja varsin hauska ja terapeuttinen päivähän siitä muodostuikin. Yhtään ei haitannut, vaikka pieni vesisade oli ilonamme koko päivän. Olisi itseasiassa ollut varsin mukava kisakeli!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-QxOHCD-Q4XE/UlrActbUXtI/AAAAAAAAAdA/Re1RCL1xi7k/s1600/WP_20131005_00120131013115936.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="225" src="http://1.bp.blogspot.com/-QxOHCD-Q4XE/UlrActbUXtI/AAAAAAAAAdA/Re1RCL1xi7k/s400/WP_20131005_00120131013115936.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hyvässä seurassa ja loistavilla eväillä saa vaikka mitä aikaan!</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-Vhl2g5aG7jw/UlrCLWOz0_I/AAAAAAAAAdM/VabEupIu5m4/s1600/WP_20131005_0112013101310592120131013110332.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="316" src="http://3.bp.blogspot.com/-Vhl2g5aG7jw/UlrCLWOz0_I/AAAAAAAAAdM/VabEupIu5m4/s400/WP_20131005_0112013101310592120131013110332.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Taustalla näkyvistä "pikkutontuista" oli iso apu, kun jaksoivat kuskata meitä puutarhakauppaan monta kertaa, kun huomasimme, että jokin loppui tai keksimme jotain uutta mitä tarvitsisimme :)<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: small;">Nyt olikin sitten jo kaksi viikkoa kulunut ja mieli alkoi jo haluamaan juoksun pariin. Vointi oli hyvä ja flunssa ei tullut tuon pahempana päälle. Viikonloppuna oli ollut myös Vaarojen Maraton Kolilla, jossa oli useampi tuttu juoksemassa. Olin tiiviisti seurannut livetulosseurantaa sekä livekeskustelua facebookryhmässämme, miten juoksukaverit siellä pärjäävät. Matkat siellä olivat 15 km - 84 km erittäin haastavassa maastossa. Huikeita suorituksia seuraamalla alkoi itsellekin tulla sellainen polte päästä maastoon kisaamaan, että ihan piti itseä ottaa jo niskasta kiinni, että nyt pitää rauhoittua ja miettiä realiteetteja... ;)</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: small;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-Gv3xLCSp0oM/UlrHCIeRnLI/AAAAAAAAAdc/_Y_uaMR0LzY/s1600/vaarojen_maratonin_reittikartta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://3.bp.blogspot.com/-Gv3xLCSp0oM/UlrHCIeRnLI/AAAAAAAAAdc/_Y_uaMR0LzY/s320/vaarojen_maratonin_reittikartta.jpg" width="224" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: small;"><br /></span></div>
</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Pakko myös tunnustaa, että jälleen kävin itseni kanssa keskustelua tuosta pidemmän matkan (maratonin) juoksemisesta. Joko maantiellä tai maastossa... Jos juoksisin viileällä kelillä ja juoksisin oikein rauhallisesti ja varmasti huolehtisin oikein huolella nestetasapainosta matkankin aikana... Enkö silloin voisi lähteä pidemmällekin matkalle...? Varmaan voisinkin, mutta on eri asia kuinka järkevää se on. Varmaan tähän asiaan tulen palaamaan vielä monta kertaa. Miehenikin sanoi minulle, että mikä kumma siinä on että sen puolikkaan juokseminen ja siinä kehittyminen ei riitä? Niin mikä siinä on? Sen haluaisinkin tietää...</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Alkuviikosta sitten lähdin reilun kahden viikon totaalitauon jälkeen kevyelle lenkille. Ja voi elämä, että juoksu tuntuikin hyvältä! Jalat olivat todella keveät ja olisi haluttanut juosta kovempaakin, mutta jätin sen suosiolla seuraavaan lenkkiin, jossa ohjelmassa oli alkuverkat 10 min + 30 min tv-reipas + loppuverkat 10 min . Vauhtiosuus meni todella kevyellä ja helpolla juoksulla niinkuin pitikin ja hyvillä sykkeillä, jotka pysyivät alle anaerobisen. Olin todella tyytyväinen juoksun helppoudesta. Tauko todellakin oli tehnyt minulle erittäin hyvää!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Pohdinnassa ja mietinnässä on oikeastaan koko syksyn ollut myös lihaskuntoharjoittelu. Miten ja missä harjoittelen tulevan peruskuntokauden aikana... Ja vieläkään en ole osannut tehdä päätöstä! Joka toinen päivä olen menossa crossfit salille, kuten viime talvena ja joka toinen päivä normisali erilaisine jumppineen ja spinningeineen on viemässä voiton. Pikkuhiljaa pitäisi päätös tehdä tuonkin suhteen!