Rantalakeusjuoksu - peltojen keskellä auringonporotuksessa

Heräsin lauantaihin erittäin hyvin nukutun yön jälkeen. Kymmenen jälkeen aamupäivällä oli vielä pilvistä ja mittari näytti + 16 astetta. Sama pilvisyys jatkui vielä iltapäivällä. Kerkesin jo ajatella, että ihanaa, illalla saa juosta pilvisessä viileässä kelissä. Mutta kissan viikset! Ennen neljää alkoi pilvet rakoilemaan ja aurinkohan se kohta möllötti pilvettömältä taivaalta niin iloisena tai enemmänkin vahingoniloisena. Aurinko selvästi vainoaa minua...

Suurin osa ihmisistä on  varmasti iloisia auringonpaisteesta eivätkä yhtään ymmärrä, kun minä aina toivon pilviä ja tihkusadetta. Mutta yrittäkää ymmärtää, että jos edes kerran saisin sen kokea tänä kesänä kisapäivänä, niin olisin tosi iloinen. En missään tapauksessa toivo kenellekään huonoja lomakelejä, mutta toivoisin itselleni edes kerran inhimilliset olosuhteet kilpailupäivänä. Vai olenkohan vaan yksinkertaisesti niin huono, etten pysty kunnon suorituksiin normaaleissa Suomen kesäolosuhteissa? 

Rantalakeusjuoksun lähtöpaikka oli peltojen keskellä Lumijoen puolella. Sinne meidät kuljetettiin bussikyydillä. Matka (10 km) juostiin yhteen suuntaan kevyenliikenteenväylää pitkin Limingan keskustaan. Juoksu oli minulle vaikea. Paljon vaikeampi kuin viikko sitten Rovaniemen juoksu, vaikka Rovaniemellä oli vieläkin kuumempi. Vannoin itselleni, että en IKINÄ ENÄÄ juokse helteellä. Sain elämäni ensimmäisen palleakrampin ja aivan hirveän vaikeahan sen kanssa oli juosta. Monta kilometriä meni ihan löntystäessä. Jos ei oltaisi oltu siellä peltojen keskellä, keskellä ei mitään, olisin varmaan keskeyttänyt.  Mutta onneksi on tuota sinnikkyyttä... Kanssakilpailijalla oli myös vastaavia ongelmia juoksun aikana, häntä vähän yritin neuvoa, kun tuntui, että kivun takia jää sinne tien päälle. Sai ilmeisesti krampin menemään ohi, kun myöhemmin ohitti minut kuitenkin.

Sitten n. 8 km kohdalla juoksu taas alkoi sujumaan. En tiedä menikö kramppi ohi vai mitä, mutta oli taas ihan helppo juosta. Viimeisen kilometrin aikana sain myös juostua edellä juoksevia kiinni ja yhden ohituksenkin sain tehtyä. Maalissa olin ajassa 58.33. Aikalailla samaa tahtia kuin viikko sitten. Sähköistä ajanottoa ei ollut, joten nettoaikaa ei mitattu. Vähän kyllä ihmettelen, miten pystyin tuohonkin aikaan noiden vaikeuksien kanssa. Olin ihan varma juostessa, että nyt tulee kaikkien aikojen pohjanoteraausjuoksu...

Tyytyväinen en ole suoritukseen, mutta en nyt hirveän pettynytkään. Vaikka juostessa vannoin, ettei enää ikinä hellejuoksua, niin muutama minuutti maaliintulon jälkeen jo suunniteltiin seuraavaa kisaa Move Maratonia, joka on parin viikon päästä. Oli helle tai ei. Kovin äkkiä ne vaikeudet unohtuu... :) Silloin aion sääsolosuhteista riippuen juosta joko vartin tai puolikkaan.  ExtremeRun aika varmasti jää minulla väliin, kun pitää lähteä lomailemaankin perheen kanssa. Seuraava kymppi on todennäköisesti vasta elokuussa Kempeleessä ja silloinkin aika varmuudella joutuu lämpimissä olosuhteissa juoksemaan. Miten saisinkin itseni toimimaan niin, että juoksu lämpimässä sujuisi ongelmitta...?

Rantalakeusjuoksusta jäi kaikkinensa kuitenkin positiiviset fiilikset. Mukava oli nähdä jälleen juoksukavereita ja jutustella uusien tuttavuuksienkin kanssa. Järjestelyt olivat hyvät ja ihmiset olivat ystävällisiä. Ainut ehkä mikä olisi voinut olla toisin, niin noinkin kuumalla ilmalla vesipisteitä olisi voinut olla edes yksi enemmän. Edes sellainen mistä olisi voinut kaataa vettä päälleen. Jatkossakin aion tapahtumaan osallistua, jos vain tapahtuma sopii aikatauluihin.

