tiistai 3. syyskuuta 2013

Pohdintaa kisan alla

Jälleen on kisaviikko. Kiireinen viikko... Tarkoittaa, että en oikein kerkiä huolehtia kunnolla syömisestä ja joudun turvautumaan lisäravinteisiin varmaankin huomenna ja ylihuomenna. Oman ongelmansa syömiseen meinasi aiheuttaa eilen korjattu lohjennut hampaan paikka, mutta onneksi kovemmat kivut vaivasivat vain eilen. Tänään olen jo kohtuudella pystynyt syömään.

Tämän viikon kisasuunnitelmat menivät myös uusiksi jo jokin aika sitten. Alunperin minun piti juosta lauantaina Levillä Ruskamaratonilla, mutta suunnitelmat saivat muutoksen, kun ensi viikonloppulle sattuvat myös sukulaispojan rippijuhlat. Onneksi juoksutapahtumissa löytyy valikoimaa ja Ruskamaraton vain vaihtui Ylivieskan Kärkimaratoniin. Puolikas on siis edessä lauantaina. Kylläpä vain odotankin, että pääsen taas juoksemaan! 

Tulevan kisan lisäksi mielessä on jo pyörinyt ensi talvi ja tuleva peruskuntokausi. Miten minä koostan harjoittelun ensi talvena? Mikä minulle on tärkeää tällä hetkellä? Mistä olen valmis luopumaan tarvittaessa? Yksi asia ainakin on minulle täysin selvää. Juoksu on minulle ehdottomasti kuitenkin se tärkein ja rakkain laji tällä hetkellä ja sen eteen olen valmis tekemään edelleen paljon töitä. Nyt vaan täytyy miettiä mitä asioita teen ja mistä nyt hyötyisin eniten.

Viime kauden harjoittelussa olen tehnyt jotain tai aika paljonkin oikein, koska vaivoja minulla ei ole ollut ollenkaan koko vuonna. Hyvästä lihaskunnosta on ollut siis hyötyä.  Edes Morton ei juurikaan ole minua kiusannut. Olen saanut kisata täysipainoisesti ihan suunnitelmien mukaan koko kesän. Telakka ei ole edes uhannut...

Peruskunto minulla on kehittynyt koko ajan ja se on hyvä asia. Ensisijaisestihan peruskuntohan se onkin rakennettava hyväksi, jonka päälle voi lähteä vauhteja sitten rakentamaan. Ja siinäpä se ongelma sitten tuleekin...Vauhdit minulla ei juurikaan ole koko kesänä kehittyneet. Aika lailla samassa pisteessä olen nyt  kuin olin huhtikuussakin vauhtien osalta. Tähän asiaan minun täytynee siis jatkossa harjoittelussa kiinnittää enemmän huomiota.

Kaikki tämä mietintä on joskus vaan aika vaikeaa. Itselläkin on aika lailla tietoa harjoittelusta sekä ympärillä olevilla ihmisillä on paljon tietoa asioista. Silti on vaikeaa miettiä ja päättää mitä tekee. Tieto lisää tuskaa... Ja mistään entisestä ei haluaisi luopua ja jotain uuttakin haluttaisi alkaa tekemään...

Mutta jos jotain positiivista, niin kotona ainakin ollaan saatu jonkinlainen balanssi aikaan harjoitteluiden suhteen. Olen päättänyt, että kuuntelen miestä lihaskuntoasioissa, koska hän niistä kuitenkin paljon tietää. Ja hän on ehkä päättänyt, että kuuntelee minua juoksuasioissa, kun minä niistä taas enemmän tiedän. Joskus voi olla jopa hyötyä siitä, että hetkeksi unohtaa oman itsepäisyyden ja kuuntelee jonkin toisen mielipiteitä omaankin harjoitteluun liittyen :)

Jos tästä minun sekavasta ajatuksenjuoksusta jotain vetää yhteen, niin aika paljon on vielä mietittävänä ensi kauden harjoittelua ajatellen ja ehkä ihan samanlaisena se ei tule jatkumaan kuin viime kautena. Jos jokin on varmaa, niin juoksemaan ainakin tulen, mutta mitä kaikkea muuta, niin se ei ole vielä selvillä. Kaikki aikanaan...

Niin, ja tämä kausihan on vielä kesken. Useamman kisan kerkiää vielä juoksemaan tälle syksylle ja yrittää saada tavoiteajat rikottua! Lauantaina on yksi mahdollisuus jälleen edessä! :)




2 kommenttia:

  1. Tsemppiä lauantain puolikkaalle Ylivieskaan! Sielläpä sitä ittekki oon puolikasta juoksemassa :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kari! Tsempit sinnekin ja sielläpä sitten mahdollisesti lauantaina nähdään! Keli näyttäisi olevan taas liian lämmin minun makuun...

    VastaaPoista