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tänään oli kuitenkin ohjelmassa lajinomaista voimaharjoittelua mäkijuoksutreenien ihmeellisessä ja tänään vähän rajussakin maailmassa. Normaalisti olen tehnyt mäkijuoksutreenejä loivissa pitkissä ylämäissä tai lyhyissä jyrkemmissä mäissä, mutta kai ne Kolin juoksijoiden hehkutukset saivat sen aikaan, että päätinkin tehdä vähän rajumman treenin Köykkyrin rinteessä. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Verryttelin ensin pururadalla ja sitten hölkkäämään rinnettä ylös. Eka nousu menikin ihan mukavasti. Kevyesti hölkkäsin ja helposti pääsin kipuamaan rinteen ylös ja alas kävellen ja palautellen. Alhaalla juomahörppy ja sama uudestaan. Nyt ei enää ihan yhtä helposti mennytkään. Sain tosissaan tehdä töitä, että juoksuaskelin pääsin ylös. Sama toistui kolmannella kerralla. Sitten oli puolen välin 3 min palautumistauko. Neljäs kerta oli taas vähän helpompi, mutta viides kävi niin voimille, että puolessa välissä oli pakko laittaa kävelyksi ja päätäkin alkoi särkemään. Päätä jyskytti sydämen sykkeen tahtiin... Minun oli pakko luovuttaa ja päätin jättää viimeisen kuudennen kerran tekemättä. Alas päästessäni jalat tärisivät ja olo ei ollut mitenkään loistava. Loput vedet juomapullosta huiviin ja autoa kohti. Vielä autossakin minulla jalat tärräsivät niin paljon, että hetki piti istua vaan aloillaan, ennenkuin uskalsin lähteä ajamaan.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Varmaan ne lihaskuntoharjoittelut tulevat minulle tarpeeseen, koska nytkin huomasi että lihaskestävyys ei pitänyt niin kauan kuin olisi pitänyt. Toki harjoitus on normaalia rajumpi, mutta kyllä tuo kuusi vetoa olisi pitänyt pystyä tekemään. Seuraavalla kerralla sitten! Tai ehkä seuraavalla kerralla kävelenkin rinteen ylös ja juoksen sen alas. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-BZuMp4Qbldk/UlrWN3jTiRI/AAAAAAAAAds/wlvG4QdLhbg/s1600/WP_20131013_002.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://2.bp.blogspot.com/-BZuMp4Qbldk/UlrWN3jTiRI/AAAAAAAAAds/wlvG4QdLhbg/s400/WP_20131013_002.jpg" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämän päivän treenimaasto</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Uusi peruskuntokausi on nyt saatu sitten aluilleen. En vielä analysoinut ja vetänyt yhteen tätä kulunutta kautta, mutta palaan siihen vielä myöhemmin. Ensi kauden tavoitteet ja kisat ovat vielä vähän auki ja kun ne ovat selvillä kirjoittelen sitten niistä ajatuksista erillisessa blogitekstissä. Kaikkinensa voin kuitenkin todeta, että vaikka asettamiini tavoitteisiin en päässytkään tällä kaudella, siitä huolimatta olen kauteen ihan tyytyväinen! Se oli kuitenkin nousujohteinen. Loppuvuonna tulen juoksemaan ainakin Iin testijuoksuja (5 - 10 km) ja katsotaan miten niissä onnistutaan. Lauantaina 2.11. pääsen siis jo seuraavan kerran ulkoiluttamaan numerolappua!</span>Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-48794254678954286512013-09-22T18:56:00.000+03:002013-09-23T20:42:25.752+03:00Ennätysjuoksu Kiiminki-maratonilla<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-ww2IIiCfFQ8/Uj7zED8vK1I/AAAAAAAAAa8/h9BTxuFhvdg/s1600/Kiiminki-maraton.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="83" src="http://1.bp.blogspot.com/-ww2IIiCfFQ8/Uj7zED8vK1I/AAAAAAAAAa8/h9BTxuFhvdg/s400/Kiiminki-maraton.gif" width="400" /></a></div>
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jälleen oli edessä kisaviikko. Muu elämä vaan ei pystynyt asiaa oikein huomioimaan. Aikataulutuksia, työmatkaa, palavereita sekä vihoittelevaa hammasta. Hampaan takia oli fiilikset välillä ihan maassa, koska kyllä jäytävä hammassärky jos mikä saa tuntemaan itsensä sairaaksi. Torstaina pääsin hammaslääkäriin uudelleen ja kuun alussa korjattua hammasta sekä sen yläpuolella olevaa hammasta vähän hiottiin ja tämä toimenpide onneksi auttoikin jo pahimpaan kipuun. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Valmistautuminen tulevaan kisaan jäi ihan nollille. Yritin hampaasta huolimatta kuitenkin syödä suht oikein, mutta minkäänlaista tankkausta ei tullut tehtyä. Paitsi että join kyllä kahden päivän aikana litran Vital tuoremehua, jota en normaalisti olisi kyllä tehnyt, mutta mielessä oli kuitenkin tuo tuleva kisa. Hirmu nopeasti oltiinkiin taas perjantaissa ja kohta olisi kisapäivä. Perjantai-iltana minulla vaan väsytti... Ei ollut yhtään fiilistä, että huomenna juostaan...