Ensi viikolla ajattelin vähän löysäillä juoksun suhteen, kun nuo sykekäyrät vähän pistävät miettimään, että olenkohan ihan kunnolla palautunut, kun ihan en näyttänyt nyt saavan itsestäni irti kaikkea... Vai vaikuttiko kramppi asiaan vai mikä... Mutta joka tapauksessa ensi viikolla ajattelin palailla vähän CrossFitin maailmaan ja harjoitella ainakin leuanvetoja sekä punnerruksia. Ja siihen lisäksi keksiä itselle joitain mukavia metconeja :)

Kevyt viikko

Harvinainen viikonloppu eletty: ei yhtään harjoitusta koko viikonloppuna. Aikataulut olleet tiukat ja lauantain työpaikan kesäjuhlat vaikuttivat harjoittelemiseen. Mutta toisaalta olen oikeastaan koko viikon ollut aika väsynytkin, joten kevyempi viikko tuli varmasti tarpeeseenkin.

Tiistaina taas tuttuun tapaan olin treenamassa urheilukentällä poikien treenien aikaan. Nyt vaan oli kenttä täynnä myös jalkapallokoululaisia sekä heidän vanhempia. Ensin vähän epäröin, että viitsinkö mennä juoksemaan, kun porukkaa kentällä oli niin paljon, mutta pojan joukkuekavereiden vanhemmat kannustivat, että tottakai menen ja teen aiotun treenin. Ja kyllähän ne vanhemmat sieltä radalta älysivät väistää, kun sinne juoksemaan menin. Tein lyhyitä intervalleja 6 x 200 m veto, 100 kävelypalautus ja 100 m hölkkä. Loppuun minulla oli tarkoitus tehdä crossfit harjoittelusta poimimani metcon 800 m juoksua, 400 m takaperin juoksua, 800 m juoksua ja 400 m takaperin juoksua. Mutta niin paljon minulla ei ollut pokkaa, että siellä ihmispaljoudessa olisin alkanut takaperin hölkkäämään. Korvasin tämän osuuden sitten muunlaisella harjoituksella, askelkyykkyjä, hyppyjä, kyykkyjä, portaissa juoksua ja loikkia...

Pikkumieskin tuli treeniensä jälkeen äidin kanssa juoksemaan.

Seuraava treeni oli torstaina ja se alkoi pk-hölkyttelyllä pururadalla. Sain lenkille myös seuraa, kun pojan joukkuekaverin äiti sattui lenkille yhtä aikaa. Juoksuhan kulki yhdessä juostessa ihan huomaamatta, kun samalla sai siinä jutustella niitä näitä.











Juoksun päälle olin suunnitellut mielestäni loistavan metconin, mutta mieheni ei ollut ollenkaan innostunut asiasta. Pojallani on sellainen n. 20 kg:n harjoittelusäkki jota voi hyödyntää hyvin monipuolisesti erilaisissa harjoituksissa. Olin suunnitellut juoksevani se harteilla kotiteillä 550 m lenkuran, päälle 12 kahvakuula svingiä ja 10 burpeeta. Pyysin että mieheni tulisi ottamaan kuvia treenistä, mutta eipä hän kehdannut tulla edes pihalle yhtäaikaa. Hänen mielestään minun olisi pitänyt mennä metsään piiloon juoksemaan... No enpä mennyt, vaan tein mitä aioinkin.











Treeni oli kyllä loistava! 20 kg harteilla kyllä tuntui, mutta ei paha ollenkaan. Kevesti pystyin vaihtelemaan säkkiä olalta toiselle. Tein vain yhden kiekan ja aikaa kului 5:41. Seuraavalla kerralla voisi tehdä kaksi kiekkaa. Myös muunlaiset harjoitukset on suunnitelmissa, eli miehen on jatkossakin pakko vaan tottua mitä erilaisempiin treeneihin. ;)

Perjantaina olin suunnitellut meneväni Iihin juoksemaan maastovitosen, mutta tiukat aikataulut eivät antaneet myöten ja toisaalta olin perjantai-iltana niin rättipoikkiväsynyt, ettei olisi ollut järkeä edes lähteä juoksemaan. Lepoa siis ja aikaisin nukkumaan.

Lauantai kului ensin pojan jalkapalloturnauksen merkeissä ja sitten oli tiedossa juhlia. Onneksi kuitenkaan seurauksena ei ollut haikea huominen, vaikka pikkutunneille asti meni. Hauskaa oli, se on pääasia!

Ensi viikollakaan ei ihan normaaliin harjoittelurytmiin edelleenkään päästä, koska torstaina suunnataan kohti Tamperetta Särkänniemi-Cuppiin. Siellä kuluukin mukavasti jalkapallon parissa koko loppu viikko ja päästäänhän me huvittelemaan Särkänniemeenkin!

Palautumista, hellettä ja juhlia

Helle on hellinyt meitä Terwan jälkeenkin ja kesä tuli sitten yhdessä hujauksessa. Fiilikset ovat olleet juoksusta ihan hyvät, mutta väkisinkin on tullut mietittyä, tuliko lähdettyä olosuhteisiin nähden kuitenkin liian innokkaasti liian kovalla vauhdilla matkaan... Mutta juoksu on juostu ja seuraavaan koitokseen ovat jo ajatukset kääntyneet. Tässä välissä saatan käydä ehkä Iissäkin vitosen pyrähtämässä, jos vain aikataulut sen sallivat. Kiire on meinannut viime aikoina olla välillä aikamoinen...

