maanantai 21. lokakuuta 2013

Kuntoilijan vakuutusasioiden ihmeellinen maailma

Nyt on jo lokakuun loppu... Tänään on se päivä, jonka jälkeen pahin kiire pitäisi olla takanapäin... Elän toivossa... :)

Juoksu kulkee tällä hetkellä erittäin keveästi. Ei mitään ongelmaa, jos ei ilmojen kylmentymistä ja osittaista liukkautta lasketa. Tuntuu, että jaksaisin juosta vaikka kuinka kauan väsymättä. Eilinen puolentoista tunnin lenkki oli aivan huippulenkki kovasta vastatuulesta huolimatta. Tänään 40 min lenkki meni edelleen kevein askelein. Vähän liiankin kevein... 

Mietin tänään lenkillä kuinka pk-lenkkien juokseminen onkin nykyään ihanaa ja helppoa. Vielä vuosi sitten ne olivat minulle tylsää pakkopullaa, kun piti pakottaa juoksemaan itsensä tarpeeksi hitaasti, ettei sykkeet nousseet liian korkealle. Nyt voin vaan nauttia lenkeistä, jotka menevät tuosta noin vaan keveästi ja helposti enkä edes mieti asiaa. Olen siis ehkä kehittynyt. Hyvä minä!

Ainut mikä minua häiritsee tällä hetkellä, kun puolet tien pinnasta on liukasta ja puolet sulaa asfalttia. Vielä en viitsisi alkaa nastoilla juoksemaan, kun en tykkää juosta niillä sulan päällä. Viime vuonna ei ollut mielestäni tällaista vaihetta ollenkaan, lunta ja jäätä tuli kerralla niin paljon, että pystyi suoraan siirtymään nastoihin. Ongelma mikä ainakin minulle näkyy tulevan on, että liukailla osuuksilla minulla sattuu polven sivuun, samaan kohtaan kuin missä ns. juoksijan polvi vaivaa. Sulalla osuudella kipu katoaa. Eli selkeästi liukkaalla pinnalla juoksutekniikka kärsii, kun pitää varoa ja ajan kanssa seurauksena olisi varmasti joku rasitusvaiva. 

Pakkaskelit ovat myös nyt pakottaneet minut kaivamaan villahousut ja muut talvijuoksukamppeet kaapista. Oikein odotan, koska pääsen kaivamaan myös sukset varastosta!

Kuntosaliasia ei ole minulla vieläkään ratkennut. Asiaan on enemmän kuin vähän kyllä vaikuttanut se, että on ollut niin kiire koko ajan, että on ollut helpompi lähteä vaan juoksemaan. Mutta pakko tälle asialle alkaa tekemään jo jotain. Näillä keleillä olisi varmaan ihan terveellistä mennä salille harjoittelemaan välillä, ellen sitten suosiolla ala juoksemaan niillä nastoilla.

Näistä edellä mainitsemistani tapaturma-alttiuteenkin vaikuttavista asioista päästäänkiin sitten aiheeseen, josta olen käynyt keskusteluja ja ollut yhteydessä eri vakuutusyhtiöihin. Nimittäin tapaturmavakuutus. Asia nousi pinnalle minun kohdalla nyt uudelleen, kun eräällä nettifoorumilla keskusteltiin tapaturmavakuutuksista ja siitä ovatko ne voimassa juoksutapahtumissa. Olin tarkastanut asian vuosi sitten vakuutusyhtiöstäni ja minulle vastattiin silloin, että tapaturmavakuutus on normaalisti voimassa myös juoksutapahtumissa, koska en ole kilpaurheilija enkä edusta mitään seuraa. 

Nyt tiedustelin vakuutusyhtiöstäni foorumilla käydyn keskustelun takia asiaa uudelleen, mutta siksi myös, koska halusin tietää miten vakuutus on voimassa ulkomaan juoksutapahtumissa, koska sellainenkin on minulla edessä. Asiaa tiedustelleet juoksijat olivat saaneet kahdenlaisia vastauksia asiaan samasta vakuutusyhtiöstäkin, kuten minäkin sain tällä kertaa. Minulle pahoiteltiin edellisen virkailijan virheellistä vastausta ja sanottiin, ettei vakuutus olekaan voimassa niissä juoksutapahtumissa, missä ei ole erillistä kuntosarjaa. Eli lähes kaikissa isoissa tapahtumissa. Turvaa pitäisi siis laajentaa koskemaan juoksu-urheilua ja hinta pompsahtaisi lähes viisinkertaiseksi - vain sen takia että osallistun muutamaan sellaiseen tapahtumaan vuodessa missä ei ole kuntosarjaa tarjolla.