</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kisapäivään herätessä mieli oli kuitenkin suht levollinen. Hyvin nukuttu yö takana ja ilma näytti minun mielestäni täydelliseltä! Sopivan viileää, pilvistä ja yöllä / aamulla oli myös satanut. Maa oli märkä ja ilmassa olisi paljon happea. Pojallani oli samana päivänä myös jalkapalloturnaus edessä ja aamulla laitoin hänet ensin matkaan ennenkuin aloin itseäni laittamaan juoksukuntoon. </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Siinä puuhastellessani luin samalla tabletista muiden juoksijoiden fiiliksiä ja mietteitä tulevasta päivästä ja kyllä se itselläkin alkoi hymyilyttämään ja kisafiilis tarttumaan.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Matka Kiiminkiin oli suht nopea. Hyvissä ajoin olin perillä ja parkkipaikalla törmäsinkin heti Sannaan, jonka kanssa lähdettiin kisakansliaa kohti hakemaan numerolappua. Heti näytti, että tapahtumasta oli tulossa suht iso juoksutapahtuma. Porukkaa oli jo hyvin paikalla ja lisää tuli koko ajan. Pukukopissa sitten Lottakin liittyi seuraamme ja lähdimme yhdessä tekemään alkuverkkoja. Tässä vaiheessa fiilikset olivat jo korkealla ja oikein odotin, että pääsen kohta juoksemaan! Hartain toiveeni oli saada tehtyä nyt uusi ennätys ja aikatavoite mielellään alle 2.05. Toki se kahden tunnin alituskin siellä takaraivossa koko ajan oli, mutta usko siihen ei minulla ollut kovin luja.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-FkfjU9ZMh9I/UkB530I0HCI/AAAAAAAAAb4/1aNv3J1zRps/s1600/_full.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="225" src="http://3.bp.blogspot.com/-FkfjU9ZMh9I/UkB530I0HCI/AAAAAAAAAb4/1aNv3J1zRps/s400/_full.jpg" style="cursor: move;" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-SOuUHgpl6_4/UkB5VK4lPcI/AAAAAAAAAbs/qepybB8kteE/s1600/_full+(1).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="225" src="http://3.bp.blogspot.com/-SOuUHgpl6_4/UkB5VK4lPcI/AAAAAAAAAbs/qepybB8kteE/s400/_full+(1).jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Lähdimme yhdessä Lotan kanssa taas taivaltamaan alkumatkaa. Sanna me lähetettiin jo heti lähtöviivan jälkeen nopeimpien juoksijoiden perään tekemään omaa huippujuoksuansa. Taival lähtikin mukavasti heti alusta asti käyntiin. Ilma oli täydellinen! Kerrankin kunnon ilma juosta! Meitä oli alkukilometreillä aika paljon juoksijoita samassa porukassa ja yhden miehen bongasin, jonka epäilin juoksevan sitä tahtia, että Lotta hyötyisi hänen vauhdistaan. Mainitsin asiasta Lotalle ja kohta hän olikin jo miehen vieressä juoksemassa samaa vauhtia. Itse en siihen kyytiin mukaan lähtenyt, koska minulle riitti noin kahden tunnin tavoitevauhti ja sitä vauhtia pystyin todella helposti sillä hetkellä juoksemaan.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ensimmäisen juomapaikan jälkeen minulle nousi hetkeksi kylmä hiki pintaan, kun kauhistuin vatsani reaktiota Dexal urheilujuomaan. Dexal pitäisi olla minulle ihan sopiva ja olen käyttänyt sitä ennenkin, koska sitä saa sopivina annospusseina mitkä helppo kuljettaa mukana. Mutta nyt kuitenkin vähän juomapaikan jälkeen tuntui, että vatsani kääntyy ympäri ja siihen oikeasti myös sattui. Päätin heti, että loppumatkan aikana otan vain vettä ja käytän Squeezyn geelejä, jotka vähän varmuuden vuoksi otin mukaan. Onneksi otin!</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">4-5 km kohdalla pitkä punapaitainen mies juoksi eteeni ja hänen tahtiinsa minun askeleet sopivat täydellisesti! Kellosta vilkuilin vauhteja ja vauhti oli juuri sopiva ajatellen kahden tunnin alitusta. Mietin välillä ärsyttiköhän miestä kun juoksin aivan hänen kintereillään. En voinut tai viitsinyt puhuakaan hänelle mitään, koska hänellä oli kuullokkeet korvilla ja oletettavasti hevi pauhasi hänen korvissaan. Noin 7 km kohdalla kaarteessa mies varmaan tarkotuksella päästi minut ohi. Vedin sitten juomapaikalle asti, mutta siellä sitten vähän taktisesti join rauhassa kävellen ja odotin, että mies menee minun ohitse, että pääsen taas peesiin. Jotenkin oli helpompi juosta toisen perässä. Näin jatkoimme sitten puolimatkaan asti.