sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Helteinen kymppi Rovaniemi Marathonilla

Tämän kesän toinen kisani oli entisessä kotikaupungissani Rovaniemellä, jossa alunperin minun piti juosta puolimaraton. Hellettä lupaava sääennuste kuitenkin pakotti minut vaihtamaan matkan kymppiin jo alkuviikosta, koska vastaavaa en halunnut kokea, mitä koin Terwalla kuukausi aiemmin. Ja hyvä että vaihdoin! Keli oli vieläkin raaempi kuin Terwalla! Lauantaiaamuun herätessä mittarissa oli jo yli 20 astetta ja kolme varttia ennen kympin starttia Sampoaukion (vai Lordiaukion?) mittari näytti + 24 astetta. 

Verkkasin aika pitkät verkat, mutta suurimman osan kävelin, koska ilma oli mikä oli. Jo verkatessa sykkeet näyttivät nousevan aika helposti korkealle. Lähdin ennen omaa starttia kannustamaan maratoonarit matkaan. Iso hatunnosto niille sisseille, jotka tuossa kelissä pitkälle hölkälle lähtivät! Minä en varmaan olisi puolikkaastakaan selvinnyt näissä olosuhteissa.

Oma juoksu-urakka alkoi vartti maratoonareiden jälkeen. Lähdin aika rauhallisesti taivaltamaan matkaa. Olin tietoinen, että täysin mahdoton on mihinkään kovin kummoisiin suorituksiin päästä tänään. Ajattelin, että kunhan alle tuntiin saisin kuitenkin kympin hölkättyä. Ensimmäiset 5 km menivätkin ihan mukavasti ilman mitään vaikeuksia. Mutta sitten alkoi helle pehmittää päätä. Taivallus muuttui aika tuskaisaksi ja kyllä piti hammasta purra, etten olisi alkanut kiroilemaan. Olin etukäteen ajatellut, että ihana juosta entisessä kotikaupungissa ja katsella tuttuja maisemia ja fiilistellä, mutta eipä näitä ajatuksia sitten juostessa käynyt edes mielessä...

Join joka juomapaikalla, joita oli kympilläkin neljä. Keli oli niin vaativa, että pakko oli juoda joka pisteellä. Viileämmällä kelillä olisin juonut ehkä vain kerran. Rauhaisaa tahtia kohti maalia matka jatkui ja jälleen huomasi sen, kuinka saa lisää voimia, kun ohittaa selkiä. Loppumatkalla en ohittanut kuin yhden naisen, mutta muutaman miehen pääsin ohittamaan. Mutta vastaavasti myös yksi nainen tyttärensä kanssa ohitti minut loppukilometreillä. 

Viimeinen mäki oli hyydyttävä. Hölkkäsin sen ylös hyvin rauhalliseen tahtiin. Samaa matkaa minun kanssa melkein koko matkan juossut herrasmies oli siinä vaiheessa minua vähän edellä, mutta taisi hyytyä siinä mäessä. Mäen jälkeen otin loppukirin ja voitin hänet lopulta ilmeisesti 7 sekunnilla :) Maalissa olin ajassa 58.18 (netto). Tulos on uusi ennätys, joten ei voi olla kuin tyytyväinen päivän suoritukseen! Sijoitus oli 13. Fiilikset ovat kyllä olleet ihan huiput! Kaikkinensa todella onnistunut kisareissu ja aion kyllä osallistua jatkossakin entisen kotikaupunkini juoksuihin.

Sykkeitä en seurannut koko kisan aikana. Menin vaan tuntemusten mukaan. Nyt kun purin sykekäyrän koneelle, niin aika hurjia lukemia siellä kyllä oli! :) Maksimisykekin meni uusiksi. Aikaisemmin 183, nyt loppuspurtissa 187! Keskisyke 171. Juoksun data: Rovaniemi Marathon 29.06.2013 12:13



