maanantai 29. kesäkuuta 2015

Elämäni ensimmäinen DNF Raahe Trail Runilla

Pintakaasuttelijat lähtötunnelmissa :)
Niin siinä kävi, että tämäkin päivä tuli vastaan: tuloksiin merkintä DNF ja keskeltä metsää autokyydillä takaisin kisakeskukseen.

Raahe Trail Runin 21 km piti olla minulle hyvä välietappi ja hyvä treeni kohti NUTS Pallasta. Mitenkään tavoitteellisesti en siihen suhtautunut, tarkoitus oli vain juosta hyvä, reipas pitkähkö polkulenkki ja harjoitella edelleen energian ottamista kisan aikana.

Olin hyvissä ajoin kisapaikalla numerolapun haussa. Pukuhuoneessa jutusteltiin muiden kisaajien kanssa. Monella jännitti aika paljon, mutta minä en tällä kertaa hermoillut vähääkään. Päivikin tuli pian myös paikanpäälle ja yhdessä lähdettiin hieman verkkaamaan. Päiville tämä olisi ensimmäinen polkujuoksukisa. Startissa sitten tavattiinkin muita tuttuja juoksijoita ja hyvällä fiiliksellä lähdimme Wanhan Herran paukusta matkaan.

Lähdin rauhallista vauhtia juoksemaan. Ajattelin, että otan alun rauhallisesti ja sitten jos lopussa siltä tuntuu, niin juoksen reippaammin viimeiset kilometrit. Matkan teko alkoikin ihan mukavasti, olo tuntui hyvältä ja kroppa tuntui pelaavan hyvin. Tästä tulisi kyllä vielä hyvä lenkki! Metsässä oli hyvin märkää. Käytönnössä mudassa ja ravassa juoksimme heti alusta alkaen. Minusta se oli vaan hauskaa vaihtelua. 

Mutta jo noin 3 km (en ole vielä purkanut Polaria, joten korjaan oikean paikan myöhemmin) juoksun jälkeen jo sattui. Juoksin pieneltä sillalta takaisin leimikkoon ja jalka astui jotenkin tyhjään. Alla piti olla maata, mutta heinän alla taisi olla kuoppa tai jotain... Nilkka pyörähti ja tajusin heti, että nyt sattui... Päivi tuli minun perässä ja kysyi sattuiko pahasti. Sanoin, että jatkaa matkaa vaan minä tulen omaa vauhtia. Nilkutin eteenpäin ja pian pahin kipu hellittikin. Keskeyttäminen ei tuolloin vielä ollut vaihtoehto, toivoin että jalka kestäisi maaliin asti. Otin buranan.

Maasto oli mielenkiintoista. Välillä mentiin puolta säärtä myöten vedessä ja välillä oli hyvää juostavaa alustaa tai pehmeää hiekkaa. Nilkan kipu alkoi taas yltyä. Ensimmäisellä juomapaikalla otin motillisen urheilujuomaa ja jatkoin edelleen matkaa. Pian alkoi mieleen tulla ajatuksia, että jos nilkka olikin mennyt niin pahasti, että en juoksisi pitkään aikaan? Jos en pääsisikään Pallakselle, joka on ollut koko kauden päätavoitteeni? Nilkka turposi ja kenkä alkoi ahdistaa, jouduin hölläämään Salomonien nauhoja...

Yllättävän kova kamppailu piti itsensä kanssa käydä päätöksestä keskeyttää. Mutta vaakakupissa painoi loppukausi ja halu päästä Pallakselle. Ja järjellä ajateltuna hullua olisi juosta, kun jalka ei juuri enää kestänyt astua. Ensin soitin miehelleni, että näin on käynyt, että joudun keskeyttämään ja sitten soitin kisan turvallisuusvastaavalle. Olin tuossa vaiheessa taivaltanut 6,7 km ja turvallisuusvastaavalta sain ohjeet jatkaa matkaa 8 km kohdille, josta hän pääsisi autolla minut hakemaan. Takaa tuli juoksijoita ohi, kun kävelin ja välillä löysäilin kenkää lisää, kun jalkaa pakotti. Kaikki kysyivät onko kaikki ok ja tarvitsisinko apua. Kerroin pärjääväni, hätää ei ole ja apua olisi jo tulossa. 