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Juoksu oli ollut aivan älyttömän helppoa! Fiilikset olivat minulla aivan taivaissa. Kelloa en mitenkään hirveästi vilkuillut, mutta sen verran olin tietoinen, että kympin sekä vartin ennätykset olisivat nyt menneet uusiksi aivan heitämällä. Puolimatkassa punapaidan tahti vähän hidastui ja menin ohi. Minulla oli virtaa ihan hirveästi. Pyrin pitämään tahdin kuitenkin tavoitevauhdissa, etten väsähtäisi liikaan yrittämiseen. Harmitti vähän, kun se punapaita jäi jonnekin. Tarkoituksellako hän hiljensi tahtia, kun roikuin hänen perässään? Mutta jatkoin matkaani ja nyt alkoi tulla myös selkiä koko ajan tiheämmin vastaan. Minulla ei ollut väsymyksestä tietoakaan. Olin riemuissani, kun pystyin juoksemaan niin helposti ja aloin uskomaan jo, että tulen tällä juoksulla alittamaan kahden tunnin rajan, joka on tämän kauden tavoitteeni.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Minulle oli kerrottu, että Kiimingin reitti oli nopea, mutta tylsä. Itse en pitänyt reittiä tylsänä ollenkaan. Itseasiassa tykkäsin reitistä kovasti! Reitillä oli aika paljon mutkia ja kaarroksia ja aina niissä "hidastavissa" mutkissa minulla tuli Kari mieleen ja alkoi hymyilyttämään. Kari ei olisi tykännyt niistä mutkista yhtään. :) 15 km taivallettuani havaitsin, että tuttu punapaita meni ohitseni. Riemuitsin mielessäni, että nyt vaan imuun ja perässä maaliin. Siinä vaiheessa meitä olikin useampi juoksija samassa ryppäässä, joten minun roikkuminen ei varmaan häirinnyt tätä miestä niin paljon.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mutta sitten ennen 17 km minulla alkoi morton olla jo hyvin vihaisella päällä ja sen lisäksi myös matka alkoi painamaan takapuolessa ja se vaikutti jalkoihin. Jalat eivät suostuneet enää liikkumaan niin nopeasti kuin olisin halunnut. Samoihin aikoihin minua juoksi vastaan yksi mies, jonka kanssa alkumatkasta hetki juostiin ja hän huuteli tien toiselta puolelta vieläkö olen alle kahden tunnin vauhdissa. Siinä vaiheessa vielä uskalsin vastata, että vielä olen siinä vauhdissa. Jalkojen painamisesta huolimatta olin tyytyväinen siihen, miten ne kuitenkin sain toimimaan. Vauhti hiipui, mutta ei toivottomasti. Punapaita oli kuitenkin nyt ottanut eroa minuun ja ihan reippaasti.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jalkojen kanssa jouduin vähän sinnillä tekemään töitä, mutta muutoin jaksoin edelleen juosta hyvin. Ajattelinkin, että kunto minulla on kyllä ihan kohdillaan, mutta takapuoleen pitää lihaskuntoa alkaa kehittämään lisää. Keskityin nyt vaan jatkamaan matkaa kieli keskellä suuta ja pitämään ajatukset kasassa. Yhtään en antanut ajatuksissa valtaa sille missä ajassa nyt maaliviivan tulisin ylittämään. 18-20 kilometrit olivatkin selkeästi hitaimmat kilometrit, ollen reilun 6 minuutin kilometrejä. 20 km jälkeen sain kuitenkin jostain voimaa ja päätin, että ohitan pari edellä juoksevaa tyttöä. Jalat olivat raskaat, mutta siitä huolimatta ne suostuivat liikkumaan. Ohitin tytöt, mutta sitten koitti mielestäni matkan vaikein osuus... Matkaa maaliin varmaan 500m, mutta tuntui ettei se tule ikinä. Eka kieroksella en pitänyt lopun loivaa pitkää nousua ollenkaan pahana, mutta nyt toisella kierroksella se tuntui loputtoman pitkältä matkalta. Tällä matkalla takaa tuli yksi vanhempi mies, joka meni ohi sekä myös pari naista pääsi minusta ohi. Vihdoin koitti maaliviiva ja kuulin, kun kuuluttaja sanoi nimeni ja aikani 2.03 ja jotain... Olin niin tyytyväinen ja siinä vaiheessa edes sen kahden tunnin rajan yli meneminen ei jaksanut harmittaa. Olin parantanut enkkaani kuitenkin yli 6 min!!!</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-Zb-QeVDxvbg/UkB8FNq1leI/AAAAAAAAAcE/emUkxL80xT4/s1600/_full+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://3.bp.blogspot.com/-Zb-QeVDxvbg/UkB8FNq1leI/AAAAAAAAAcE/emUkxL80xT4/s400/_full+%25282%2529.