sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Mistä kaikki alkoi?

Nyt on vihdoin tunne, että kesä on tulossa! Viikossa on tapahtunut tuolla ulkona niin paljon! Tiet alkavat olla jo melkein täysin sulat, nastat on laitettu jo kaappiin kesälomalle!

Haluan kiittää kaikkia kannustuksesta ja positiivisesta palautteesta liittyen blogin aloittamiseen. Myös on esitetty joitain kysymyksiä, joihin yritän kyllä vastata. Kaikki vaan pitäisi kirjoittaa aina ylös, kun jonkun kanssa jostain juttelee. On tuo sama pää kesät talvet...

Minulta on tiedusteltu onko minulla aikaisempaa urheilutaustaa ja sitä miten nyt aikuisena olen juoksemisesta innostunut. Ne jotka tuntevat minut jo pidemmältä ajalta tietävätkin, että olen lapsena/nuorena harrastanut aktiivisesti yleisurheilua. Päälaji oli korkeushyppy, jossa olen myös pärjännytkin ihan mukavasti. Hyppäsin myös pituutta, mutta mikään erityisen lahjakas en siinä ollut. Päälajeista huolimatta harrastin monipuolisesti varmaan ihan kaikkia lajeja, ainakin kokeilin niitä. Pärjäsin myös muissa lajeissa ihan ok, mutta korkeushypystä muodostui se päälaji, koska siinä taisin olla lahjakkain. Pitemmillä  juoksumatkoilla en ollut mitenkään lahjakas, mutta osallistuin maastojuoksuihin ja 800 m juoksuunkin, ihan vain harrastuksen takia. Arvaattekin, että myös ottelin: 3-ottelua ja 4-ottelua. 

Uskon, että lapsuuden monipuolisesta liikunnan harrastamisesta on minulle nyt vanhemmalla iällä ollut huomattavaa etua verrattuna liikunnan aloittavaan aikuiseen, joka aloittaa harrastamisen ihan nollasta. Minulla on kuitenkin ollut hyvin rakennettu pohja sieltä nuoruudesta ja vaikka välissä on ollut taukoakin ihan reippaasti, niin kroppa on näyttänyt aika mukavasti mukautuvan erilaisiin aktiviteetteihin.

Haluan tässä vaiheessa vielä korostaa asiaa monipuolinen harrastaminen, koska tämä on asia minkä kanssa omien lastenkin kanssa olen saanut taiteilla poikien ja valmentajien kanssa. Nykyään liian pian pitää mennä vain yhden lajin mukaan ja lajien harrastamiset on suunniteltu niin monta kertaa viikossa, ettei muille lajeille ja harrastuksille jää tilaa. Tai sitten valitettavasti kuulee myös harrastuksensa takia uupuneista lapsista ja nuorista. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lasten pitää saada harrastaa mahdollisimman monipuolisesti eri lajeja ja myöskin huomioiden oma motivaatio. Se mikä tuntuu kivalta ja mukavalta sitä pitää saada tehdä. Joskus voi treenit jättää väliin, jos on juuri mukavat pihapelit meneillään tai joskus on tärkeää saada olla vaan kavereidenkin kanssa. Vastaankin saa väittää ;)




Minulla itsellä tuli lähemmäs kymmenen vuoden tauko oikeastaan kaikessa liikunnassa tehtyäni kolme ensimmäistä poikaani. Rullaluistelu taisi olla ainut laji mitä harrastin. Kunnolla liikunnan pääsin aloittamaan vasta vuonna 2003, kun neljäs poikani oli reilun vuoden ikäinen. Rullaluistelin ja kävin salilla 3-4 x viikossa. Kesän aikana sain laihdutettua kaikki raskauskilot pois ja seuraavan puolen vuoden aikana vielä hyvin paljon lisääkin. 2004 keväällä tai kesällä saliohjaajani huomautti minulle pari kertaa, että olenko huomannut olevani jo vähän liian laiha. Että jos laihdutan, kannattaa harkita laihdutuksen lopettamista. En ollut huomannut olevani laiha, mutta lopetin laihduttamisen.

Juoksemaan aloin omaan tahtiini vuonna 2005. Ilman mitään tavoitteita, omaksi ilokseni. Silloin eka kertaa tajusin, että juokseminenhan on kivaa ja vapauttavaa! 2006 syksyllä muutettiin nykyiselle paikkakunnalle ja ensimmäinen puolivuotta oli sopeutumista. Liikuntaa vain harvakseltaan. Sitten seuraavana keväänä vanhat tutut: rullaluistelu ja juoksu olivat taas kuvioissa. Ja syksyllä lihasjumien oltua hurjat päätin aloittaa salin uudelleen ja kävinkin siellä sekä juoksin hyvin aktiivisesti 2008 joulukuuhun asti, eli juniorin raskauden puoliväliin asti, jolloin oli pakko lopettaa vaivojen takia. Taukoa tuli toukokuuhun asti ja koko äitiysloman suht aktiivisesti pystyin harrastelemaan, mutta juostua ei tullut paljoa. 

Sitten olikin uusi tilanne edessä. Paluu töihin... Liikunta jäi siinä luovimisessa lähes kokonaan. Salilla alussa edes kävin, mutta sekin jäi pois olkapää ongelmani takia ja jotenkin en vaan kerinnyt edes miettimään enää koko asiaa. Kävi niin, että annoin työn viedä itseki kokonaan... Kunnes loppuvuonna 2011 sairastuin en sen kummempaan, mutta kovempaan hengitystieinfektioon ja seurauksena vielä rytmihäiriöt ja tajusin, että minähän olin töihin palaamisen jälkeen lihonutkin vaikka kuinka paljon! 

Samaan aikaan jo suunniteltiin omaan työkuviooni liittyvää juoksukoulua, johon luonnollisesti olin osallistumassa itsekin. Jotenkin se tuntui nyt tulevan itsellekin oikeaan aikaan ja osallistuin kyllä hommaan ihan tosissani. Kalenteroin kaikki lenkit valmiiksi ja pidin niistä myös kiinni. Oli sitten tyyntä tai myskyä. Edes kovemmassa lumipyryssä ei suunniteltu lenkki jäänyt väliin. Hyvällä varustuksella selviää mistä vaan!




Vaikka olikin vapauttavaa alkaa taas harrastamaan aktiivisesti, kärsin myös aika paljon alaraajavaivoista. Morton diagnosoitiin, joka ei siis johdu juoksemisesta, mutta juoksua se ei välttämättä kestä. Minulle on kuitenkin luoja suonut aika korkean kipukynnyksen. Jossain vaiheessa sen ollessa pahana kävin kyllä monet mietteet läpi, että mitä jos en pystykään juoksemaan jalalla? Lonkka vaivasi myös ja varsinaista syytä sen kipuiluun ei ole tiedossa. Mutta todennäköisesti lihaskunto ei lantion seudulla ole ollut ihan kohdillaan.

Oli aikoja etten pystynyt jalkojen takia juoksemaan, mutta silloin rullaluistelin. Uskaltauduin parin vuoden tauon jälkeen uudelleen luistimille. Kaaduin juniorin ollessa ihan vauva, kun kivi meni luistellessa laakeriin. Pieni kammo jäi kaatumisesta, mutta hetihän sitä oli uudelleen sinut luistelun kanssa. Ruskamaratonin jälkeen jalat oli ihan sököt. Marssin sitten pyöräkauppaan ja ostin uuden pyörän itselleni ja tein lenkit pyöräillen. Aina pystyy kuitenkin jotain tekemään, jos ei pysty juoksemaan.

Näistä kokemuksista lähti minulla sitten myös ajatus, että minun keksittävä juoksun rinnalle jotain muutakin ja lihaskuntoon täytyy kiinnittää enemmän huomioita. Liian paljon olin mennyt vain juoksun huumassa. Lueskin netistä ja lehdistä aika paljon erilaisista harjoitusmuodoista ja kun törmäsin CrossFit harjoitteluun, tiesin heti että tuota minun täytyy kokeilla. Tammikuusta asti olen nyt salilla käynyt ja todennäköisesti tulen kisakaudellakin jonkin verran käymään. Ainakin silloin, kun saan vaivoja taas itselleni kehiteltyä ;)

Nyt kun palaa vuoden takaiseen, minkälaiset oli ajatukset ja tavoitteet ja miettii aikaa ja tunnelmia missä olen nyt. Juoksukaverini Krista kiteytti asian mielestäni hyvin: Vuosi sitten minulla oli ajatuksena vain jaksaa juosta Terwamaratonin puolikkaalla maaliin. Vuodessa on kuitenkin tapahtunut aika paljon kehittymistä ja tänä päivänä ollaan ihan eri tunnelmissa. Suunnitelmat ja tavoitteet ovat olleet jo pitkään selvillä. Eli ihan eri tunnelmissa ja tavoitetasoissa mennään nyt! :)

Minä siis jaksoin juosta sen Terwan puolikkaan oikeastaan ihan "helposti" ja aikaankin (2:24) olin tosi tyytyväinen. Tunne maalissa oli huikea! Jo silloin tiesin, että tämä todellakaan ei jää tähän! Seuraava kisa ei vaan vielä silloin ollut tiedossa. 

Siitä tämä sitten lähti... kun olin ylittänyt Terwan maaliviivan! Suosittelen lämpimästi samaa myös muille!



2 kommenttia:

  1. Moikka.
    Haastoin sinut blogissani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan haasteen vastaan ja pyrin vastaamaan haasteeseen heti kun vain kerkiän :)

      Poista