Kohti Terwaa - flunssa keventää harjoittelua viime metreillä

Niinhän se on, että kun muita vaivoja ei ole, niin ainakin flunssa tulee riesaksi. Ja silloin kun sitä todellakaan ei kaivattaisi! 

Viime viikonloppuna oli iso juoksutapahtuma Helsinki City Run. Sinne piti alun perin suunnata minunkin, mutta aikataulu syistä jouduin jo aikaisin keväällä nostamaan kädet pystyyn asian kanssa ja toteamaan mission impossible... Aktiivisesti kuitenkin seurasin juoksukavereideni edesottamuksia tapahtumassa ja hienostihan kaikilla siellä sujui! 

Jälkikäteen on käyty kovaa kädenvääntöä ja keskustelua juoksumatkan pituudesta. Onko se todella ollut sen vaaditut 21,1 km? Ilmeisemmin nyt vaikuttaa siltä, että matka on ollut muutaman sata metriä alimittainen. Mutta olen myös kuullut ja lukenut, että samassa juoksutapahtumassa olisi sattunut myös vakavampaa: nuorta juoksijatyttöä oli reitin varrella elvytetty. Ilmeisen varmasti tyttö olisi saatu myös elpymään ja toimitettua jatkohoitoon. Tämä asian kuuleminen on ollut erittäin helpottavaa monelle tapahtuman nähneelle juoksijalle ja kannustajalle.

Muistan myös kuinka viime vuoden Ruskamaratonilla aina kouraisi itselläkin sydäntä, kun näki ambulanssihenkilöstön apua vaatineita tapauksia. Ja sielläkin niitä valitettavasti sattui useampia. Nämä tapaukset vaikuttivat omaan juoksuun mm. siten, että loppukiriin en uskaltanut lähteä. Pelotti, että jos hyvä juoksu menee pilalle viime kilometreillä jonkin turhan tapaturman takia. Juoksin yhdessä serkkupojan kanssa ja olimme ajatelleet ottaa mukavan loppukirin ja voimia siihen olisi kyllä riittänyt, mutta nähtyämme näitä tapahtumia reitin varrella, päädyimme juoksemaan rauhassa maaliin.

Se miksi otan asian esiin on se, että toivoisin kaikkien, myös omasta mielestään täysin terveiden urheilijoiden / kuntoilijoiden tai urheilun aloittamista suunnittelevien käyvän asiaan kuuluvassa terveystarkastuksessa mielellään asiaan hyvin perehtyneen lääkärin vastaanotolla. Urheilijan / liikkujan terveystarkastuksen idea on ihan sama kuin esim. työterveystarkastuksen - löytää harrastukseen / työhön liittyvät mahdolliset terveyttä uhkaavat asiat ja riskit. 

Pitkä QT-aika

On todella tärkeää olla otettuna esim. EKG (sydänsähkökäyrä) ihan senkin takia, koska jos joskus myöhemmin tulee jotain ongelmaa, on olemassa myös vertailuadataa. Mutta myös sen takia, että ei tiedossa olevat mahdolliset vakavammat EKG-poikkeavuudet saataisiin suljettua pois. Ja näitä poikkeavuuksiakin valitettavasti löytyy, ja välttämättä ihminen ei kuitenkaan ole koskaan oireillut asian takia. Kunnes sitten vaikka siellä juoksutapahtumassa HCR:lla tai Ruskamaratonilla sattuu ja tapahtuu jotain , joka voi olla monenkin asian yhteensattuma ja summa. Ja usein se ensimmäinen ja ainut oire onkin sitten äkkikuolema...

Omasta taustani sen verran, että olen työskennellyt aikanani paljon sydänsairaiden parissa niin akuutilla vuodeosastolla kuin sydänvalvonnassakin. Nykyään en tee juurikaan "oikeaa työtä", mutta tietopuoli minulla on hyvin edelleen hallussa nykyisen työni ja varmaan harrastuksen ja kiinnostuksenikin takia. Mutta myös sen takia, että minulta itseltänikin vähän vahingossa löydettiin rytmin poikkeavuus (taipumus pitkään QT-aikaan), joka pahimmassa tapauksessa voi olla fataali. Tämän takia juoksuharrastukseeni on tullut kapuloita rattaisiin, koska täyttä maratonia minulla ei ole lupaa juosta.

Omasta EKG-käppyrästäni haluan mainita vielä senkin, että juoksuharrastuksen myötä siihen on tullut myös juoksusta johtuvia muutoksia. Mutta lääkärini ovat siitä tietoisia, koska ovat seuranneet niitä käppyröitä jo jonkin aikaa. Ei aihetta huoleen siis. Minulta löytyy vertailukäppyrät harrastuksen alkuajoista sekä nyt jo paljon lisääkin vaikka minkälaista dataa, koska sydäntä on tutkittu varsin perusteellisesti.

Eli minun suositus: menkää kaikki, myös täysin terveet urheilua harrastavat jossain vaiheessa terveystarkastukseen. Myös työterveyslääkärin kanssa kannattaa aina urheiluharrastus ottaa puheeksi ja se EKG ja perusverikokeet tarkistaa. Ja muistakaa myös, että puolikuntoisena ja sairaana ette juokse ja urheile! Tiedän kuinka vaikeaa on luopua tavoitteistaan ja unelmistaan, mutta mieti myös toista puolta: ilman terveyttä minulla tai sinulla ei ole mitään! Terveys on kuitenkin minun mielestäni se tärkein arvo elämässä, jotta tätä elämää voi täysipainoisesti elää. Sen moni ymmärtää vasta sitten, kun on sen menettänyt...

Itse sairastelen parhaillaan pientä flunssaa. Ärsyttää suunnattomasti, koska suunnitellut harjoitukset eivät nyt toteudu ihan niin kuin olin ajatellut. Sunnuntaina oli viimeinen ylipitkä pitkis, joka sujui mahtavasti. Oikeastaan kaikki viimeaikaiset lenkkini ovat sujuneet loistavasti ja mikä parasta, mitään vaivoja minulla ei ole tätä flunssaa lukuunottamatta. Mutta nyt vaan maltan mieleni ja teen vain pakollisia koti- ja pihahommia ;)

Joku voi ihmetellä miksi olen niin varovainen pienen flunssan takia? Siksi koska juurikin sairastumiset, flunssat ja ylirasitus yhdessä voivat provosoida rytmihäiriöt minulla. Flunssakin pelkästään on stressitilanne elimistölle ja nimenomaan infektiot ja flunssat ovat olleet jo yksistään niitä tekijöitä, jotka ovat rytmihäiriöoireet laukaisseet. 

Minä tiedän, että minulla on riski tiettyyn rytmihäiriöön ja minä tiedän osata himmailla silloin kun kuuluu, mutta esitän kysymyksen: miten urheilija / kuntoilija joka ei tiedä omaavansa mitään poikkeavuutta toimisi vastaavassa tilanteessa ja miten voisi urheilijalle käydä?

En halua maalata piruja seinille kenellekkään, mutta valitettavasti näidenkin asioiden kanssa olen urani aikana joutunut useampia kertoja tekemisiin. Ja minun mielestäni yksikin "turhaan" menetetty henki on iso menetys. Ja jälkiviisauden riivaamana usein olen ajatellut, että se henki ja ihminen olisi kuitenkin voinut olla pelastettavissa jos...