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Loppusuoralla... Hei, minähän juoksen! ;) </td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jalat minulla oli pysähtymisen jälkeen todella tönköt. Myös morton oli todella vihainen! Vähän nilkuttaen jouduin kävelemään pukuhuoneeseen ja portaiden kävely alas oli kyllä aika suoritus. Mutta niin vaan ne kaikki vaivat unohtuivat heti, kun pukuhuoneeseen pääsi. Siellä oli iloisia naamoja odottamassa ja kaikki "meidän porukasta" oltiin parannettu enkkojamme yli 6 minuuttia. Huikeita aikoja ja suorituksia tytöiltä! </span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Suihkun jälkeen mentiin sitten katsomaan palkintojenjakoa ja keiton syöntiin. Tässä tapahtumassa meille tosiaan kuului myös jauhelihakeitto osallistumismaksuun ja siitä kyllä iso plussa tapahtuman järjestäjälle. Varsinkin, kun olin omat palautusjuomani unohtanut aamulla kotiin... Kaikkinensa tykkäsin kovasti tästä juoksutapahtumasta. Kaikki toimi loistavasti: reitti oli hyvä, huoltopisteitä riittävästi, niillä homma toimi, kaikkialla ihmiset olivat ystävällisiä ja paljon plussaa tiloista ja tuosta ruokailu mahdollisuudesta. Tähän tapahtumaan tulen varmuudella osallistumaan tulevaisuudessakin!</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Paljon tuli nyt mietittävää taas tulevan harjoittelun suhteen. Mietintää myös siitä oliko tämä kauden viimeinen kisa vai ei... Kelit olisivat nyt mitä parhaimmillaan, mutta toisaalta morton jalka vaatisi nyt vähän rauhoittamista... Mutta ehkäpä palaan tähän asiaan sitten uuden blogikirjoituksen merkeissä!</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-FVa7KRcjDgc/Uj8QG1bcRgI/AAAAAAAAAbc/uEWACuHOq98/s1600/WP_20130922_001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="225" src="http://4.bp.blogspot.com/-FVa7KRcjDgc/Uj8QG1bcRgI/AAAAAAAAAbc/uEWACuHOq98/s400/WP_20130922_001.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-39167975494300697082013-09-08T23:01:00.002+03:002013-09-22T16:42:15.091+03:00Ylivieskan Kärkimaraton - vähän erilainen puolikas<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tämä viikko meni lepäillessä, suorittamatta mitään liikuntaa. Edellisen viikonlopun liikuntapäivä painoi aika lailla reisissä ja lauantaille oli kuitenkin puolikas juostavana. Muutoinkin työviikko oli</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"> </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">kiireinen</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"> ja vähän jännitin miten saan syötyä oikealla lailla ja riittävästi. Toisaalta nykyään enää en stressaa tuon syömisen suhteen, koska tiedän selviäväni puolikkaasta ilman isoja tankkauksia. Syömisten ja juomisten suhteen sitten kuitenkin onnistuin ihan kohtalaisesti, joskin edes puoleen en hiilihydraatti määrissä päässyt, mutta söin kuitenkin oikeaa ruokaa jota hieman täydensin myös tankkausjuomalla. Itse juoksutapahtumasta kehkeytyikin sitten varsin erilainen kuin mitä koskaan minulla on ollut.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Lauantai aamuna lähdimme miehen kanssa jo ennen puolta kymmentä ajelemaan mutkan kautta kisakaupunkia kohti. Nuorimmainen piti viedä mummolaan päiväksi hoitoon. Matkan aikana vielä "tankkailin", join pullollisen urheilujuomaa sekä lisäksi vettä. Fiilikset olivat hyvät ja rauhalliset. Kisakansliassa numerolapunhaussa törmäsinkin sitten jo heti ensimmäiseen tuttuun juoksijaan, Kariin. Pukuhuoneeseen päästyäni siellä olikin sitten heti kerralla monta tuttua paikalla ja oudommatkin tulivat siinä samalla tutuiksi. Ilmapiiri oli erittäin lämminhenkinen ja kannustava. Siltä pohjalta oli erittäin mukava lähteä juoksemaan tulevaa koitosta. Miehenikin kommentoi jälkikäteen, että oli tykännyt tapahtuman ilmapiiristä ja meistä juoksijoista näki, että meillä oli erittäin kannustava ilmapiiri ja hyvä fiilis. Juuri sellainen sen pitääkin olla!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-14_jd0xBeIE/Uiy4AssoZ-I/AAAAAAAAAac/ztFDkzcRqjI/s1600/Ylivieska+2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="238" src="http://4.bp.blogspot.com/-14_jd0xBeIE/Uiy4AssoZ-I/AAAAAAAAAac/ztFDkzcRqjI/s400/Ylivieska+2.