Kaupungissa oli samaan aikaan myös Jutajaiset sekä Kultavaskooliturnaus. Paljon oli siis porukkaa liikenteessä. Jutajaisia ajatellen sääkin oli täydellinen. Urakan jälkeen palautumisen kanssa minulla ei ollut mitään ongelmia. Olin heti juoksun jälkeen valmis jo lähtemään jatkosuoritukseen, tutustumaan kotikaupungin kulttuuri- ja yöelämään. Saunaa ja hyvää ruokaa tietenkin ensin! Loppujen lopuksi jaksoinkin sitten ihan aamuun asti. Eli kokonaisuutena huikea suoritus! Kunto alkaa olla siis pikkuhiljaa kohdillaan ;) 

Näistä fiiliksistä on nyt hyvä jatkaa seuraavaan koitokseen, joka onkin jo ensi viikonloppuna Rantalakeusjuoksu Limingassa. Kympin uunituoretta ennätystä lähdetään silloin laittamaan jälleen uusiksi. Toivotaan, että pikkuhiljaa alkaisi jo myös tavoitelukemat paukkumaan! Niin, ja sitä hellettä en toivo edelleenkään. Toivottavasti ei mene syksyyn asti, ennen kuin tuo toive täyttyy!

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Muutakin elämää kuin juoksemista

Viime viikko oli edelleen hyvin kevyt viikko. Ainoastaan alkuviikosta kävin tekemässä pidemmän vk-harjoituksen. Harjoitus sujui hyvin, vauhti oli hyvä ja sykkeet pysyi matalalla. Kävi mielessä, ettei miksei näin voinut olla myös Terwalla?! Mutta se juoksu on nyt jo juostu ja ajatukset ovat suuntautuneet jo seuraavaan kisaan.
Ennen seuraavaa koitosta pojan Särkänniemi Cup katkaisi arjen ja myös harjoittelunkin oikeastaan ihan sopivasti. Olen kulkenut mukana kaikilla pojan pidemmillä turnausreissuilla. Tällä kertaa olin mukana joukkueen huoltajana ja majoitus oli koulumajoituksessa luokan lattialla. Ihan hyvin se sujui, vaikka tähän asti olenkin yöni nukkunut hotellin sängyssä näillä pelireissuilla.


Perjantaina saatiin nauttia runsaasta vesisateesta ja isoista lätäköistä kentällä. Eihän se olisi mikään turnausreissu, jos ei edes yhtenä päivänä vettä sataisi. Lauantaina oli vain yksi peli ja sitten iltapäivällä Särkänniemeen. Pojilla taisi enemmän ollakin Särkänniemi mielessä, kuin päivän peli... Ei oikein peli tahtonut luonnistua, kun mielessä taisi jo pyöriä huvipuiston houkutukset hetken päästä.

Minäkin uskaltauduin vemputtimiin ja oli kyllä pojan ilme näkemisen arvoinen, kun näki että äiti istuu Tornadon kyydissä ja juuri tuli kieputusmatkalta ja ihan hymy huulilla kaiken lisäksi. Seuraava ihmetyksen aihe pojalle oli, kun äiti kävelee vastaan hattara toisessa kädessä ja toisessa pehmis. En osannut päättää kumpaa halusin enemmän, joten valmennustiimin kannustamana otin molemmat... ;) Mutta... omaksi yllätykseksi Särkänniemessä oli hauskaa ja ilman rohkaisevaa ja loppuun asti kannustavaa valmennustiimiä, en minäkään ikikuuna päivänä olisi niihin laitteisiin astunut! :)

Unikeko
Kaikkinensa reissu meni oikein mukavasti ja poikien kanssa pärjäsi erittäin hyvin. Hyvin kasvattetuja poikia ihan normaaleilla vinkeillä varustettuna. Oma poika oli porukan unikeko. Perjantaina hän väsähti (äidin petiin) jo puoli kahdeksalta illalla ja nukkui 12 h putkeen. Viimeinen yökin meni äidin vieressä nukkuessa. Eivätkä toiset edes kuittailleet pojalle asiasta. Mietin vaan miten olisi pojan käynyt, jos äiti ei olisi ollut mukana ja äidin peti ollut käytettävissä...? Mihinköhän olisi nukahtanut? :)

Minäkin käyttäydyin oikein hyvin pelien aikana. Ainoastaan kerran sunnuntain pelissä pelasin kentän laidalla paremmin kuin poika kentällä. ;)

Sunnuntaina meni puolille öin, kun oltiin kotona. Maanantaina taas normaaliin arkeen kiinni ja myös takaisin treeniohjelman pariin. Tonnin vetoja tein urheilukentällä, jossa oli taas jälleen kerran ruuhkaa. Vaikka Tampereella en käynyt lenkillä enkä tehnyt yhtään mitään, niin silti oli kroppa aika "hakattu". Tulihan toki käveltyä paljon ja kannettua laukkuja ym. Tai ehkä se johtuikin siitä lattialla nukkumisesta?

Eilen oli juniorin viimeinen jalkapallokoulutreeni. Myös vanhempien toivottiin osallistuvan. Pelattiinkin lapsukaisia vastaan ja lopussa oli rankkarikisa. Vanhemman täytyi olla maalissa torjumassa oman lapsen laukaus. Pakko sanoa, että meidän pieneltä pojalta lähti sellainen tykki, että en ihan oikeasti olisi pystynyt sitä torjumaan! :) Taitaa olla jalkapallo niin verissä, että samalla harrastuksella jatketaan tulevaisuudessakin. Hyvä niin! Mutta poika on myös aika nopsa kinttuinen, joten yleisurheiluakin meidän täytynee jo tänä kesänä kokeilla. Siis jos poika haluaa... Hän kun on vasta 4 vuotias.


Pikkumies, jolla on jo kova potku

Treenien jälkeen yritin ensin pojan kanssa lenkille. Hän pyörällä ja minä juosten, mutta jo reilun kilometrin jälkeen piti kääntyä takaisin. Poika taisi olla jo niin väsynyt, että vain kiukutteli. Isot pojat olivat vielä kotona, mutta olivat lähdössä kalareissulle. Suostuivat kuitenkin pihalla pikkuveljeä leikittämään sen aikaa, kun tekivät lähtöä, että minä sain hölkytellä kotitiellä reilun puolen kilometrin lenkuraa. Ihan mukavan palauttavan treenin siitä sainkin aikaiseksi.

Tänään on ollut lepopäivä. Huomenna olisi Iissä Illin vitonen, jonne olin miettinyt osallistua. Mutta saapi nähdä nuo aikataulut sitten ja sekin, että kuinka sitä on huomenna taas illalla väsynyt... Ja kun Juhannukseksi on pakko käydä kaupassakin... Ehkä juoksen täällä kotikylässä tutuilla reiteillä viimeistelevän vitosen puolimaraton vauhtia. Rovaniemi Marathon kun on jo viikon päästä! Eli valmistautuminen siihen on nyt jo käynnissä.

Oikein ihanaa ja ennenkaikkea turvallista Juhannusta kaikille!


maanantai 10. kesäkuuta 2013

Kevyt viikko

Harvinainen viikonloppu eletty: ei yhtään harjoitusta koko viikonloppuna. Aikataulut olleet tiukat ja lauantain työpaikan kesäjuhlat vaikuttivat harjoittelemiseen. Mutta toisaalta olen oikeastaan koko viikon ollut aika väsynytkin, joten kevyempi viikko tuli varmasti tarpeeseenkin.

Tiistaina taas tuttuun tapaan olin treenamassa urheilukentällä poikien treenien aikaan. Nyt vaan oli kenttä täynnä myös jalkapallokoululaisia sekä heidän vanhempia. Ensin vähän epäröin, että viitsinkö mennä juoksemaan, kun porukkaa kentällä oli niin paljon, mutta pojan joukkuekavereiden vanhemmat kannustivat, että tottakai menen ja teen aiotun treenin. Ja kyllähän ne vanhemmat sieltä radalta älysivät väistää, kun sinne juoksemaan menin. Tein lyhyitä intervalleja 6 x 200 m veto, 100 kävelypalautus ja 100 m hölkkä. Loppuun minulla oli tarkoitus tehdä crossfit harjoittelusta poimimani metcon 800 m juoksua, 400 m takaperin juoksua, 800 m juoksua ja 400 m takaperin juoksua. Mutta niin paljon minulla ei ollut pokkaa, että siellä ihmispaljoudessa olisin alkanut takaperin hölkkäämään. Korvasin tämän osuuden sitten muunlaisella harjoituksella, askelkyykkyjä, hyppyjä, kyykkyjä, portaissa juoksua ja loikkia...

