perjantai 21. helmikuuta 2014

Kun unelmat murenevat...?

Alkuvuosi lähti hieman nihkeästi käyntiin, kun loppuvuoden sairastelu vaikutti tietenkin hyvän aikaa kuntoon. Sitten oli pakkasia ja iski vielä pieni flunssakin... Mutta näinhän se joskus menee. Ihan mukavasti sain kuitenkin pidettyä kuntoa yllä ja kevyillä jumpilla olen pystynyt lähes katkeamatta käymään.

Tammikuulla en osannut asettaa itselleni minkäänlaisia tavoitteita juoksemiseen. Enemmän mielessä pyörivät ajatukset missä kaikkialla haluaisin käydä ja mitä kokea. Koko maratonin juokseminen on houkuttanut koko ajan enemmän ja enemmän. Haave olisi, että saisin jossain tapahtumassa juostua sen koko MARATONIN... Maasto ja luonto vetävät minua myös kovasti. Maastossa juostavia tapahtumia olen itselleni jo kalenteroinutkin. Ajattelin, että ne ovat myös hyvää treeniä pehmeämmällä alustalla maratonia ajatellen.

Joulukuussa minulle tuli pientä polvivaivaa, jonka pistän edelleen bodypumpin kyykkäämisen (tekniikan hajoaminen?) piikkiin. Tammikuussa "yli"pitkillä lenkeillä lantio antoi oman haasteensa juoksemiseen. Normilenkit (=alle 20 km) sujuivat ja sujuvat ongelmitta. Tammi-helmikuun vaihteella alkoi uusi polvivaiva. En päässyt enää kulkemaan portaita ylöspäin ongelmitta. Kulku oli vaikeampaa kuin monella n. puolet minua vanhemmalla ihmisellä. Hävetti kävellä kaiteesta tukien (=repien) portaita ylös. Harkitsin vakavasti jopa hissin käyttöä... Juostessa polvi ei kuitenkaan vaivannut.

Järkevänä tyttönä tilasin lapsuudenaikaisen polvivaivan epikriisit ja kuvantamistutkimusten lausunnot itselleni ja hakeuduin polvikuviin. Parempi varmistaa, että vanha vaiva ei vaivaa, eikä uutta ole tullut.  Ja... vanhasta vaivasta ei ollut enää jälkeäkään, mutta minun polven anatominen rakenne ei ole pitkiä juoksuja ajatellen todellakaan loistava tai... minulla voi olla myös jo alkava artroosi. Kuten olen aina sanonut, olen liian isokokoinen juoksijaksi ja olen edelleen :) Sen asian olen kyllä jo hyväksynytkin.

No... aina kun joku unelma murenee, se kirpaisee. Tietenkin tajusin jo polvikuvan lausunnon lukiessani, ilman että kenenkään tarvitsi minulle sanoa, että ei ole kovinkaan järkevää hankkia itselleen risoja polvia ylipitkiä lenkkejä juoksemalla. Kukaan ei ole kuitenkaan minulta sitä kieltänytkään. Mutta nyt kuitenkin rauhoitan vähän tahtia ja orientoidun uudelleen ajatukseen, että ehkä se tuo puolikas kuitenkin on se minun maksimimatka. Joku minulle vähän väläytteli myös, että miksi en keskittyisi täysillä kymppiin ja siinä kehittymiseen? No, tällä hetkellä se ajatus ei vaan minua oikein nappaa :)

Sitten yksi tärkeä asia, mistä olen aina itsekin kyllä "vaahdonnut". Lihaskunto... Minulla on ollut aina voimakkaat jalat ja mielestäni ne ovat olleet vähän turhankin lihaksikkaat. Olen vuoden sisällä saanut "sulatettua" niitä vähän sutjakammiksi, varsinkin reisiä. Nyt sitten noita minun polvia ajatellen hyötyisinkin kuitenkin vieläkin vahvemmista reisilihaksista. Seuraavalla lihaskuntokaudella keskitytäänkin reisien kasvattamiseen... juuri kun pääsin niistä eroon! ;) Eli lihaskunnon merkitystä edelleenkään ei pidä väheksyä ja kun ikää tulee, niin kyllä se on lihaskunto millä on enemmän merkitystä kuin kestävyyskunnolla. 

Pakko sanoa, että on tämä kuntourheilijan elämä tasapainoilemista monien asioiden kanssa. Haluaisi olla pienikokoinen ja kevyt, että juoksisi lujaa, mutta toisaalta ikääntyessä lihasmassalla on kuitenkin erittäin merkittävä osuus koko kropan terveyden kannalta. Onneksi olen kuitenkin vaan kuntourheilija! :)

Vaikka olenkin nyt ehkä joutunut luopumaan jostain minulle tärkeästä, olen kuitenkin onnellinen, että saan edelleen juosta. Lyhyemmillä lenkeillä ongelmia ei ole ollut, mutta selkeästi, kun nostin pitkien lenkkien pituutta, ongelmaa alkoi tulla. Ei kuitenkaan ole sanottua, ettenkö KOSKAAN pystyisi pidempiä matkoja juoksemaan. Työnkin kautta olen oppinut, että nämä jutut ovat joskus myös vähän henkimaailman juttuja ja joskus voikin tilanne olla se, että juoksen maratonin ja ehkäpä jopa pidempiä matkoja...?! ;) Juuri nyt olen hyväksynyt ajatuksen, että tänä vuonna todennäköisesti kuitenkaan ei ole sen aika. Pystyn kuitenkin juoksemaan ongelmitta tällä hetkellä ja reilun kuukauden kuluttua on tämän vuoden avauskisani, paljon odottamani puolikas Prahassa! 

Olen onnellinen kaikista kilometreistä mitkä pystyn juoksemaan! Vaikka minusta ei koskaan tulisikaan maratoonaria...