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Palaverin pitoa ennen starttia :)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Vihdoin koitti lähdön aika. Maratonin juoksijat olivat lähteneet tuntia ennen meitä ja vartin juoksijat lähtivät yhtäaikaa meidän kanssa. Ensin meidän oli kierrettävä urheilukenttä kerran ympäri, ennen kuin pääsimme itse maratonreitille. Lähdimme yhdessä Lotan kanssa taivaltamaan matkaa, koska meillä suurinpiirtein oli samat aikatavoitteet, joskin minä tulisin olemaan se hitaampi juoksija. Alkumatka menikin kuin siivillä! Kilometrit vaan soljuivat kuin itsestään. Noin neljän kilometrin kohdalla pukukopista tutuksi tullut nainen liittyi seuraamme ja matka jatkui porukalla mukavia jutustellen.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">7 km kohdalla minulla alkoi morton vaivaamaan ja jouduin vähän muuttamaan tahtia. Vähän harmitti, kun vaiva alkoi jo niin varhaisessa vaiheessa. Tiesin kuitenkin entuudestaan, että se vielä turtuisi, mutta seurauksena olisi rakko ja kynnen lähtö, koska tuon vaivan seurauksena vedän aina saman varpaan kippuraan ja se vaurioituu sitten juostessa. 9 km kohdalla kipu olikin jo turtumassa, mutta olin jo jäänyt hieman muiden vauhdista. Ilma oli lämmin ja aurinko porotti, mutta ihme ja kumma kestin lämmön hyvin tällä kertaa. Kympin kohdalla olin 58-59 min. Ei paha tahti ollut ollut ollenkaan!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mutta sitten tuli peltotaipaleet ja vastatuuli. Sillä hetkellä juoksin vielä ihan yksin, joten kenenkään kanssa ei voinut vuorotella tuulenhalkojana oloa. Pakko sanoa, että aika raskasta oli juosta vastatuuleen. Joskus 12 km jälkeen minulla alkoi sitten jalat painamaan ja tuntui, etten saa niitä liikuteltua sitä tahtia kuin olisin halunnut. Jaksoin hyvin juosta muuten, mutta jalat olivat yhteistyökyvyttömät... Tämä on jälleen yksi merkki siitä mitä minun täytyy ensi talven aikana tehdä. Pakarat täytyy saada yhtä vahvoiksi kuin reidet, koska ne ovat tällä hetkellä ihan eri paria...</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jalkoja lukuunottamatta juoksu ei ollut vaikeaa kuitenkaan. Vauhti oli hidastunut tavoitevauhdin alle, mutta ei toivottomasti kuitenkaan. Jotenkin tykkäsin reitistäkin, ja jopa vilkuilin maisemiakin. Peltoahan se oli suurimmaksi osaksi kyllä, mutta siitä huolimatta. Vähän välillä vaan ihmettelin, kun juomapisteet olivat niin harvakseltaan. Olisin kaivannut saada juoda vähän tiheämmin, mutta pärjäsin kuitenkin hyvin. Minulla jopa hymyilytti juostessa! Jatkoin yksinäistä taivaltani.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mutta sitten 16 km kohdalla tapahtui jotain, joka muutti juoksuni sitten lopullisesti. En halua tässä tarkemmin kertoa mitä reitillä sattui, mutta lyhyesti sanottua toinen juoksija tarvitsi apuani, enkä voinut häntä yksin sinne taipaleelle jättää. Seuraavalle juomapisteelle oli aika pitkä matka siinä vaiheessa ja onneksi sain myös toisilta juoksijoilta vähän apuja matkan varrella, että selvisimme seuraavalle juomapaikalle. Sieltä sitten minulle sanottiin, että ensiapua on tulossa pyörällä reitille. Vähän aikaa vielä jatkoin tämän toisen juoksijan kanssa, mutta hän sanoi sitten pärjäävänsä ja siinä vaiheessa oltiinkin jo ihmisten ilmoilla, joten joku oli kuitenkin lähistöllä jos jotain vielä sattuisi.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kauaa en saanut hölkättyä kun seuraava mahdollinen avuntarvitsija tuli selkä edellä vastaan ja hänen kanssaan hölkkäilin hetken ja yritin tsempata eteenpäin. Hänellä ei kuitenkaan mitään isompaa hätää ollut, joten jatkoin matkaani taas eteenpäin yksin. Mitään tarvetta minulla ei ollut enää kiristää vauhtia, vaan rauhallisesti hölkkäilin loppumatkan maaliin. Viimeisetkin kilometrit menivät varmaan tosi hitaasti (en ole purkanut vielä sykemittaria) ja rauhalliseen tahtiin, koska loppusuoraa hölkätessäni en ollut yhtään väsynyt tai uupunut, vaan olisin voinut lähteä vielä vaikka toisellekin kierrokselle jatkamaan matkaa.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-ZSTqJxLqiWE/UjV-c0EYrJI/AAAAAAAAAas/iYJCtAtNlOg/s1600/048+%5B640x480%5D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="http://1.bp.blogspot.com/-ZSTqJxLqiWE/UjV-c0EYrJI/AAAAAAAAAas/iYJCtAtNlOg/s400/048+%5B640x480%5D.JPG" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Maalissa tapasinkin sitten heti tuttuja ja myös reitin varrella tapaamia muita juoksijoita tuli minua heti tervehtimään. Yhdessä sitten odotimme ja toivoimme, että maaliin saapuisi myös nämä vaikeuksia kärsineet ja niinhän siinä kävi, että kumpikin pääsi maaliin! :) Upeaa sinnikkyyttä ja taistelua! Kerkesin myös sopivasti paikalle näkemään kun meidän Kari pokkasi palkinnon kakkossijasta. Mahtavaa!