keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Muutakin elämää kuin juoksemista

Viime viikko oli edelleen hyvin kevyt viikko. Ainoastaan alkuviikosta kävin tekemässä pidemmän vk-harjoituksen. Harjoitus sujui hyvin, vauhti oli hyvä ja sykkeet pysyi matalalla. Kävi mielessä, ettei miksei näin voinut olla myös Terwalla?! Mutta se juoksu on nyt jo juostu ja ajatukset ovat suuntautuneet jo seuraavaan kisaan.
Ennen seuraavaa koitosta pojan Särkänniemi Cup katkaisi arjen ja myös harjoittelunkin oikeastaan ihan sopivasti. Olen kulkenut mukana kaikilla pojan pidemmillä turnausreissuilla. Tällä kertaa olin mukana joukkueen huoltajana ja majoitus oli koulumajoituksessa luokan lattialla. Ihan hyvin se sujui, vaikka tähän asti olenkin yöni nukkunut hotellin sängyssä näillä pelireissuilla.


Perjantaina saatiin nauttia runsaasta vesisateesta ja isoista lätäköistä kentällä. Eihän se olisi mikään turnausreissu, jos ei edes yhtenä päivänä vettä sataisi. Lauantaina oli vain yksi peli ja sitten iltapäivällä Särkänniemeen. Pojilla taisi enemmän ollakin Särkänniemi mielessä, kuin päivän peli... Ei oikein peli tahtonut luonnistua, kun mielessä taisi jo pyöriä huvipuiston houkutukset hetken päästä.

Minäkin uskaltauduin vemputtimiin ja oli kyllä pojan ilme näkemisen arvoinen, kun näki että äiti istuu Tornadon kyydissä ja juuri tuli kieputusmatkalta ja ihan hymy huulilla kaiken lisäksi. Seuraava ihmetyksen aihe pojalle oli, kun äiti kävelee vastaan hattara toisessa kädessä ja toisessa pehmis. En osannut päättää kumpaa halusin enemmän, joten valmennustiimin kannustamana otin molemmat... ;) Mutta... omaksi yllätykseksi Särkänniemessä oli hauskaa ja ilman rohkaisevaa ja loppuun asti kannustavaa valmennustiimiä, en minäkään ikikuuna päivänä olisi niihin laitteisiin astunut! :)

Unikeko
Kaikkinensa reissu meni oikein mukavasti ja poikien kanssa pärjäsi erittäin hyvin. Hyvin kasvattetuja poikia ihan normaaleilla vinkeillä varustettuna. Oma poika oli porukan unikeko. Perjantaina hän väsähti (äidin petiin) jo puoli kahdeksalta illalla ja nukkui 12 h putkeen. Viimeinen yökin meni äidin vieressä nukkuessa. Eivätkä toiset edes kuittailleet pojalle asiasta. Mietin vaan miten olisi pojan käynyt, jos äiti ei olisi ollut mukana ja äidin peti ollut käytettävissä...? Mihinköhän olisi nukahtanut? :)

Minäkin käyttäydyin oikein hyvin pelien aikana. Ainoastaan kerran sunnuntain pelissä pelasin kentän laidalla paremmin kuin poika kentällä. ;)

Sunnuntaina meni puolille öin, kun oltiin kotona. Maanantaina taas normaaliin arkeen kiinni ja myös takaisin treeniohjelman pariin. Tonnin vetoja tein urheilukentällä, jossa oli taas jälleen kerran ruuhkaa. Vaikka Tampereella en käynyt lenkillä enkä tehnyt yhtään mitään, niin silti oli kroppa aika "hakattu". Tulihan toki käveltyä paljon ja kannettua laukkuja ym. Tai ehkä se johtuikin siitä lattialla nukkumisesta?

Eilen oli juniorin viimeinen jalkapallokoulutreeni. Myös vanhempien toivottiin osallistuvan. Pelattiinkin lapsukaisia vastaan ja lopussa oli rankkarikisa. Vanhemman täytyi olla maalissa torjumassa oman lapsen laukaus. Pakko sanoa, että meidän pieneltä pojalta lähti sellainen tykki, että en ihan oikeasti olisi pystynyt sitä torjumaan! :) Taitaa olla jalkapallo niin verissä, että samalla harrastuksella jatketaan tulevaisuudessakin. Hyvä niin! Mutta poika on myös aika nopsa kinttuinen, joten yleisurheiluakin meidän täytynee jo tänä kesänä kokeilla. Siis jos poika haluaa... Hän kun on vasta 4 vuotias.


Pikkumies, jolla on jo kova potku

Treenien jälkeen yritin ensin pojan kanssa lenkille. Hän pyörällä ja minä juosten, mutta jo reilun kilometrin jälkeen piti kääntyä takaisin. Poika taisi olla jo niin väsynyt, että vain kiukutteli. Isot pojat olivat vielä kotona, mutta olivat lähdössä kalareissulle. Suostuivat kuitenkin pihalla pikkuveljeä leikittämään sen aikaa, kun tekivät lähtöä, että minä sain hölkytellä kotitiellä reilun puolen kilometrin lenkuraa. Ihan mukavan palauttavan treenin siitä sainkin aikaiseksi.

Tänään on ollut lepopäivä. Huomenna olisi Iissä Illin vitonen, jonne olin miettinyt osallistua. Mutta saapi nähdä nuo aikataulut sitten ja sekin, että kuinka sitä on huomenna taas illalla väsynyt... Ja kun Juhannukseksi on pakko käydä kaupassakin... Ehkä juoksen täällä kotikylässä tutuilla reiteillä viimeistelevän vitosen puolimaraton vauhtia. Rovaniemi Marathon kun on jo viikon päästä! Eli valmistautuminen siihen on nyt jo käynnissä.

Oikein ihanaa ja ennenkaikkea turvallista Juhannusta kaikille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti