torstai 26. joulukuuta 2013

Vuoden yhteenvetoa ja jouluja!

Seija-tonttu ja Pelastakaa Lapset Joulujuoksu 2013
Niin se koitti vihdoin joulukin ja itselleni hieman ankeissa merkeissä. Sairastuin vähän pahempaan infektioon juuri joulun alla ja viimeisillä voimilla olen yrittänyt joulun selvitä kunnialla läpi. Eräänlainen ultasuoritus...

Blogirintamalla on nyt loppuvuoden ollut hieman hiljaista johtuen siitä, että olen ollut tajuttoman kiireinen. Niin töissä kuin treenien suhteenkin ja myös lapset pitäneet sopivasti säpinää elämässä. Myös lomamatkalla käytiin nyt joulukuussa lasten kanssa. 

Mutta kaikkinensa, vuosi vaihtuu kohta ja on aika vähän vetää yhteen kulunutta vuotta.



Vuosi sitten olin kirjoittanut facebookiin itselleni seuraavan "uudenvuodenlupauksen": "Uusi vuosi 2013 aloitettu kevyellä juoksulenkillä sekä lumitöillä. Kyllä teki lenkki räntäsateessa hyvää muutaman viikon tauon jälkeen  Lupauksia en ole tehnyt uudelle vuodelle, mutta uusia suunnitelmia kyllä. "Pelkkää" juoksua ei tule tämä vuosi olemaan, vaan uusia liikunnallisia suunnitelmia on tehty. Juoksuvammojen tai muiden vaivojen vaivatessa on hyvä, kun on laaja skaala mistä valita tekemisensä sekä näin tulee myös huolehdittua itsestä ja kropastaan monipuolisemmin. Näistä suunnitelmista on hyvä aloittaa tämä uusi vuosi ja toivotaan, että kaikille meille suotaisiin myös hyvää ja vahvaa terveyttä!"

Tämä minun ajatukseni treenaamisesta tammikuun alkupäiviltä myös toteutuivat. Pelkkää juoksua ei vuosi sisältynyt, vaan alkuvuosi huhtikuun loppuun asti tuli hiihdeltyä ja treenattua crossfit salilla.  Juoksua toki koko ajan siinä ohella. Toukokuusta lokakuuhun käytännössä katsoen vain juoksin. Tein myös lihaskuntoa, mutta enemmän sellaista lajinomaista harjoittelua: hyppyjä, loikkia, ylämäkeen, tasamaalla, alamäkeen jne... Muutamia juoksua tukevia crossfit harjoitteita mahtui myös kesään.


Juoksutavoitteet eivät toteutuneet siten kuin olin ajatellut. Puolimaraton on minulle se päämatka ja tavoitteena siinä oli alittaa kahden tunnin raja. Se tavoite jäi loppujen lopuksi kuitenkin reilun kolmen minuutin päähän. Kovin paljoa asia ei ole minua harmittanut, koska tämä Kiiminki-maratonilla juoksemani ennätysjuoksu oli minulle kuitenkin hyvin helppo ja nautinnollinen juoksu. Tämä juoksu oli minulle oikeastaan kauden ainoa juoksu, jonka juoksin minulle inhimillisissä olosuhteissa. Kaikki muut menivät enemmän tai vähemmän helteessä juostuna, josta minun kroppa ei tykkää yhtään. Toki loppukesää kohden sitä oli jo vähän toleranssi kasvanut auringonpaahteen suhteenkin.

Kympillä oli tavoitteena 55 min alittaminen kisassa ja enemmän minua harmitti, kun tämä tavoite ei toteutunut. Reilun minuutin huonompi aika on kirjattu viralliseksi ennätyksekseni. Harjoituksissa kyllä olen juossut reippaita kympin lenkkejä 55 min tuntumaan ja epävirallisesti esim. Kiimingin puolikkaalla pääsin tuohon tavoitteeseen, mutta se ei ole sama asia. Mutta jäipä nyt ensi kaudelle jotain tavoiteltavaa.

Koko kesän kilpailukausi oli minulla ehyt. Minua ei vaivannut mikään. Loppukesästä morton kylläkin, mutta ei läheskään niin pahana kuin edellisenä kesänä. Pystyin osallistumaan kaikkiin kisoihin, mihin olin suunnitellutkin. Tästä olen erityisen iloinen! Olen selkeästi tehnyt harjoittelun suhteen jotain oikein, vaikkakin ehkä vauhtien kustannuksella, mutta pistän kuitenkin terveyden ja vaivattomuuden vauhtien kehittymisen edelle.