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Oma aikani (n. 2.15) jäi sitten ennätyksestä ja tavoitteesta aika rutkasti, mutta en silti ollut pettynyt. Facebookissa kerkesin jo sanoa omaa aikaani vaisuksi, mutta tarkennettakoon, että minulle ja minun tavoitteisiin nähden se on vaisu. Jollekin muulle se voi olla jotain muuta, kuten oli minulle viime vuonna, kun tavoitteeni oli alittaa tuo 2.15. Missään tapauksessa en pidä huonona juoksijana ketään, joka juoksee tuohon aikaan tai hitaammin. Meillä kaikilla on kuitenkin omat tavoitteemme mihin pyrimme ja vertaamme omia tuloksia siihen omaan tasoomme.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Juoksun jälkeen olikin mukava mennä sitten uimahalliin pesytymään ja siellähän sitä heti törmäsi tuttuihin naisiin, joiden kanssa kisaa piti taas käydä läpi. Mahtavia onnistumisia oli sinä päivänä tapahtunut ja hymy oli herkässä kaikilla. Saunan jälkeen jututin myös kahta aika nuorta tyttöä, joista toinen oli nyt juossut ensimmäisen puolikkaansa. Hienoa, että nuoretkin ovat löytäneet juoksun riemun ja lähtevät kisoihin mukaan! Puheista päätellen, tämä kisa ei tule jäämään ainutlaatuiseksi kokemukseksi vaan jatkoa on luvassa! :)</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Uimahallireissulla olisin varmaan saanut jättää saunassa käynnin kokonaan väliin, koska eilen illalla minulla kotona alkoi sitten kova päänsärky, joka jatkuu edelleen. Minulla ei juoksun aikana eikä jälkeenkään ollut mitään ongelmaa voinnin kanssa ja heti juoksun jälkeen join reilusti sekä otin kaksi palautusjuomaa ja jatkoin taas juomista. Todennäköisesti olin kuitenkin päässyt kuivahtamaan jonkin verran, jota sitten vähän pitkäksi venähtänyt saunareissukin pahensi. Illalla otin jo ensimmäiset nesteytysporeet, jotka olisi varmaan pitänyt ottaa heti juoksun jälkeen, kun oli tuollainen ilmakin. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tänä aamuna poikaa turnausreissuun herättäessä olo oli karsea ja päänsärky järisyttävä. Nyt tiedän, että "krapulan" voi saada vaikka ei alkoholia joisi pisaraakaan. Onneksi poika tultiin hakemaan kotoa, ettei tarvinnut lähteä viemään bussille. Vessassa käynti sitten varmisti epäilyni, että kuivaksihan sitä on päässyt menemään, oli pissa sen verran tummaa. Lisää juotavaa ja nesteytysporetta ja takaisin pehkuihin. Olo kyllä parani, mutta päänsärky ei helpottanut. Tiedän entuudestaan, että tämä kyseinen päänsärky ei helpolla lähde, saattaa kestää useamman päivänkin. Särkylääkkeitä en ota, koska ei niistä juuri ole apua tähän vaivaan ja ainoastaan panadolia voisin ottaakaan. Tulehduskipulääkkeitä ei saa ottaa jos on kuiva. Tiedän, että moni ihmettelee minun särkylääkevastaisuutta, mutta voin sanoa, että kaikkeen löytyy ihan lääketieteelliset perusteet. Otan lääkettä kyllä, jos on ihan pakko.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Päänsärky siis jatkuu edelleen tätä kirjoittaessakin ja ajatuksenjuoksu ei siitä johtuen ole varmaan sitä kaikista terävintä ;) Kahden viikon päästä on Kiiminki-maraton, jossa olin aikonut juosta vartin. Mutta tämän juoksun mennessä vähän pipariksi, taidan juosta sielläkin puolikkaan. Jos vain tuo vesikellukkana oleva varvas ei ole toista mieltä. Mutta kokemuksesta voin sanoa, että ainakin ennen se on jo kahdessa viikossa ollut taas kisakunnossa :) </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Joten uutta koitosta odotellessa...! :)</span>Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-370970510455550886.post-4629313311338136082013-09-03T20:53:00.001+03:002013-09-04T21:04:45.828+03:00Pohdintaa kisan alla<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jälleen on kisaviikko. Kiireinen viikko... Tarkoittaa, että en oikein kerkiä huolehtia kunnolla syömisestä ja joudun turvautumaan lisäravinteisiin varmaankin huomenna ja ylihuomenna. Oman ongelmansa syömiseen meinasi aiheuttaa eilen korjattu lohjennut hampaan paikka, mutta onneksi kovemmat kivut vaivasivat vain eilen. Tänään olen jo kohtuudella pystynyt syömään.