Minulle perusteltiin asiaa, että juoksutapahtumat ovat riskialttiimpia kuin esim. juoksulenkit joita juostaan yksin. Hmm.... Miten se sitten selitetään, että kuntosarjassa riski olisi pienempi ja vakuutus on normaalisti voimassa, vaikka kuntosarjat starttaavat kuitenkin ihan samaan aikaan, kuin kilpasarjat ja mielestäni loukkaantumisriski on silloin ihan sama osallistuuko kilpasarjaan vai kuntosarjaan? 

Ulkomaan tapahtumiin matkavakuutusta täytyy laajentaa joka kerta erikseen koskemaan juoksutapahtumaa ja poistaa urheilurajoitus, ja se on mielestäni ihan perusteltua ja sen ymmärrän ja sen tiesinkin.

No, olen sitten ollut myös toiseen vakuutusyhtiöön yhteydessä, johon tutustuessani huomasin, että kyseisessä vakuutusyhtiössä on saatavilla hyvin kattava terveysvakuutus, joka piti sisällään paljon  muutakin kuin pelkät tapaturmat. Olen miettinyt ja tutkinut asiaa aika tarkoin ja huomasin, että olen vakuuttanut itseni kyllä hyvin pahojen asioiden takia, mutta muutoin en ole vakuuttanut itseäni kuin tapaturmien varalta, joka pitää sisällään vain vamman hoitokulut.

Selitin tämän kiemuraisen kuntourheilijan vakuutusongelman virkailijalle viime viikolla, ja hänpä olikin selvitellyt asiaa juurta jaksain ja soitti minulle tänään. Kyllä se niin on, että minun kohdalla ja muidenkin kuntoilijoiden kohdalla juoksutapahtumiin osallistuminen kuuluu ihan normaalin tapaturmavakuutuksen piiriin. En ole kilpaurheilija, en edusta mitään seuraa ja ilmoitan itse (eikä seura) itseni juoksutapahtumiin. Ei siis vaadita erillistä urheilijavakuutusta. 

Niin ja se hinta... Huomattavasti paljon laajemmalle vakuutusturvalle hinta on vain reilut kaksi kertaa isompi kuin nykyisen tapaturmavakuutukseni. Taitaa siis ainakin tapaturma-/terveysvakuutuksen osalta itseltäni vakuutusyhtiö nyt muuttua, mahdollisesti myös matkavakuutuksen osalta, kunhan sen kiemurat ensin kunnolla käyn läpi. Minulle ei näissä vakuutusasioissa ensijaista ole välttämättä hinta, vaan vakuutuksen sisältö ja kattavuus, mutta ainahan helpottaa jos hintakin on sitten edullisempi.

Missään nimessä en halua moittia nykyistäkään vakuutusyhtiötäni, jonka kanssa kuitenkin ne vahingot mitä meille ovat sattuneet, ovat hoituneet todella hyvin. Siksi en olekaan valmis koko vakuutuspakettiani ainakaan vielä muualle siirtämään, mutta tuo terveysasia on kuitenkin minulle tärkeä, kun se ei kuitenkaan koske pelkästään vain minua, jos minulle jotain pääsisi sattumaan. Jos toinen yhtiö tarjoaa paremman turvan, se on aika lailla ratkaisevaa.

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa ja mainittakkon vielä, että ilmeisesti kiireen ja "liian ajattelun" takia purulihakseni ovat huomattavan kipeät, niin kipeät, että harkitsen yöksi sirdaludin ottamista. Jos joku on nähnyt minut tänään auton ratissa aukomassa suuta ja vääntämässä naamaa, johtuu se siitä että yritin rentouttaa purulihaksia silloin kun kukaan ei näe ;) Minulla on siis paha tapa kitkuttaa takahampaita kun keskityn oikein kovasti johonkin ja nyt olen ilmeisesti öisinkin miettinyt asioita ja kitkuttanut takahampaita yhteen... Kaikkea sitä :)



Näitä kelejä odotellessa... :)


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Ylimenokaudesta peruskuntokauteen


Tonttukausi on jo alkanut...

Kiimingin jälkeen fiilikset ovat olleet erittäin hyvät. Olin kyseisen puolikkaan jälkeen vielä varma, että juoksisin ainakin yhden puolikkaan tälle syksyä. Mutta onneksi olen oppinut tulkitsemaan kehoni viestejä ja ymmärsin muutamassa päivässä, että nyt on aika pienelle ylimenokaudelle. Oli aika vaan olla ja levätä sekä tehdä muita hommia, kuten niitä tekemättömiä koti- ja pihatöitä, jotka yleensä jäävät kakkossijalle, kun pitää valita lenkin tai niiden väliltä... 