Palautuminen puolikkaalta minulta on sujunut nopeasti. Jo tiistaina olin ensimmäisellä keveällä hellelenkillä pururadalla poikien treenien aikaan. Jaloissa ei mitään ongelmia. Ainut ongelma on ollut se, kun olen jostain syystä huono syömään kisojen jälkeen. Maanantaina myöhään iltapäivällä töissä vointi meni vähän heikoksi, kun olin kasviskeitolla yrittänyt koko päivän pärjätä. Normaalisti olisinkin pärjännyt, mutta kun taustalla oli aikamoiset energiavajeet. Olin toki palautusjuomia nauttinut kisan jäljiltä, ne menee alas, mutta ruuan kanssa on toinen juttu. Jotenkin ruoka vaan ällöttää. Vähän väkisin olin syönyt edes jotain.

Torstaina käytiin juoksukouluporukan kanssa pikku lenkki ja edelleen helteisissä olosuhteissa. Juoksu sujui mukavasti, ei ongelmia. Jalat minulla siis säästyivät puolikkaalla ilman mitään vaurioita, yksi pikkukynsi ehkä taitaa lähteä ajan kanssa, ei muuta.

Perjantaina oli töiden jälkeen ohjelmassa valmistujaisjuhlia. Ja vasta silloin minulla alkoi ruokahalu olla normaalilla mallilla. Herkut upposi kyllä ongelmitta! Illalla kotona tein hieman pihahommia ja sitten hain äitienpäivälahjaksi saamani kahvakuulan ja treenailin sillä niin kauan kun öttiäiset antoivat minun  olla suht rauhassa. Lopulta oli pakko luovuttaa, kun hikinen iho taisi houkutella koko kulmakunnan sääsket meidän pihalle. 

Lauantaina juhlahumu jatkui. Aamulla ensin matka suuntasi kirkkoon, missä yksi pojistani sai peruskoulun päästötodistuksen. Todella upeita musiikkiesityksiä olivat oppilaat sinne harjoitelleet! Loppupäivä meni hyvän ystäväni pojan ylioppilasjuhlissa, jonne olin lupautunut auttamaan järjestelyissä. Oli kyllä niin ihanat ja lämminhenkiset juhlat! Ja juhlapaikkana toimi aivan ihana paikka meren rannalla! 

Tänään sunnuntaina lähdin sitten heti aamupalan jälkeen pyöräilemään kaupunkiin. Lähdin hakemaan autoani, joka eilisten juhlien takia jäi työpaikalleni. Ensin ajattelin juosta matkan, mutta mittari näytti jo aamulla melkein 30 astetta, joten päädyin kuitenkin pyöräilyyn. Hain auton kaupungista ja lähdin heti sitten pyörän kotiin tuotuani urheilukentälle. Urheilunkenttä oli ihan autio. Tarkoituksena oli tehdä CrossFit harjoittelusta poimimani metcon: 10 x (100 m juoksu + 10 burpee). Burpeet  voivat aiheittaa ihmisissä aina vähän hilpeyttä, joten minulle sopi oikein hyvin, että olin kentällä yksin. Mutta eipäs kaikki mennytkään niinkuin piti. Metcon kutistui 4 x (100 m juoksu + 10 burpee).

Tuli monta ongelmaa, joista vain yhden sain ratkaistua. Nimittäin polvet kolahtivat burpeissa aina startaniin ja ekan 10 jälkeen ne olivat jo rikki. Tämän sain ratkaistua, että laitoin mukanani olleet pikkupyyhkeen aina seuraavilla kerroilla maahan suojaamaan polvia. Mutta kämmenet... Ne eivät myöskään tykänneet karkeasta startanista ja äitiyvät todella kipeiksi. Pelkäsin, että niihin tulee mojovat rakot. Hanskat olisi pitänyt olla kädessä käsiä suojaamassa. 

Käsien ja myös treenin aikana tulleen päänsäryn takia jouduin keskeyttämään harjoituksen jo neljännen sarjan jälkeen. Mutta vahingosta viisastuu, jatkossa parempi ja suojaavampi varustus ja ehkä kolmenkympin helteessä kannattaa harkita mitä tekee ;) Mutta hauskaa oli silti! Nyt illalla kädet edelleen punoittavat ja ovat arat, mutta ilmeisesti rakoilta säästyn! 

Uusi viikko on alkamassa ja treenimäärät jäänevät edelleen normaalia pienemmiksi. Nyt ei ole syynä palautuminen urheilusuorituksesta, vaan ensi  viikonloppuna on edessä taas juhlimista ja se saattaa sunnuntaina sitten vaatia veronsa...