Tästä päästäänkiin taas siihen tosiasiaan, että juoksijaksi olen liian iso ja raskastekoinen ja minun pitäisi painaa huomattavasti vähemmän, että vauhtini kehittyisivät edes jonkinlaisiksi, mutta olenko valmis luopumaan lihaksistani, niin vastaus on: EN. Rasvoista olisin  kyllä valmis luopumaan siinä määrin kuin se on terveellistä ;) Katson kuitenkin hyötyväni terveydellisesti enemmän siitä, että minulla on vahvat lihakset, kuin että juoksisin nopeampaa ja olisin kevyempi. Eli edelleenkään tulostavoitteet juoksun suhteen eivät tule olemaan kovin korkealla, mutta tottakai kehittymistä toivoo tapahtuvan ja sen eteen töitä tullaan tekemään.

Syksyllä pohdin pitkään miten ja missä harjoittelen talven ajan lihaskuntoani. Veto crossfit salille oli kova, mutta toisaalta toivoin saavani harjoitella vähän lähempänä kotia aikatauluongelmien takia. Loppujen lopuksi päätöstä asiaan helpotti, kun OMT-terapeutti huomasi lantioni olevan ihan jumissa ja kierossa, josta johtuen polveni olivat kääntyneet sisäänpäin ja sääret ulospäin - kaikki johtui juoksusta. Vaikka olin mielestäni venytellyt paljon, niin en selkeästikään riittävästi ja oikeita paikkoja. Vaivoja minulle ei ollut tästä vielä tullut, mutta ennen pitkää olisin isoissa ongelmissa, jos en nyt hoitaisi asiaa kuntoon. "Pehmeämpää" harjoittelua pitäisi nyt siis ottaa ohjelmaan ja paljon.

Etelän yössä...
Nyt olen sitten käynyt lokakuusta asti paikallisella kuntosalilla ryhmäliikuntatunneilla: mm. bodybalance, pilates, bodypump, bodyattack. Kehonhuoltotunteja on viikossa ollut n. 2-3 ja lihaskuntotreenejä 2. Juoksua on tietenkin koko ajan myös ollut. Myös samoina päivinä, kuin muitakin treenejä. Eli aika paljon kahden tai jopa kolmen erilaisen harjoituksen päiviä on ollut. Mutta niistä on siis paljon ollut palauttavaa, kehoa huoltavaa liikuntaa. Pakko kertoa, että ensimmäisellä balancetunnilla en päässyt edes risti-istuntaan. Nyt jo sentään siihen, mutta lootusasentoon on vielä pitkä matka. Pilateksesta taas on ollut iso apu minulle niska-hartiavaivoihin! Suosittelen ja kannustan ehdottomasti kaikkia harrastamaan myös pehmeämpää kehoa huoltavaa liikuntaa!

Kyykkäämisestä sen sijaan tuli minulle vaiva. Vasemman polveni ulkosyrjän yläpuolella kipeytyi kohta, joka vaikutti koko polven liikkuvuuteen. Tämä ongelma tuli esille joulukuun alussa, juuri ennen lomamatkaamme. Siksi päätin, että lomalla vain olen, en juokse, enkä käy salilla. Annan paikkojen palautua kunnolla. Ensimmäisellä bodypump tunnilla loman jälkeen kuitenkin jouduin toteamaan, että vaikka lihakset olivat palautuneet ja levänneet, polvi ei edelleenkään kestänyt kyykkäystä. Kyykyt ovat nyt taolla ehkä pitkänkin aikaa.

Ja eihän ne ongelmat tietenkään yhteen polveen loppuneet. Olen tottunut siihen, että joka vuosi vuoden lopulla sairastan jonkin kunnon taudin. Yleensä on ollut jokin pahempi flunssa tms. Nyt sitten tulikin vähän vakavampi infektio, joka lähti ihan viattomasta korvakäytävän tulehduksesta. Korva kutisi kovasti ja unissasi kynsin korvaa ja sain aikaan ihorikon korvaan, josta sitten lähti tämä paha infektio, jota nyt koko joulun olen sairastanut. 

