tiistai 14. toukokuuta 2013

Vajaa kaksi viikkoa Terwaan...

Näin se aika rientää, jo ensi viikolla koittaa hetki, jota koko pitkä talvi on odotettu: kauden avauskisa Terwamaratonin puolikas! 


Sarkkirannassa
Lauantaina oli vuorossa viimeinen pidempi   reipas lenkki, jonka juoksin urheilukentällä Sarkkirannassa. Hienosti askel nousi ja erityisesti vauhteihin olin tyytyväinen. Pojat pelasivat viereisellä kentällä jalkapalloa sillä aikaa, mutta tulivat he sitten loppuverkkojen ajaksi minun kaveriksi kentälle juoksemaankin. Ilma oli pilvinen ja pientä tihkusadetta. Ajattelin, että juuri tällainen keli olisi täydellinen Terwallakin! Minä kyllä tykkään juosta pienessä ja miksei vähän isommassakin sateessa. Hellettä mielellään ei saa kisapäivänä olla!  

Isompaa sadettakin kyllä riitti sitten taas koko loppupäiväksi ja viime viikkojen jatkuvan sateen takia meillä edelleen pihahommat seisovat ja pahasti. Ja seuraavat viikonloput moneksi viikoksi eteenpäin ovat minulla jo täyteen buukattu muuta ohjelmaa. Eli se tarkoittaa sitä, että arki-iltoina pitää olla aktiivinen noiden loppujen pihatöiden suhteen. Mutta ehkä sitä aikaa sitten jää niihinkin, nyt kun harjoittelu kevenee.





Sunnuntaina olisi normaalisti ollut vuorossa pitkis, mutta koska Terwa on näin lähellä, ei ole järkevää kovin pitkiä lenkkejä enää juosta. Max 1,5 h oli suunnitelmissa hölkytellä hiljaksiin. Lenkkipaikaksi valitsin tällä kertaa metsämaiseman ja polut Köykkyrissä. Metsä on ainakin minulle siitä hyvä juoksupaikka kevyeen harjoitteluun, että siellä maltan tarvittaessa ottaa kävelyaskeleitakin ja ympäristöön on mukava tutustua myös muutenkin. Hyvin sainkin sykkeet pidettyä matalalla. Ihana rauhallinen vajaan puolentoistatunnin äitienpäivä lenkki! Joskin aika märkää oli kaikkien niiden vesisateiden jälkeen... 

Tälle reitille ei päässyt...

... koska ei ollut kanoottia eikä kumivenettä mukana :)

Loppupäivä pyhitettiin äitienpäivälle ja lähdettiin Raaheen anoppia onnittelemaan. Iltapäivä kuluikin sitten mukavasti hyvässä seurassa herkkuja syöden. Oma äitini asuu niin kaukana, että hänelle jouduin äitienpäivälahjan hoitamaan postitse, mutta tottakai soitin myös onnittelupuhelun. Itse sain lahjaksi sen mitä toivoinkin: 12 kg kahvakuulan! :)

Viime viikolla sairastelin sitä flunssaa ja ilmeisesti osin siitä johtuvana, mutta osin myös ilmassa olevasta siitepölystä, keuhkoputkeni alkoivat sitten illalla kutista uhkaavasti. Huomasin myös, että olin koko loppuviikon ottanut astma- ja allergialääkkeeni vähän miten sattuu. Terästäydyin asiassa heti ja nyt parin päivän tehostetun lääkityksen jälkeen tilanne on jo parempi! Tänä aamuna vielä oli oireita, mutta ovat nyt päivän aikana alkaneet lievittyä. 

Normaalisti minun ei tarvitse astmalääkkeitä käyttää kuin tarvittaessa, mutta nämä keväät ovat pölyjen takia hankalaa aikaa. Viime keväästä lähtien olen keuhkolääkärin suosituksesta  suostunut tottelemaan ohjeita ja kiltisti ottanut määrätyt lääkkeet. Ja viime keväthän minulla menikin todella hienosti lähes oireettomana! Nytkin pitää olla kyllä huolellinen tässäkin asiassa, koska jos Terwan aikaan henki on ahtaalla ja vaan pärskityttää, niin eihän se juoksukaan kulje toivotulla tavalla.

Eilen illalla oli vuorossa kevään toiset laktaattitestit Ouluhallissa. Tässä vaiheessa kevättä en enää uskalla hehkuttaa mitään, joten vaan varovaisesti totean, että testitulokset olivat hyvät. Kunnossa on tapahtunut huomattava hyppäys verrattuna helmikuun alun testeihin. Vauhtini ovat parantuneet ja jopa anaerobinen kynnys on noussut hieman. Pk-vauhtini on nyt sama, kuin oli tammikuussa 2012 vk2-vauhti. Hyvää kehitystä siis!

Harjoittelustani haluan mainita sen, minkä olen aikaisemminkin maininnut: olen treenannut monipuolisesti myös muita lajeja. CrossFit salilla monipuolista treeniä ja hiihtoa niin kauan kuin kelejä riitti. Tietoisesti olen myös juossut vähemmän koko alkuvuoden. Edelleen siis puollan ja kannatan monipuolista harjoittelua. Pelkästään yhteen lajiin ei kannata jämähtää. Minun kohdallani asian toimivuuden jo testituloksetkin todistavat, mutta myös se on tärkeä pointti, että vaivoja minulla toistaiseksi ei edelleenkään ole. Morton muistuttaa olevansa olemassa, mutta ei niin, että se olisi ongelma tällä hetkellä. 

Startti on vajaan kahden viikon päästä. Edelleen täytyy edetä niin, että ennen lähtölaukausta myös seisotaan siellä lähtöviivalla. Harjoittelu siis kevenee koko ajan. Tällä viikolla juoksen vielä yhden kevyen vk-harjoituksen: 5  x 1000m vedot kiihtyvällä vauhdilla. Sitten loppuviikolla vain kevyttä palauttavaa pk-hölkyttelyä ja ehkä kevyitä pieniä vetoja. Ensi viikolla puolessa välin viikkoa intervalliharjoitus, muutoin vain juoksutuntuman ylläpitoa. 

Eilen hallilla puhutiin siitä, kuinka moni juoksija pilaa tulevan kisansa viimeisen kahden viikon aikana. Kunto on nyt sen mikä on. Enää sille ei ole juuri mitään tehtävissä. Liian kovista harjoituksista ei siis ole enää hyötyä, päinvastoin. Tämän asian yritän siis muistaa minäkin ja yleensä onneksi olen ollutkin hyvin maltillinen viimeistelyvaiheessa. Ja kunhan nyt vielä vaan pysyisi terveenä tämän loppuajan!



3 kommenttia:

  1. Hienoa kehitystä ja ajatuksia. Tsemppiä nyt vaan lauantaille kovasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kari! Samoin sinulle: tsemppiä lauantaihin ja keveitä jalkoja! Yritän jäädä seuraamaan teidän maaliintuloa, jos vain mahdollista. :)

      Poista
    2. Kiitos Seija! Maalin olis tarkoitus päästä, vaikka pienellä riskillä lähtään liikkeelle, siis vauhdin suhteen :)

      Poista