Tuon pätkän aikana kun kävelin, kerkesi ajatella monenmoista polkujuoksuun liittyvää. Monesti kisoihin valmistautuessa ja pakatessa sitä on mielessään harmitellut, miksi pitää ottaa näin paljon tavaraa matkaan turhaan kannettavaksi. Nyt olin mm. meinannut jättää puhelimen kokonaan pois, koska kyseessä oli näin lyhyt matka. Se ei ollut pakollinen varuste, mutta otin onneksi kuitenkin sen mukaan. Mietin, jos Rukalla olisin loukannut nilkkani näin pahasti, melkein kaikki pakolliset varusteet olisivat siinä kelissä olleet tarpeen, etten olisi paleltunut ja jäätynyt sinne korpeen. Vauhdin hidastuessa kävelyksi huonossa kelissä sitä olisi jäähtynyt hyvin nopeasti ja kaikki lisäenergiakin on enemmän tarpeen tuossa tilanteessa. Monesti myös ennen pitkiä polkukisoja käydään erilaisia keskusteluja siitä, että onko todella tarpeen ottaa noin paljon tavaraa mukaan kannettavaksi. Uskokaa vain, kyllä se kaikki on arvioitu tarpeelliseksi pahimman varalle ja lopulta se pahin ei välttämättä ole kuin niin yksinkertainen asia kuin nilkan nyrjähdys.

Pääsin turvallisesti autokyydillä takaisin kisakeskukseen jonne myös soitin mieheni hakemaan minulle puhdasta kampetta autolta. Jalkaa hoidin kylmällä ja kohoasennolla. Kisakansliasta myös kuulin, että olin arvonnasta voittanut hierontalahjakortin. Ihan tyhjin käsin ei siis täältä tarvinnut poistua. Itse kisasta jäi hyvä fiilis, järjestelyt toimivat hyvin. Myös  se tuli nyt koettua, että loukkaantuneen kisaajan evakuointi sujuu juohevasti. Kiitokset järjestäjille kaikesta!


Kylmähoitoa 


Vuorokausi kisan jälkeen
Kaikkinensa nyt kuitenkin käy niin, että keskeytyksestä huolimatta juoksutaukoa varsinkin epätasaisilta poluilta tulee nyt reilusti. Pallakseen mennessä jalka ei ole vielä siinä kunnossa, että lähtisin riskeeraamaan parantumisen. Joudun kauden päätavoitteeni jättämään nyt sydän särkyen väliin. Todennäköisesti tasaisella pystyn jo juoksemaan reilun kuukauden kuluttua, mutta epätasaisille maastoille nilkan toipumiseen menee enemmän aikaa. Epätasaisella uudelleen revähtäminen on riskinä, joka taas viivästyttäisi paranemista.Toivottavasti viimeistään Vaarojen maratonille mennessä nilkka olisi täysin terve. Siellä on tiedossa paljon juurakkoa ja muuta mukavaa maastoa :) Nyt elän toivossa, että ilmat lämpeäsivät niin paljon, että merikin lämpeäsi ja pääsisi Nallikariin uimaan avovedessä. Pitää edes uimalla yrittää nyt pitää peruskuntoa yllä... :)

Alla Raahe Trail Runin virallinen kisavideo




6 kommenttia:

  1. Voihan kurjuus, että noin kävi! Vaikea päätös tuo keskeyttäminen, mutta tuossa tilanteessa ainoa oikea ratkaisu. Paranemista nilkalle!

    VastaaPoista
  2. Voi ei, sulle kävi se mitä itse aina mietin poluilla juostessa. Usein polut on kasvaneet niin umpeenkin ettei edes näe mihin astuu ja nilkan nyrjähtäminen on jatkuvasti läsnä oleva uhka. Mutta sekin kai kuuluu tähän lajiin, poluilla on omat puolensa hyvässä ja pahassa.

    Tsemppiä, toivottavasti nilkka paranee pian ja paluu lenkeille sujuu hyvin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, maltilla nilkka varmasti toipuu :) Kyllähän poluille omat riskinsä liittyy, mutta eipä se kotona touhuaminenkaan täysin riskitöntä ole. Eilen kotitöitä tehdessäni potkaisin (sama jalka) varpaani pyykkitelineeseen ja nyt on lisäsaldona todennäköisesti murtunut varvaskin :)

      Poista