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tämän viikon kisasuunnitelmat menivät myös uusiksi jo jokin aika sitten. Alunperin minun piti juosta lauantaina Levillä Ruskamaratonilla, mutta suunnitelmat saivat muutoksen, kun ensi viikonloppulle sattuvat myös sukulaispojan rippijuhlat. Onneksi juoksutapahtumissa löytyy valikoimaa ja Ruskamaraton vain vaihtui Ylivieskan Kärkimaratoniin. Puolikas on siis edessä lauantaina. Kylläpä vain odotankin, että pääsen taas juoksemaan! </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Tulevan kisan lisäksi mielessä on jo pyörinyt ensi talvi ja tuleva peruskuntokausi. Miten minä koostan harjoittelun ensi talvena? Mikä minulle on tärkeää tällä hetkellä? Mistä olen valmis luopumaan tarvittaessa? Yksi asia ainakin on minulle täysin selvää. Juoksu on minulle ehdottomasti kuitenkin se tärkein ja rakkain laji tällä hetkellä ja sen eteen olen valmis tekemään edelleen paljon töitä. Nyt vaan täytyy miettiä mitä asioita teen ja mistä nyt hyötyisin eniten.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Viime kauden harjoittelussa olen tehnyt jotain tai aika paljonkin oikein, koska vaivoja minulla ei ole ollut ollenkaan koko vuonna. Hyvästä lihaskunnosta on ollut siis hyötyä. </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"> </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Edes Morton ei juurikaan ole minua kiusannut. </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Olen saanut kisata täysipainoisesti ihan suunnitelmien mukaan koko kesän. Telakka ei ole edes uhannut...</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Peruskunto minulla on kehittynyt koko ajan ja se on hyvä asia. Ensisijaisestihan peruskuntohan se onkin rakennettava hyväksi, jonka päälle voi lähteä vauhteja sitten rakentamaan. Ja siinäpä se ongelma sitten tuleekin...Vauhdit minulla ei juurikaan ole koko kesänä kehittyneet. Aika lailla samassa pisteessä olen nyt kuin olin huhtikuussakin vauhtien osalta. Tähän asiaan minun täytynee siis jatkossa harjoittelussa kiinnittää enemmän huomiota.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Kaikki tämä mietintä on joskus vaan aika vaikeaa. Itselläkin on aika lailla tietoa harjoittelusta sekä ympärillä olevilla ihmisillä on paljon tietoa asioista. Silti on vaikeaa miettiä ja päättää mitä tekee. Tieto lisää tuskaa... Ja mistään entisestä ei haluaisi luopua ja jotain uuttakin haluttaisi alkaa tekemään...</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mutta jos jotain positiivista, niin kotona ainakin ollaan saatu jonkinlainen balanssi aikaan harjoitteluiden suhteen. Olen päättänyt, että kuuntelen miestä lihaskuntoasioissa, koska hän niistä kuitenkin paljon tietää. Ja hän on ehkä päättänyt, että kuuntelee minua juoksuasioissa, kun minä niistä taas enemmän tiedän. Joskus voi olla jopa hyötyä siitä, että hetkeksi unohtaa oman itsepäisyyden ja kuuntelee jonkin toisen mielipiteitä omaankin harjoitteluun liittyen :)</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jos tästä minun sekavasta ajatuksenjuoksusta jotain vetää yhteen, niin aika paljon on vielä mietittävänä ensi kauden harjoittelua ajatellen ja ehkä ihan samanlaisena se ei tule jatkumaan kuin viime kautena. Jos jokin on varmaa, niin juoksemaan ainakin tulen, mutta mitä kaikkea muuta, niin se ei ole vielä selvillä. Kaikki aikanaan...</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Niin, ja tämä kausihan on vielä kesken. Useamman kisan kerkiää vielä juoksemaan tälle syksylle ja yrittää saada tavoiteajat rikottua! Lauantaina on yksi mahdollisuus jälleen edessä! :)</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-PeMfy42VOCA/UidagBPVF0I/AAAAAAAAAZ8/Jf3rATax3DQ/s1600/k%C3%A4rkimaraton_mainos_6x182mm-1024x730.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="285" src="http://4.bp.blogspot.com/-PeMfy42VOCA/UidagBPVF0I/AAAAAAAAAZ8/Jf3rATax3DQ/s400/k%C3%A4rkimaraton_mainos_6x182mm-1024x730.jpg" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>Seijahttp://www.blogger.com/profile/12382656267234148137noreply@blogger.com2