Kiimingin juoksun jälkeen Morton oli jalassa aika ärhäkkäänä. Luonnollisesti se nyt syksyllä oireileekin, koska juoksurasitusta on jalka saanut kesän aikana aika tavalla. Yllätykseksi jalka rauhottui kuitenkin muutamassa päivässä. Vaurioiksi minulle jäivät vain kyseisen jalat keskimmäiset varpaat, jotka olivat mustat ja verimössöiset. Mortonin kipuilessa juoksen kyseiset varpaat kippurassa ja siinä ne sitten pääsevät vaurioitumaan, kun iskeytyvät kärki edellä maahan.

Yleensä jatkan kevyttä lenkkeilyä jo muutaman päivän kuluttua kisasta. Nyt ei huvittanut. Yhtään ei haluttanut lähteä minkäänlaiselle lenkille. Viikon kuluttua Kiimingistä olimme lasten kanssa etelässä hautajaisreissussa. Olin ajatellut, että siellä viimeistään lähden lapsuuden maisemiin pururadalle juoksemaan. Edelleenkään ei huvittanut. Mutta en ottanut asiasta stressiä. Ehkä olin jo sopeutunut ajatukseen, että tästä tulee nyt pieni ylimenokausi. 

Perheessä oli ollut flunssaa ja etelän reissulta kotiuduttamme yksi pojista tuli sairaaksi. Ja itsellekin tuli lihakset ja kurkku kipeäksi sekä kahtena iltana nousi myös lämpö. Rytmihäiriöt vähän myös viestittivät, että kropassa ei ole kaikki ihan kunnossa. Muutoin ei vaivannut mikään. Eli viimeistään nyt tiesin, että ylimenokausi on nyt tässä ja liikunnat unohdetaan niin kauaksi, kun ollaan taas täysin terveitä. Mutta sen verran tein kuitenkin uusia juoksusuunnitelmia, että ilmoittauduin kevääksi Prahan puolikkaalle. On jotain konkreettista mitä odottaa ja mitä varten alkaa taas treenaamaan.




Työelämässä eletään joka vuosi kiireistä aikaa näin lokakuussa, koska on budjetointiaika ja tällä hetkellä on vielä kaikkea muutakin  uuden suunnittelua siihen päälle. Keskityin koko viikon sitten täysillä vain työntekoon, kotiin ja koti-/pihatöihin. Kaverin kanssa yhteistuumin olimme päättäneet viettää lauantain laittamalla hyvää ruokaa sekä laitellen pihaa talvikuntoon sekä istuttaa jotain syyskukkiakin ilahduttamaan pimenevää syksyä. Ja varsin hauska ja terapeuttinen päivähän siitä muodostuikin. Yhtään ei haitannut, vaikka pieni vesisade oli ilonamme koko päivän. Olisi itseasiassa ollut varsin mukava kisakeli!


Hyvässä seurassa ja loistavilla eväillä saa vaikka mitä aikaan!
Taustalla näkyvistä "pikkutontuista" oli iso apu, kun jaksoivat kuskata meitä puutarhakauppaan monta kertaa, kun huomasimme, että jokin loppui tai keksimme jotain uutta mitä tarvitsisimme :)

Nyt olikin sitten jo kaksi viikkoa kulunut ja mieli alkoi jo haluamaan juoksun pariin. Vointi oli hyvä ja flunssa ei tullut tuon pahempana päälle. Viikonloppuna oli ollut myös Vaarojen Maraton Kolilla, jossa oli useampi tuttu juoksemassa. Olin tiiviisti seurannut livetulosseurantaa sekä livekeskustelua facebookryhmässämme, miten juoksukaverit siellä pärjäävät. Matkat siellä olivat 15 km - 84 km erittäin haastavassa maastossa. Huikeita suorituksia seuraamalla alkoi itsellekin tulla sellainen polte päästä maastoon kisaamaan, että ihan piti itseä ottaa jo niskasta kiinni, että nyt pitää rauhoittua ja miettiä realiteetteja... ;)


Pakko myös tunnustaa, että jälleen kävin itseni kanssa keskustelua tuosta pidemmän matkan (maratonin) juoksemisesta. Joko maantiellä tai maastossa... Jos juoksisin viileällä kelillä ja juoksisin oikein rauhallisesti ja varmasti huolehtisin oikein huolella nestetasapainosta matkankin aikana... Enkö silloin voisi lähteä pidemmällekin matkalle...? Varmaan voisinkin, mutta on eri asia kuinka järkevää se on. Varmaan tähän asiaan tulen palaamaan vielä monta kertaa. Miehenikin sanoi minulle, että mikä kumma siinä on että sen puolikkaan juokseminen ja siinä kehittyminen ei riitä? Niin mikä siinä on? Sen haluaisinkin tietää...