Infektion nimi on cellulitis. Infektio on syvällä ihonalaiskudoksessa ja sitä normaalisti hoidetaan sairaalassa suonensisäisin antibiootein. Minä en kuitenkaan halunnut lähteä sairaalaan, kun joulukin oli tulossa ja heti oireiden alkaessa olin itsekin jo osannut sairauden diagnosoida ja antibiootin siihen jo kotona aloitin. Eka kerran lääkärissä käydessäni olin ihan hyvissä voimissa ja itsekin uskoin, että kun hoito vahvoilla antibiooteilla päästiin niin nopeasti aloittamaan, niin se ei kerkiäisi lehahtaa kovin pahaksi. Mutta jo muutama tunti lääkärissä käynnin jälkeen vointi oli ihan toinen ja kivut kovat. Melkein jo lähdin sairaalaan, mutta keskustelin lääkärini kanssa ja hän nosti antibioottiannoksen korkeammaksi ja päätin kuitenkin vielä katsoa miten tilanne etenisi. Aamulla menisin kuitenkin uudelleen lääkäriin ja verikokeisiin.

Aattoiltana apu tuli kylmäpussista,
kun lääkkeillä ei kipuja saanut hallintaan
Sinnillä olen pärjäillyt joulun yli ja todettava on, että taudin eteneminen oli ihan oppikirjamaisesti nopea ja itse tauti todella raju. Joulupäivä oli vähän helpompi, mutta lähinnä vaan makoilin ja nukuin, koska aika paljon tuli univelkaa kipujen takia valvottujen öiden takia. Mutta... jos joskus minulle vielä tulee jokin sairaalahoitoa ja iv-antibiootteja vaativa sairaus, aion mennä kiltisti sairaalaan saamaan hoidon, edes alkuhoidon... Tämä siis lähinnä itselleni tänne muistukseksi! Vaikka kuinka olisi itse alan ammattilainen ja ymmärtäisi miten hoidetaan muita (!) ja miten oireita seurataan, niin itseään on kuitenkin ihan eri asia hoitaa. Minullakin meni kipulääkeannokset sekaisin, kun kovien kipujen takia en varmaan ollut ihan tolkuissani ja sekoilin laskujen kanssa. Sairaalassa näin ei olisi tapahtunut ja siellä olisin voinut saada kipuihin myös tuhdimpaa kipulääkitystä, joka olisi myös turvallisempaa käyttää, kuin nämä "normaalit" kipulääkkeet.

Tapaninpäivänä kävin korvalääkärin vastaanotolla, joka puhdisti korvan moskasta ja huuhteli pirtulla. Hän sanoi kyllä, että vaikka olisi hoidettu alussa suonensisäisesti, ei voi sanoa tai luvata, että taudinkulku olisi ollut yhtään helpompi. Tauti vaan on kova ja tuskallinen. Antibioottiannosta laskettiin tänään, joten voiton puolella ollaan! Tällä hetkellä näyttäisi siis siltä, että olisin saamassa voiton taudista tällä kotihoidollakin. Tämä tie on ollut vaikea, mutta olen kuitenkin saanut nyt viettää joulun perheeni kanssa. Sekin on jotain!

Joulu meidän perheessä on sujunut muutoin rauhallisesti ja lepposasti. Pakko kehua ihania poikiani, että ovat kyllä olleet joulun alla ja joulun aikaankin ihmeen kilttejä ja omatoimisia. Leikkineet ja pelanneet sulassa sovussa, eikä ylimääräisiä kätinöitä ole kuulunut. Tämä on kyllä lämmittänyt kipeän äidin mieltä!

Liikunnat on nyt siis liikututtu ja juoksut juostu tälle vuodelle. Ensi vuosi aloitellaan todennäköisesti varovaisesti kehonhuollon merkeissä sitten, kun ollaan tervehdytty tästä taudista. Varovaiset lenkit tulevat mukaan sitten pikkuhiljaa, kun vointi alkaa sen sallimaan. Antibioottihoito tulee todennäköisesti jatkumaan hyvän matkaa tammikuun puolelle.

Hieman minua nyt jo mietityttää huhtikuussa oleva ensimmäinen puolimaratonini. Mitenköhän käy nyt, kun tämä tauti tuli sotkemaan hyvässä vauhdissa olleen harjoittelun...? Joskaan juuri nyt en sitä jaksa murehtia... kaikki aikanaan!

Mukavaa loppuvuotta kaikille!

Joulupäivän iltana... meillä pelattiin ulkopelejä sisällä ;)