Pikkumieskin tuli treeniensä jälkeen äidin kanssa juoksemaan.

Seuraava treeni oli torstaina ja se alkoi pk-hölkyttelyllä pururadalla. Sain lenkille myös seuraa, kun pojan joukkuekaverin äiti sattui lenkille yhtä aikaa. Juoksuhan kulki yhdessä juostessa ihan huomaamatta, kun samalla sai siinä jutustella niitä näitä.











Juoksun päälle olin suunnitellut mielestäni loistavan metconin, mutta mieheni ei ollut ollenkaan innostunut asiasta. Pojallani on sellainen n. 20 kg:n harjoittelusäkki jota voi hyödyntää hyvin monipuolisesti erilaisissa harjoituksissa. Olin suunnitellut juoksevani se harteilla kotiteillä 550 m lenkuran, päälle 12 kahvakuula svingiä ja 10 burpeeta. Pyysin että mieheni tulisi ottamaan kuvia treenistä, mutta eipä hän kehdannut tulla edes pihalle yhtäaikaa. Hänen mielestään minun olisi pitänyt mennä metsään piiloon juoksemaan... No enpä mennyt, vaan tein mitä aioinkin.











Treeni oli kyllä loistava! 20 kg harteilla kyllä tuntui, mutta ei paha ollenkaan. Kevesti pystyin vaihtelemaan säkkiä olalta toiselle. Tein vain yhden kiekan ja aikaa kului 5:41. Seuraavalla kerralla voisi tehdä kaksi kiekkaa. Myös muunlaiset harjoitukset on suunnitelmissa, eli miehen on jatkossakin pakko vaan tottua mitä erilaisempiin treeneihin. ;)

Perjantaina olin suunnitellut meneväni Iihin juoksemaan maastovitosen, mutta tiukat aikataulut eivät antaneet myöten ja toisaalta olin perjantai-iltana niin rättipoikkiväsynyt, ettei olisi ollut järkeä edes lähteä juoksemaan. Lepoa siis ja aikaisin nukkumaan.

Lauantai kului ensin pojan jalkapalloturnauksen merkeissä ja sitten oli tiedossa juhlia. Onneksi kuitenkaan seurauksena ei ollut haikea huominen, vaikka pikkutunneille asti meni. Hauskaa oli, se on pääasia!

Ensi viikollakaan ei ihan normaaliin harjoittelurytmiin edelleenkään päästä, koska torstaina suunnataan kohti Tamperetta Särkänniemi-Cuppiin. Siellä kuluukin mukavasti jalkapallon parissa koko loppu viikko ja päästäänhän me huvittelemaan Särkänniemeenkin!

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Palautumista, hellettä ja juhlia

Helle on hellinyt meitä Terwan jälkeenkin ja kesä tuli sitten yhdessä hujauksessa. Fiilikset ovat olleet juoksusta ihan hyvät, mutta väkisinkin on tullut mietittyä, tuliko lähdettyä olosuhteisiin nähden kuitenkin liian innokkaasti liian kovalla vauhdilla matkaan... Mutta juoksu on juostu ja seuraavaan koitokseen ovat jo ajatukset kääntyneet. Tässä välissä saatan käydä ehkä Iissäkin vitosen pyrähtämässä, jos vain aikataulut sen sallivat. Kiire on meinannut viime aikoina olla välillä aikamoinen...

Palautuminen puolikkaalta minulta on sujunut nopeasti. Jo tiistaina olin ensimmäisellä keveällä hellelenkillä pururadalla poikien treenien aikaan. Jaloissa ei mitään ongelmia. Ainut ongelma on ollut se, kun olen jostain syystä huono syömään kisojen jälkeen. Maanantaina myöhään iltapäivällä töissä vointi meni vähän heikoksi, kun olin kasviskeitolla yrittänyt koko päivän pärjätä. Normaalisti olisinkin pärjännyt, mutta kun taustalla oli aikamoiset energiavajeet. Olin toki palautusjuomia nauttinut kisan jäljiltä, ne menee alas, mutta ruuan kanssa on toinen juttu. Jotenkin ruoka vaan ällöttää. Vähän väkisin olin syönyt edes jotain.

Torstaina käytiin juoksukouluporukan kanssa pikku lenkki ja edelleen helteisissä olosuhteissa. Juoksu sujui mukavasti, ei ongelmia. Jalat minulla siis säästyivät puolikkaalla ilman mitään vaurioita, yksi pikkukynsi ehkä taitaa lähteä ajan kanssa, ei muuta.

Perjantaina oli töiden jälkeen ohjelmassa valmistujaisjuhlia. Ja vasta silloin minulla alkoi ruokahalu olla normaalilla mallilla. Herkut upposi kyllä ongelmitta! Illalla kotona tein hieman pihahommia ja sitten hain äitienpäivälahjaksi saamani kahvakuulan ja treenailin sillä niin kauan kun öttiäiset antoivat minun  olla suht rauhassa. Lopulta oli pakko luovuttaa, kun hikinen iho taisi houkutella koko kulmakunnan sääsket meidän pihalle. 

Lauantaina juhlahumu jatkui. Aamulla ensin matka suuntasi kirkkoon, missä yksi pojistani sai peruskoulun päästötodistuksen. Todella upeita musiikkiesityksiä olivat oppilaat sinne harjoitelleet! Loppupäivä meni hyvän ystäväni pojan ylioppilasjuhlissa, jonne olin lupautunut auttamaan järjestelyissä. Oli kyllä niin ihanat ja lämminhenkiset juhlat! Ja juhlapaikkana toimi aivan ihana paikka meren rannalla! 





Tänään sunnuntaina lähdin sitten heti aamupalan jälkeen pyöräilemään kaupunkiin. Lähdin hakemaan autoani, joka eilisten juhlien takia jäi työpaikalleni. Ensin ajattelin juosta matkan, mutta mittari näytti jo aamulla melkein 30 astetta, joten päädyin kuitenkin pyöräilyyn. Hain auton kaupungista ja lähdin heti sitten pyörän kotiin tuotuani urheilukentälle. Urheilunkenttä oli ihan autio. Tarkoituksena oli tehdä CrossFit harjoittelusta poimimani metcon: 10 x (100 m juoksu + 10 burpee). Burpeet  voivat aiheittaa ihmisissä aina vähän hilpeyttä, joten minulle sopi oikein hyvin, että olin kentällä yksin. Mutta eipäs kaikki mennytkään niinkuin piti. Metcon kutistui 4 x (100 m juoksu + 10 burpee).

Tuli monta ongelmaa, joista vain yhden sain ratkaistua. Nimittäin polvet kolahtivat burpeissa aina startaniin ja ekan 10 jälkeen ne olivat jo rikki. Tämän sain ratkaistua, että laitoin mukanani olleet pikkupyyhkeen aina seuraavilla kerroilla maahan suojaamaan polvia. Mutta kämmenet... Ne eivät myöskään tykänneet karkeasta startanista ja äitiyvät todella kipeiksi. Pelkäsin, että niihin tulee mojovat rakot. Hanskat olisi pitänyt olla kädessä käsiä suojaamassa. 

Käsien ja myös treenin aikana tulleen päänsäryn takia jouduin keskeyttämään harjoituksen jo neljännen sarjan jälkeen. Mutta vahingosta viisastuu, jatkossa parempi ja suojaavampi varustus ja ehkä kolmenkympin helteessä kannattaa harkita mitä tekee ;) Mutta hauskaa oli silti! Nyt illalla kädet edelleen punoittavat ja ovat arat, mutta ilmeisesti rakoilta säästyn! 

Uusi viikko on alkamassa ja treenimäärät jäänevät edelleen normaalia pienemmiksi. Nyt ei ole syynä palautuminen urheilusuorituksesta, vaan ensi  viikonloppuna on edessä taas juhlimista ja se saattaa sunnuntaina sitten vaatia veronsa...