Alkuviikosta sitten lähdin reilun kahden viikon totaalitauon jälkeen kevyelle lenkille. Ja voi elämä, että juoksu tuntuikin hyvältä! Jalat olivat todella keveät ja olisi haluttanut juosta kovempaakin, mutta jätin sen suosiolla seuraavaan lenkkiin, jossa ohjelmassa oli alkuverkat 10 min + 30 min tv-reipas + loppuverkat 10 min . Vauhtiosuus meni todella kevyellä ja helpolla juoksulla niinkuin pitikin ja hyvillä sykkeillä, jotka pysyivät alle anaerobisen. Olin todella tyytyväinen juoksun helppoudesta. Tauko todellakin oli tehnyt minulle erittäin hyvää!

Pohdinnassa ja mietinnässä on oikeastaan koko syksyn ollut myös lihaskuntoharjoittelu. Miten ja missä harjoittelen tulevan peruskuntokauden aikana... Ja vieläkään en ole osannut tehdä päätöstä! Joka toinen päivä olen menossa crossfit salille, kuten viime talvena ja joka toinen päivä normisali erilaisine jumppineen ja spinningeineen on viemässä voiton. Pikkuhiljaa pitäisi päätös tehdä tuonkin suhteen!

Tänään oli kuitenkin ohjelmassa lajinomaista voimaharjoittelua mäkijuoksutreenien ihmeellisessä ja tänään vähän rajussakin maailmassa. Normaalisti olen tehnyt mäkijuoksutreenejä loivissa pitkissä ylämäissä tai lyhyissä jyrkemmissä mäissä, mutta kai ne Kolin juoksijoiden hehkutukset saivat sen aikaan, että päätinkin tehdä vähän rajumman treenin Köykkyrin rinteessä. 

Verryttelin ensin pururadalla ja sitten hölkkäämään rinnettä ylös. Eka nousu menikin ihan mukavasti. Kevyesti hölkkäsin ja helposti pääsin kipuamaan rinteen ylös ja alas kävellen ja palautellen. Alhaalla juomahörppy ja sama uudestaan. Nyt ei enää ihan yhtä helposti mennytkään. Sain tosissaan tehdä töitä, että juoksuaskelin pääsin ylös. Sama toistui kolmannella kerralla. Sitten oli puolen välin 3 min palautumistauko. Neljäs kerta oli taas vähän helpompi, mutta viides kävi niin voimille, että puolessa välissä oli pakko laittaa kävelyksi ja päätäkin alkoi särkemään. Päätä jyskytti sydämen sykkeen tahtiin... Minun oli pakko luovuttaa ja päätin jättää viimeisen kuudennen kerran tekemättä. Alas päästessäni jalat tärisivät ja olo ei ollut mitenkään loistava. Loput vedet juomapullosta huiviin ja autoa kohti. Vielä autossakin minulla jalat tärräsivät niin paljon, että hetki piti istua vaan aloillaan, ennenkuin uskalsin lähteä ajamaan.

Varmaan ne lihaskuntoharjoittelut tulevat minulle tarpeeseen, koska nytkin huomasi että lihaskestävyys ei pitänyt niin kauan kuin olisi pitänyt. Toki harjoitus on normaalia rajumpi, mutta kyllä tuo kuusi vetoa olisi pitänyt pystyä tekemään. Seuraavalla kerralla sitten! Tai ehkä seuraavalla kerralla kävelenkin rinteen ylös ja juoksen sen alas. 


Tämän päivän treenimaasto
Uusi peruskuntokausi on nyt saatu sitten aluilleen. En vielä analysoinut ja vetänyt yhteen tätä kulunutta kautta, mutta palaan siihen vielä myöhemmin. Ensi kauden tavoitteet ja kisat ovat vielä vähän auki ja kun ne ovat selvillä kirjoittelen sitten niistä ajatuksista erillisessa blogitekstissä. Kaikkinensa voin kuitenkin todeta, että vaikka asettamiini tavoitteisiin en päässytkään tällä kaudella, siitä huolimatta olen kauteen ihan tyytyväinen! Se oli kuitenkin nousujohteinen. Loppuvuonna tulen juoksemaan ainakin Iin testijuoksuja (5 - 10 km) ja katsotaan miten niissä onnistutaan. Lauantaina 2.11. pääsen siis jo seuraavan kerran ulkoiluttamaan numerolappua!